Huhtikuun parhaat – kuvapäiväkirjana

Toukokuu alkoi lämpötilan kivutessa nollan tuntumaan ja harmaan räntäsateen tihkuessa ikkunalasiin, varsin juhannusmainen sää, etten sanoisi. Huhtikuu taas olikin varsin aurinkoinen ja sateeton. Huhtikuun parhaisiin puuhiin ajattelin palata kuvapäiväkirjan tapaan.

Huhtikuun alkupuoleen passasi pääsiäinen ja muutama ylimääräinen arkivapaa. Pääsiäiseen kuuluivat aikaiset useamman tunnin aamulenkit kestohangilla hiihtäen ja ensimmäisiä muuttolintuja bongaten. Keräten virtaa auringosta ja ladaten akkuja.

Huhtikuu oli töiden osalta varsin hektistä ja kuormittavaa, mutta työelämän vastapainoksi urakoitiin myös tulevaa talvea varten. Arki-iltoina valmistui kolme traktorin peräkärryllistä polttopuita. Nyt saa talvi tulla. Tämä on meillä päin varsin vahva keväänmerkki. Ja mukavaa puuhaa, näkee heti työntulokset ja on myös fyysistä, mutta mekaanista työtä aivoille.

Arjesta irtautumista tarjosi puolestaan Tampereen teatterimatka kuun lopulla. Tampereella kevät oli jo  siihen malliin edellä, että lunta ei näkynyt missään ja kadutkin oli jo puhdistettu. Huhtikuussa tiet olivat jo meilläkin päin ehtineet sulamaan, mutta uusi lumipeite peitti yhden jos kolmekin kertaa maantiet uudelleen vielä ihan viimeisinä päivinä huhtikuuta.  Olipa mukava viilettää pyörällä pitkin Tamperetta. Tallipihalta hieman tuliaisia, muutamat ostokset ja hyvää ruokaa. Ja parasta oli tietenkin matkan pääkohde, josta olin haaveillut jo puolisen vuotta.

Tampereen teatterin Anastasia-musikaali oli ihana. Romanovien suvun kohtalo ja arvoituksellinen mysteeri pääsee lavalla oikeuksiinsa. Täydellisissä puitteissa nykydigitaalisilla mausteilla taidokkaasti höystetty satu ja taikamaailma vie teatteriyleisönsä kauas tarinan pauloihin. Itse näin ensimmäistä kertaa kolmiuloitteisten hologrammien käyttöä, upeaa.  En yhtään ihmettele että Anastasia on esitetty jo yli 150 kertaa täysille katsomoille ja on ollut jo ajan päivää loppuunmyyty. Olet onnekas, jos vielä ehdit nähdä musikaalin. Sinikka Sokka saa kaikki 80-luvun Pikku kakkosen fangirlit liikuttumaan taidokkaalla äänellään ja ylväällä leskikeisarinnan roolillaan. Lue oikein hyvä arvio musikaalista bloggaaja kollegalta tästä.

Huhtikuussa kokkailin kotona kantarellirisottoa, koska kävin hiihtämässä kestohangilla sienipaikoillani. Ja tuli jo ikävä syysretkille.

Tampereella käydessäni kävin myös ravintolassa syömässä, sekä joulukuun jälkeen myös kahvilla oikeassa kahvilassa. Näistä elämyksistä täydet pisteet saa ravintola Maranga, Etelä -Eurooppalaisia makuja oli tähän annokseen saatu poimittua loistokkaasti ja annos oli täysi kymppi.

Tiramisulatte ja mansikkasuklaa naked cake herkutteluhetki oli myös Tampereella,  Cafe Linkosuo Ratinassa. Suosittelen, kahvi oli oikeasti lautasen kokoinen.

Huhtikuun viimeisenä päivänä lumien kadottua taas jälleen kerran, toistaiseksi ja näillä näkymin, kukkapenkistä löytyi kevään ensimmäiset krookukset nupullaan. Tästä innostuneena taisi hieman puutarha-innostus jo uskaltaa ottaa vallan. Kasvihuoneen pystytystä jo hieman haaveilin, eteisen pöydällä odottaa jo tomaatin taimi, turvallisesti sisällä pakkasilta vielä suojassa. Lisäksi kauppareissulta tarttui muutama kukkasipuli mukaan, orvokkeja en vielä uskaltanut ostaa. Mutta mitäpä tuumisit, jos tämän kesän puutarhaunelma olisi kukkaniitty?

Semmoinen se, huhtikuu oli.

Huhtikuinen en ole koskaan paljastus; minulla ei ole koskaan ollut lemmikkieläimiä.

Millaisia kevätsuunnitelmia siellä on?

P.s. Huhtikuun kirjoista voit lukea täältä.

Villasukka

blogit-150x60.png

Koti Piha ja puutarha Oma elämä Teatteri

Huhtikuun kevätkirjoja

Huhtikuu on ollut erittäin aurinkoinen, mutta lukemisten osalta paikoin nihkeä. Äänikirjojen osaltakin jäin kuuntelutavoitteestani puoleen. Mutta semmoista se kevät on. Tässäpä huhtikuussa lukemani kirjat ja niistä pieniä arvioita.

📚 Laura Lennes on kirjoittanut chick lit-romaanin Nainen, 35 minun makuuni liian kevytkenkäisen ja ärsyttävän pintaliitävän tyylisesti. Juoni sentään löytyi. Muutoin suosittelen tätä parikymppisille.

Naistenlehden toimittajana työskentelevä Aava saa väistyä työpaikaltaan ja omasta parisuhteestaan nuoremman kollegan jyrätessä Aavan tieltään. Työttömyyttä ja parisuhteettomuutta setvittäessäpä siinä sitten onkin tekemistä.

Cosmopolitan-lehtien suurkuluttajille sopivaa luettavaa. Olen tippunut näköjään kelkasta itse. En vakuuttunut lainkaan.

Otava 2023, 401 sivua.

📚 Tessa Hadley nappaa Vapaa rakkaus romaaninsa lukijan arvaamattomasti tarinan vietäväksi.

1967, Phyllis elää Lontoon lähiössä perheensä kanssa varsin tyytyväisenä. Hänen miehensä, korkea virkamies pitää perheestään huolta, teini-ikäinen tytär ja 9-vuotias poika tekevät perheestä eheän.

Eräänä päivänä perhe saa päivällisvieraaksi Phylliksen miehen Rogerin perhetuttujen pojan, joka on vastikään muuttanut kaupunkiin. Äkki arvaamatta itsekkään Phyllis heittäytyy suhteeseen tämän pojan kanssa ja hylkääkin pian perheensä kokonaan.

Älykäs ja psykologinen romaani nelikymppisen naisen sisäisestä elämästä ja perheen keskinäisistä suhteista.

Tämä teos yllätti positiivisesti.

Gummerus 2023, 318 sivua.

🎧 Annamari Marttinen tekee jälleen loistavaa kirjallista työtään kirjassa Elämä jota en odottanut. 

En voi käsittää miten kirjailija kerta toisensa jälkeen pääsee yllättämään taitavuudellaan. Aina uusi aihe, todellinen ja vaikeakin, mutta silti Marttinen pääsee monelta osin useamman päähenkilön pään sisään ikään kuin kertoisi tositarinaa. Marttinen alkaa lähestyä lempikirjailija pystiä uhkaavasti.

Senja eroaa pitkästä parisuhteesta, eron taustalla häälyy tuloksettomat lapsettomuushoidot. Senjan entinen mies on löytänyt yllättävänkin nopeasti uuden puolison, joka odottaa Senjan exälle jo lastakin. Sattumien kautta syntyy kuitenkin haparoiva ystävyyden alku Senjan ja hänen entisen miehensä nykyisen naisystävän Nooran välille. Absurdia voisi luulla, mutta kirjailija on tehnyt tästäkin taitavan totuudenmukaista. Kipakkaa katkeruutta vaiko sittenkin vain elämän tosiasioita ja kypsymistä.

Hyvää tekstiä, taitavaa kerrontaa ja oikeinkin oivaltava teos. Suosittelen.

Tammi 2023, 286 sivua.

🎧 Ja jollen sinua saa on Ilona Tuomisen esikoisteos. Dekkari on aivan oiva, mutta jotain tästä uupuu, ei ollut aivan vakuuttava ja todentuntuinen. Eikä myöskään kovinkaan kauhistuttava.

Riia työskentelee opettajana ja nauttii rutiineista sekä liikunnasta. Eräänä iltana Riia on palaamassa salilta kotiin, kun hän törmää pariskuntaan joka pysäyttää Riian avukseen, koska epäilevät löytäneensä verijälkiä. Riia jää tutkimaan pariskunnan kanssa jälkiä ja samalla hän työntyy yhä syvemmälle pusikkoon ja löytää kassin jossa on irti leikattu naisen pää. Riia joutuu tapaukseen sotkeennuttuaan todistajana olemaan poliisin kanssa tekemisissä. Paloittelusurmia tulee lisää ja jotenkin Riia tuntuu olevan niissä osallisena.

Bazar 2021, 333 sivua.

🎧 Anna Larssonin teos Etusivun aineksia hauska ja kepeä hyvänmielen kirja.

Sara työskentele pienessä kustantamossa Tukholmassa. Yllättäen työ heittää hänet Hollywoodiin työmatkalle kustantamon menestyskirjailija kanssa. Sattumalta Sara päätyy koko maailman palvoman näyttelijän kanssa paparazzi kuviin, joista tietenkin tehdään omat salarakas johtopäätökset. Tästä alkaakin Saran matka työelämän, romantiikan  ja paparazzien välttelyn aallokossa.

Kirjaa olisi voinut aika paljonkin tiivistää, mutta viihdyin hyvin tämän seurassa. Kiva, kepeä ja hauskakin tavallaan.

Hauskaa huomata, että nyt on tainnut kivat kahvilakirjat muuttua kivoiksi kustantamokirjoiksi, jotenkin on huomattavissa tallainen trendi nyt.

Bazar 2023, 416 sivua.

📚 Roope Lipastin Porakonekirjoittaja oli minulla useamman viikon luvussa. En jotenkin päässyt nyt samalla tasolle kirjailijan huumorin kanssa, kuten hänen aiemmissa kirjoissaan. Aivan viihdyttävä, mutta paikoin jäi tylsäksi.

Kirjailija matkaa kotimaassa ja Vironkin puolella, alakouluilla ja yläkouluilla sekä muissa kirjapiireissä esiintymässä, josta hän ammentaa palautetta ja niin ikään myös aiheita tarinoilleen. Kirjassa pohditaan myös miehistä ikääntymistä, maailman menon tarkkailua monelta kantilta.

Ihan jees.

Atena 2023, 234 sivua.

🎧 Viisikko lukupiirin kuukauden kirjapiiri kirja oli Sinikka Nopolan Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla ja muita kirjoituksia. Kirjan parasta antia oli kirjan aivan ihastuttava nimi. Muutoin kuvailisin tätä novellikokoelmaa, niin että nyt kyllä meni ohi korvien ja kiinni en saanut oikein mistään.

Kirjoitukista osa on ilmestyneet aikoinaan Helsingin sanomien kuukausiliitteessä ja ehkäpä ne ovat siellä toimineet sunnuntai aamuissa kahvikupposen äärellä. Jotain kivoja arkisia samaituttavia oivalluksia kirjassa oli kuten omien lakanoiden kuljettaminen kyläpaikkaan, mutta muuten pidän enemmän Nopolan muusta tuotannosta.

WSOY 2021, 173 sivua.

🎧Satu Vasantolan Kun isä osti Merenkurkun kauniin karu tarina isän ja tyttären suhteesta ja mielensairaudesta.

Tytär huolehtii joka kerta, kun isä mieli järkkyy. Hän on tehnyt niin jo lapsuudesta alkaen, kun äiti on kuollut ja on pitänyt huolehtia veljestä ja osata tulkita isän tempauksia. Nyt tytär on jo aikuinen ja odottaa esikoistaan. Silti kun isä taas katoaa, vaikka merkkejä on ollut jo ilmassa tyär lähtee isänsä perään ympäri Suomen, yrittäen saada hänet lääkäriin ja hoitoon. Matka saa myös tyttären mielen muistamaan lapsuuden ajan asioita, lottovoiton ja laman. Hän haluaa vain ymmärtää, ehkä itsekin jo liian maanisesti.

Loppu jäi jotenkin vaivaamaan, mutta muuten sujuvaa tekstiä ja saa lukijansa ajattelemaan sairastavan ja hänen omaistensa kohtaloita ja terveydenhuollon asemaa tässä nyky yhteiskunnassa. Puhutteleva teos.

Tammi 2023, 256 sivua.

📚Seppo Jokisen Sen maksaa minkä tilaa on dekkareiden aatelia. Tampereen miljööt, tutut poliisit ja uudet kimurantit rikokset.

Tampereelta löytyy kaksi henkirikoksen uhria, joista ei oikein tiedetä mitään. Toinen löytyy auton peräkontista takaa-ajo tilanteen pätteeksi ja toinen jäältä. Heitä yhdistää se, että molemmat ruumit ova löydettäessä vain alusvaatteisillaan, mutta heitä ei tunnu kukaan kaipaavan. Koskisen vanha armeijakaveri ilmestyy Koskisen juttusille aseveli hengessä. Hän haluaa Koskisen selvittävän että olisiko hänellä mahdollisesti tietämättään ollut sisko, hänen oma isänsä juuri kuollut ja perinnönjako odottaa. Tämäkin aseveljeys nivoutuu Jokisen kynästä dekkarin avainasemaan.

Jokinen sen osaa. Täydellinen dekkari, jonka ei halua koskaan loppuvan. Herkulliset jo tutut henkilöhahmot ja uudet rikokset, jo 28 kirja tätä sarjaa. Toivotaan, että Koskinen ei jää vielä aikoihin eläkkeelle.

Paras dekkarisarja koskaan.

Crime Time 2023, 399 sivua.

📚Kirsi Pehkonen vie lukijansa jälleen uudelle matkalle Jylhäsalmelle kirjassa Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella. Kirja jatkuu oikeastaan suoraan siihen mihin viime kesänä jo jäätiin kirjassa Uutta elämää, Jylhäsalmi.

Jenni ajaa taksia Jylhäsalmen seuduilla isälleen renkinä ja tekee vuodeosastolla sijaisuuksia. Jenni päättää lopettaa jo pitkään väljähtyneen suhteensa ja muuttaa takaisin omaan huoneeseensa vanhempiensa luokse. Elämä puuttuu peliin ja Jennillä onkin pian kukkakaupassa idyllinen kesäkahvila ja vieläpä kanalakin hoidettavana. Kuinkas tässä näin kävikään? Muiden mielestä, tästä maalaisromantiikasta uupuu enää mies, Jenni ei korvaansakaan lotkauta tälläisille asioille, kun elämässä riittäää kukkia ja kanoja ja vielä kaiken lisäksi naapurissa taitaa olla kummitustalo.

Kepeä, ihana maalaisromanttinen kirja. Oikea kesäkirja.

Karisto 2023, 287 sivua.

Pehkoselta tulee muuten uudet kirjat vielä tänä vuonna Talven taikaa Jylhäsalmella ja Etsivä löytää, oka aloittaa uuden sarjan. Nämä menevät ehdottomasti lukulistalle.

🎧 Kevättä mielessä on Katie Fforden feelgood kevätkirja, ehkä aika tasapaksuinen sellainen.

Gilly ja Helena, ovat äiti ja tytär. Äiti Gilly pyörittää majataloa ja Helena on käsityöläinen. Gilly törmää kiinteistöalalla työskentelevään Leoon ja alkaa pohtia talonsa myymistä. Leo alkaa pyöri enemmänkin Gillyn elämässä. Gilly tekee omat ratkaisunsa tulevaisuuden suhteen, mutta ovatko ne kaikkien mieleen?  Helenan uusi vuokranantaja Jago on puolestaan laittamassa Helenan etsimään uutta asuntoa, mutta silti auttaa häntä käsityöläismessuja varten. Kuinkas sitten käykään?

Perus feelgoog kirja, jota olisi voinut vähän tiivistää. Ei mitään parasta antia, mutta meni hyvin junamatkalla äänikirjana, vaikka välillä teki mieleni tokaista että toimintaa nyt!

Bazar 2023, 398 sivua.

Huhtikuussa luin yhteensä11 kirjaa, 3501 sivua. Nyt kohti toukokuuta, vaikka räntää sataakin ja uusia kirjojen sivuja.

Villasukka

blogit-150x60.png

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Höpsöä