Arjen pelastajat ja arkihuolien hävittäjät x6

Arki vei taas mennessään, ja me mentiin perässä. Kalenterit täytyy kaivaa esiin, jotta voi sopia edes ystävän kanssa lenkkitreffejä, kuulostaako tutulta? Arjessa mennään eikä meinata, mutta arki vaatii vastapainonsa ja palautumisensa. Arki ja rutiinit ovat parasta elämässä, mutta mitä on paras arki? Minulle se on tasapainoinen ja kekseliäs.

Olen kehitellyt talven aikana muutaman uuden harrastuksen ja tavan, joilla arki saa vastapainonsa, eivätkä nämä jutut vaadi kalenterointia, eikä paljoa rahaakaan. Kaupan päälle olen löytänyt uusia yhteisöjä ja monia tuttavuuksia. Uusien tuttavien nimiä en kyllä tiedä, mutta sillä ei ole mitään väliä, tunnelma on välillämme välitön kun kohtaamme ja käymme arkikiireitä vastaan ilman aikatauluja yhdessä. Kuulostaako hyvältä, eikö!

Palapelit… 1000 palaa tai enemmän odottaa laatikossa, jonka kuva on tarkoin valittu. Ei paljon taivasta tai merta, vaan paljon yksityiskohtia ja värejä. Ensin lajittelen reunapalat ja etsin neljä kulmapalaa. Joskus lajittelen paloja enemmänkin esimerkiksi värien mukaan, mutta joskus vain kaivelen palat laatikon pohjalta. En ole koskaan aiemmin tehnyt palapelejä, mutta nyt talvella kaipasin arjen hektisyyteen vastapainoa. Kun päivän kiireiden päätteeksi istahdat alas ja asettelet muutaman palan paikoilleen, mieli rauhoittuu ja on vain se hetki kun pyörittelen paloja, 15 minuuttiakin riittää. Olin varma, että ensimmäisessä 1000 palaisessa menee puoli vuotta, mutta siinä menikin vain pari viikkoa. Yllätyin myös, että olen löytänyt muutaman palapelien vaihto tuttavuuden uimahallin saunanlauteilta. Sieltä muuten saa myös hyviä kirjavinkkejä!  Tämä on myös melko halpa harrastus, kun ostaa yhden palapelin voi sitten jo alkaa vaihdella pelejä toisten kanssa. Tässä lajissa on tärkeää olla tilaa tehdä palapeli niin ettei paloja tarvitse koko ajan siivota pois, sekä myös oikea valaistus on todella tärkeää.

Avantouinti… väitän, että uimahallin kuuman kosteassa ilmassa kylmäallas on pahempi kuin avanto, myös lumihanki on mielestäni pahempi. Vesi avannossa ainakaan saunasta käytynä ei tunnu edes kylmältä, viihdyn vedessä noin minuutin ja nousen sitten laiturille ja käyn sitten vielä uudestaan puöahtamassa, sitten saunaan.Yhdellä avantoreissulla käyn noin 5 kertaa avannossa.  Villasukat, pipo ja lapaset ovat hyvä olla avannossa, luotinkin tähän yhdistelmään varsin pitkään. Avantouinti kamut, eli ne saunatuttavuudet lauteilta kannustivat kuitenkin satsaamaan noin kympin avantosukkiin tai- tossuihin. Kuukausien harkinnan jälkeen, päädyinkin ostamaan uintisukat. Ja mikä mahtava lämpö ne jalassa onkaan käydä kylmässä vedessä, villasukat on hyvät mutta uintisukat ne vasta hyvät onkin! Avantouinti on tuonut rentoutta, uuden harrastuksen ja hyvää oloa. Myös saunassa istuva yhteisö on osa tätä harrastusta, en tunne uimareista ketään ja keski-ikäkin on yli 65 mutta se ei saunatunnelmaa haittaa. Saunan lämpö, ihmisten puheet ja yhteisöllinen kannustus on omaa luokkaansa. Ketään ei päästetä avantoon yksin suonenvetojen varalta, avannon reunalle mukaan tuleva tuntemattoman uimari on luottamuksen osoitus ja sanaton sopimus.

Aikaiset aamut ja aikaa aamuissa… herään aina ajoissa, jotta ehdin aamulla tehdä asiat rauhassa ja monesti teen myös jonkun kotityön pois alta, että illasta jää enemmän aikaa harrastuksille. Teen rauhassa aamupuurot, pakkaan samalla työkamppeet ja laitan itseni valmiiksi. Sen jälkeen ehdin usein laittaa pyykkejä tai tiskejä. Ihan viimeiseksi nautin rauhassa puuron ja kahvin sekä luen samalla kirjaa. Töihin on kiva lähteä ilman kiirettä ja päivän alkuun jää kiva fiilis, kun on saanut tehdä jotain kivaa ennen töihin lähtöä. Toisinaan saatan ehtiä käydä jopa kaupassa ostamassa viikon ruokaostokset ennen töihin menoa, kun herään tarpeeksi ajoissa.

Ruokapreppaus ja viikon ruokalista… tämä pelastaa monelta arjessa. Kun pitää tästä tavasta kiinni saa unohtaa hätä pakastepitsat ja pikamakaroonit. Sunnuntaina yleensä kuorin, pilkon, paistan ja keitän pari tuntia pelastaakseni alkuviikon. Vinkkini on yksi keitto, yksi kastike, ehkä jokin laatikkoruoka tai puuro sekä hedelmiä ja vihanneksia valmiiksi pilkottuina. Näin kevättalvella sunnuntaisin on tullut keiteltyä mm.  iso kattilallinen lohisoppaa sekä arjen hittiruokaa kaalinuudelipannua ,  ja nämä riittävät pitkälle viikkoa hyvin. Lisäksi teen tiistai-iltaisin viikon ruokalistan valmiiksi ja keskiviikkona haen ostokset. Ruokalistan ja suunnittelun avulla ruokakaupassa riittää siis hyvin yksi käynti viikossa.

Somettomuus… asetin jo ennen joulua itselleni rajoituksen puhelimella olemiseen arkisin sekä viikonloppuisin. Ei sillä että olisin muutoinkaan haitaksi asti puhelimella roikkunut, mutta koin tämän rauhoittavan ja antavan aikaa paljon muulle. Arkena aikani on 5 minuuttia per päivä, työpäivän aikana en pysty muutenkaan käyttämään puhelinta ja tuo aika on minulle varsin sopiva hoitaakseni pakollisen viestiliikenteen. Viikonloppuisin aikarajani puolestaan on 1,5 tuntia. Ja arvaatkos mitä? Tuo puolitoista tuntia tekee jo minut kipeäksi hartioista ja olen huomannut että en enää keksi edes mitään syytä miksi olisin puhelimella noin pitkää aikaa.

Sarjat… jos taas arjesta irtaantuminen onnistuu paremmin tv:n äärellä, niin tässä pari sarjatärppiä Yle Areenan puolelta; Queen of Fucking Everything, Pohjoisen tähti, Ludwig, Oxen ja Mahdoton tapaus. Lisäksi extempore lähtemiset elokuviin yksin on myös oiva tapa spontaanisti vaihtaa arjessa vapaalle, suosittelen.

Lisäksi muita edullisia harrastuksia ja arjesta palautumiskeinojani ovat näin kevättalvella hiihto, pyöräily, lenkkeily, lukeminen, uiminen, musiikin kuuntelu, neulominen ja leipominen. Nämäkään eivät vaadi paljoa aikaa, suunnitelmallisuutta saatikka rahaa.

Nämä ovat minun arki-irtiottojani ja keinoja helpottaa arkea. Palapeli vie 15 minuuttia, avantoreissu tunnin joten vaihtelen ajankäytön ja fiiliksen mukaan tapoja, jolla unohdan työmoodin.

Miten sinä hallitset arjenkaaosta ja saat itsesi irtaantumaan siitä?

Villasukka

blogit-150x60.png

Hyvinvointi Suosittelen Ajattelin tänään Höpsöä

Mitä nyt luetaan?

Hei sinulle sinne ja terve maaliskuullekin!

Aika on taas hurahtanut arjen askareissa ja harrastuksissa, niinhän se tuppaa meillä kaikilla menemään. Kirjoja on mahtunut mukaan harrastuksiin ja kotitöiden lomaan kuitenkin alkuvuoden aikana 17 kirjan verran. Tässäpä olisikin vanhaan malliin pieni katsaus luettujen kirjojen pariin tammi-ja helmikuun ajalta.

Dekkari-kirjallisuutta tarjoili alkuvuoteen Jari Raatikaisen Syndikaatti ja Valtapeli ( Johnny Kniga 2022 ja 2023), näissä kirjoissa oli jotain mikä piti otteessaan siitä huolimatta vaikka henkilöhahmoja oli turhan paljon. Paula Hotti puolestaan tarjoilee dekkarinsa Murhan ylämäälla (Otava 2024, 364 sivua) Neiti Marple tyyliin. Elina Backmanin äänikirjana julkaistu minitrilleri Musta joki (Otava 2023) sijoittuu Mustion linnaan ja on ihan kiva lyhykäinen äänikirja yhdelle juoksulenkille.

Joona Keskitalo yllätti trillerillään Suo, joka upposi (Bazar 2024, 320 sivua). Olen aiemminkin aloittanut lukemaan Keskitalon kirjoja, mutta ne ovat jääneet aina alkusoitossaan jo kesken, tämä kirja puolestaan veti perässään sivu toisensa jälkeen, ja ei mitään ongelmia lukea vaikka kirja onkin jo toinen osa Takamailla trillerisarjassa. Kasitien varressa kuusi ruumista ja kaksi huoltoasemaa sekä pari jääräpäistä sukua tarjoavat dekkareiden ystäville yllätyksiä. Huippu kirja!

Markus Nummen Käräjät ( Otava 2024, 575 sivua). valikoitui Viisikko-lukupiirimme tammikuun mieskirjailijan kirjaksi. Tästä pääset lukupiiriläisemme blogiin lukemaan arvioita. Jotenkin uskomaton kirja, hieno ja upea. Rakastin kirjan verkkaan avautuvaa kerrontaa, välillä olin melkein hengittämättä kun tapahtuma vyyhti alkoi keriytyä auki hetki hetkeltä. Kirja jäi viipyilemään mieleen pitkäksi aikaan, jopa niin että lukujumi tuli vierailulle. Lue tämä ja pysähdy tähän kirjaan. Sen minä sanon. Muuta en sano.

Helmikuun mieskirjailijaksi lukupiiri valikoi Juha Itkosen ja hänen Teoriani perheestä teoksen (Gummerus 2023, 297 sivua). Kirja on Itkosen omakohtainen kokemus perhe-elämästään. Kirja ei säväyttänyt, kirja tuntui liian intiimiltä samaistuttavaksi, ja toisaalta hieman yhdentekevältä lukea perhe-elämästä vain tämän yhden perheen osalta. Perheonnen särkymistä aviokriisissä puidaan puolestaan Emmi Pesosen Kuvittelin tuntevani (Gummerus 2025, 250 sivua) kirjassa, kirja lähti vetävästi liikkeelle mutta koki jonkimoisen suvantovaiheen ennen puoltaväliä ja sitten loppukin jäi hieman vaisuksi.

Kevyempää viihdettä ja hyvää mieltä alkuvuoteen toivat Amanda Hellbergin  Joulu parrasvaloissa (Tammi 2024, 304 sivua), Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa (Into 2025, 190 sivua),  Rebecca Serlen Ennusmerkit (Otava 2025, 254 sivua), Karen Swanin Postikortteja (Otava 2024,  429 sivua), Satu Tähtinen Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia (Otava 2024, 301 sivua), Odota minua järven rannalla Carley Fortune (Tammi 2024, 367 sivua) sekä Mari Renko esikoisellaan Helmisormus kirjekuoressa (Bazar 2025, 444 sivua. Mari Renko oli superyllättäjä tästä joukosta, ja uskon vahvasti että hänestä kuullaan vielä ja usein.

Leea Lakka Kapina pulpetissa:Mitä vuosi takapulpetissa opetti lukemisesta, kirjoittamisesta ja taitojen eriytymisestä ( Nemo 2025, 199 sivua) oli juuri sitä mitä luettuani kirjavinkistä Tähän on tultu -blogista  arvelinkin.

Natalie Suen Parhain terveisin (Publiva 2024, 464 sivua) on riemastuttavin kirjastolöytö aikoihin. Jolene pääsee tietoteknisen virheen takia käsiksi kaikkiin työpaikkansa kollegoiden yksityisiin sähköposteihin, ja siitäkös soppa keittyy. Jotenkin ratkiriemukas kirja, josta löytyy jokaisen työpaikan tyyppejä. Suosittelen, saattaa jopa pistää naurahtelemaan!

Tällä hetkellä lukupino on tyhjä ja vaatii välitöntä kirjastoreissua huomiselle, tai omien hyllynlämmittäjä kirjojen pläräämistä. Äänikirjahyllystä saattaisi kyllä löytyäkin jo tällä illalle jotain kivaa luettavaa. Kummallista että näin on päässyt käymään, mutta kyllä se tuo samainen tyyppi nimeltä arki on karsinut kirjastokäynnitkin minimiin, nyt äkkiä jotain muutosta tähän.

Villasukka

blogit-150x60.png

Kulttuuri Hyvä olo Kirjat Suosittelen