Lukukesä 2016 ja haaste
Tämän kesän ämpärilista on jo tehty, mutta kesämenojen sijaan ajattelin tässä kohtaa huikata muutaman lukuvinkin joita voi sitten ahmia vaikka kesämökin rantakallioilla maatessa. Suosittelemiani kirjoja olen enemmän tai vähemmän aloittanut lukemaan, ihastunut ja siksi kerron vinkkini myös teille.
Ensimmäinen kirja on Olin Isisin vanki (Farida Khalaf & Andrea C. Hoffman, 2016). Nimi kertoo oleellisen aiheesta. Farida Khalafin kokemuksista kertova tarina on aika raju ja vieläkin kamalampi kun ajattelee että kirja perustuu todellisiin tapahtumiin, jotka ovat saaneet alkunsa alle kahden vuoden sisään.
Ostin kirjan äitienpäivälahjaksi sillä äitini pitää elämänkerroista. Ajattelin että aloitan lukemaan kirjaa vain pikkuisen mutta ehdinkin äitienpäivän aikana kahmimaan sen lähes loppuun. Kirjakaupan täti ei totisesti valehdellut kertoessaan että kirja on hyvä. Ainakin minut se piti vahvasti otteessaan niin pitkälle kuin vain ehdin lukea. Toisinaan olen jättänyt tämän tyyppiset teokset kesken sillä ne ovat olleet valitettavan huonosti kirjoitettuja. Olin Isisin vanki oli mieluisa poikkeus, jos niin voi sanoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja alussa se kuvailee kauniisti idyllistä elämää pienessä yhteisössä. Kerronta kuitenkin muuttuu tapahtumien edetessä karumpaan suuntaan. Pidin siitä että kirja antaa uuden, pienten kansojen näkökulman alueen ongelmaiseen tilanteeseen. Useat meistä tuntevat vain uutisten kertoman pintaraapaisun tilanteesta, joten koen kirjan julkaisun ja lukemisen tärkeäksi sillä se tuo tietoisuuteen asioita joilla voimme muokata omaa suhtautumistamme hankalaan tilanteeseen.
Toisena lukulistalla on Jarkko Ruutu: Jumalainen näytelmä (Tuomas Nyholm, 2015). Ostin kiekkokaukalon rähinöitsijästä kertovan kirjan Villelle synttärilahjaksi. Villehän ei todellakaan ole lukijamiehiä mutta ajattelin että tämä voisi kiinnostaa. Innoissaan hän aloittikin lukemaan heti synttäriaamuna ja otti jopa kirjan työmatkalle mukaan. Mutta siis ekalla sivulla vielä mennään. 😀 Kiinnostusta kuitenkin löytyy ja hän kertoo säästävänsä kirjaa kesälomalle.
Jumalaisen näytelmän ostamisessa oli tietenkin myös pieni oma lehmä ojassa, haluan itse päästä osingolle tuosta teoksesta. Kirjakaupan täti suositteli tätä lämpimästi ja kertoi että se kannattaa lukea vaikkei jääkiekosta olisi edes kiinnostunut. Aloitin lukemaan kirjaa tänä aamuna ja jo muutaman sivun jälkeen olen koukussa. Usein mietin mitä tapahtuu huippu-urheilijoiden mielessä ja juuri jääkiekon MM-kisojen aikaan pohdin ääneen sitä että millaisia pelaajat mahtavat olla oikeasti olla, sillä viihdyttävyysarvostaan huolimatta monesti väkivaltaisuus kaukalossa tuntuu järjettömältä. Urheilijat joutuvat vastaamaan valtaviin paineisiin jotka tulevat muun muassa joukkueen, sponsoreiden ja fanien suunnalta. Kuinka pitää pää kylmänä ja tsempana itsensä aina vain parempiin suorituksiin? Ehkä kirjasta saan vastauksia kysymyksiini.
Kolmas lukuvinkki on ruotsalaisen Jonas Gardnellin kolmiosainen Aldrig torka tårar utan hanskar (2012), joka kertoo 1980-luvun HIV-epidemian puhkeamisesta ruotsalaisessa homoyhteisössä. Siskoni lainasi minulle kirjan ensimmäisen osan ja luettuani tähän mennessä vajaat sata sivua olen aivan sen pauloissa. Ensimmäisen osan alku on hieman raskas, sillä vielä tuntemattomaksi jäänyt henkilö makaa kuolinvuoteellaan sairaalassa. Siitä kerronta siirtyy lapsuuteen ja nuoruuteen, jotka tavallaan ovat onnellisia mutta joita varjostaa kiusaaminen ja ulkopuolisuuden tunne. Ymmärtääkseni kirjojen sävy on tunteikas ja jopa surullinen jatkossakin. Olen aika herkkä eläytymään tällaisiin mutta odotan silti että pääsen lukemaan lisää.
Aldrig torka tårar utan hanskar saattaa olla jollekin tuttu myös tv:stä, sillä kirjakolmikko on puettu minisarjan muotoon, joka on esitetty myös Suomessa. Olen yllättynyt että jostain syystä koko sarja on mennyt minulta täysin ohi. Muistan kyllä hämärästi lukeneeni muutama vuosi sitten Jonas Gardnellista kertovia artikkeleita lehdistä, mutta kirjan nimi ei kyllä kuulostanut tutulta kun siskoni kävi sitä esittelemään.
Kolmiosainen kirjasarja on käännetty suomeksi, sen suomenkielinen nimi on Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Minä luen tämän ruotsiksi, sillä haluan haastaa itseäni ja herätellä kielitaitoani. Moni meistä osaa kyllä ruotsia ihan hyvin mutta koska kieltä ei ole tarvinnut käyttää, tulee helposti tunne ettei osaa mitään eikä edes tarpeen tullen uskalla yrittää puhua ruotsia. Aloin lukemaan ruotsiksi viime syksynä. Aloitin nuorten kirjalla sillä ajattelin sen olevan hieman helpompi ja sisältävän vähemmän asiasanastoa kuin aikuisten romaanit. Vieraalla kielellä lukemiseen joutuu keskittymään hieman enemmän mutta onhan se todella palkitsevaa huomata osaavansa kieltä odottamaansa paremmin. Suosittelen!
Kesäksi haastan jokaisen lukemaan sillä hieman heikommalla kielellä. Oli se sitten ruotsia, englantia tai jotain muuta. Niin ja kerro myös omat vinkkisi kesälukemistoon tai viiltävä arviosi mikäli olet itse jo lukenut mainitsemiani kirjoja! :)
Jenna
