Huulipunatytön käsilaukussa
Aika ajoin blogeissa näkee kurkistuksia kirjoittajien laukkuihin. Nyt ajattelin paljastaa mitä oma laukkuni sisältää ja palata hieman päivittämään mitä kuuluu huulipunatytölle.
Minun laukkuni on hiljattain pienentynyt, joten sen sisältö alkaa olla selkeämpi ja aikaisempaa paremmin hallittavissa. Viimeiset pari vuotta olen kantanut käsilaukuksi suhteellisen suurta mustaa laukkua, johon mahtui sopivasti eväät ja treenivarusteet kenkineen ja juomapulloineen. Vanha laukku alkoi olla vähän liian maailmaa nähnyt, joten ostin lomareissulta tyyliltään pelkistetyn, maltillisemman kokoisen käsilaukun. Laukku näytti jo kaupassa siltä kuin sen olisi kuulunut olla käsivarrellani jo kauan, joten se oli pakko ostaa. Nykyisen laukun ehdoton plussa on käytännöllisyys. Laukussa on kolme suurta osiota/taskua, joihin jaottelemalla tavarat löytyvät nopeammin kuin aikaisemmasta sekasotkumylläkästä. Miinuksena sitten taas pienempi koko, joka pakottaa salipäivinä ottamaan erillisen kassin mukaan. Nyt etsin näppärän kokoista treenikassia ja sen löytymiseen saakka kantelen erinnäisiä kangaskasseja mukanani.
Sisällön suhteen olen alkanut pyrkimään yhtenäisyyteen, jolloin laukkuni on pysynyt siistimpänä eikä sieltä nouse kulahtaneita pussukoita tai muita sammakoita väärissä tilanteissa. Lattialle levitettynä näyttää aika kivalta kun sisältö on selkeä ja tyylini mukainen.
1. Rahojani on viime kesästä asti kantanut musta DKNY-lompakko jonka sain Villeltä syntymäpäivälahjaksi.
2. Mangon nahkahanskoilla on menty pitkälti koko talvi. Ainoastaan kovimpien pakkasten aikana käytin muita käsineitä. Joku noheva nuori mies kutsui hanskoja joskus kostajahanskoiksi. Naureskelen nimitystä vieläkin.
3. Marimekon pussukasta löytyy vaihtelevasti mikrokuituliina, silmätipat, särkylääkkeitä, laastareita ja muita hygieniatuotteita. Erikoisuutena ihoteippi, jota aloin kantaa mukanani harrastaessani crossfitia. En käytä salihanskoja joten teipillä on monet kerrat paikkailtu auenneita käsiä ja se toimii myös tarvittaessa laastarin korvikkeena. Marimekon pussukka on äidiltäni kiertänyt Finnairin lentolahja, jolle etsin parhaillaan korvaajaa. Olen jo monta vuotta haaveillut Longchampin litteästä kosmetiikkapussukasta/laukusta mutta vielä en ole sellaista ostanut. Olen myös pyytänyt laukkua aika monena vuonna joulu- ja synttärilahjaksi mutta silti sitä ei ole. Ehkäpä on jo aika korjata asia.
4. Purkkaa on pakko olla. Aika ajoin kookas purkkasäkkini on ottanut vastaan huvittuneita kommentteja mutta minusta on parempi kantaa isompaa pussia kuin ostaa koko ajan lisää. Ja on se purkka naureskelijoillekin maistunut.
5. Avaimet ovat tylsääkin tylsemmät. Avainnippu on niin arkinen väline ettei sen esteettisyyteen siihen tule kiinnitettyä huomiota. Vanhojen avaimenperien irrottua jotain pientä olisi kiva hankkia, vaikka sellainen ilmeisen muodikas pörröinen tupsu. Näköpiirissäni on jo vuosia siintänyt Georg Jensenin elefanttiavaimenperä mutta onpahan sekin jäänyt ostamatta. Näköjään taidan olla aika huono tekemään hankintoja joita ilmankin tulen toimeen.
Lisäksi laukustani löytyy useimmiten jokin kurssikirja tai kaunokirjallisuutta sekä kuvan ottamiseen käytetty humppaluuri. Tällä hetkellä alkamassa on todella mielenkiintoinen yritysviestinnän kurssi, joten kanniskelen mukanani kurssikirjaa jota luen bussissa matkalla töihin. Kevätauringon paistaessa vakiovarustukseen voi hiljalleen laskea myös aurinkolasit.
Kannan mukanani hyvin vähän kosmetiikkaa tai muita kauneustuotteita. Kuitenkin kynsiviila ja huulirasva ovat aina mukana. Ja mitä tulee huulipunantyttöön niin Christian Diorin puna löytyy laukusta lähes aina, mutta aika vähän tulee käytettyä. Mikäli laittaisin huulipunaa heti aamulla, sitä tulisi varmasti lisäiltyä pitkin päivää. Koska en kuitenkaan halua sotkea bussikahviani huulipunaan, jää huulten maalaaminen usein työpaikalle saavuttuani kaikessa muussa tohinassa väliin.
Ongelmanihan huulipunien kanssa on se, että huuleni ovat usein rohtuneet ja luonnollisen pigmenttini takia moni huulipunasävy kääntyy liian pinkiksi. Syksyllä pohdiskelin täällä blogissakin CD-punan sävyn sopivuutta ostettuani tuotteen testaamatta, pelkästään myyjän asiantuntijuuteen luottaen. Väri ei aivan ole sitä mitä odotin, vaan se näyttää luonnonvalossa erilaiselta kuin kaupassa. Lisäksi sävy kääntyy tuttuun tapaan pinkiksi. Kuitenkin CD toimii ihan kivasti päiväpunana ja sävyttäjänä, sillä se tuo huulille pienen vivahteen ilman liian voimakasta pigmenttiä. Ja täytyy kyllä sanoa että CD-puna pysyy pitkään ja tuntuu muihin huulipuniin verrattuna tuntuu hyvältä ja vähemmän tahmaiselta. Huulipunatyttö ei siis ole vielä aivan sinut punien kanssa mutta harjoittelu jatkukoon!
Avaimenperiä ja tupsuja googlaillen,
Jenna
