Lähteellä

Englannin matka on takana ja olipa mukava reissu. Kerron matkakuulumisia myöhemmin lisää, nyt ajattelin jakaa reissussa mieleen jääneen ajatuksen. Kaupunkia kiertäessä vierailimme Sheffieldin talvipuutarhassa. Ville löysi lähteen johon ihmiset ovat heittäneet kolikoita ja heitti sinne itsekin yhden toivoen samalla jotain. Tullessani askeleen perässä lähteelle hän ojensi minullekin kolikon ja kehotti toivomaan. Ensimmäiset ajatukset olivat toivoa jotakin ammatilliseen kehitykseen, terveyteen tai läheisiin liittyvää. Yllättäen kohtasin seinän mielessäni ja jouduin palauttamaan kolikon Villelle, sillä aloin jostain syystä pelkäämään että toive kääntyy minua vastaan. Kerroin etten uskalla toivoa mitään yleisen huonon tuurini takia. 

Tapahtunut on jäänyt pyörimään mielessä ja olen pohtinut, että pelkäänkö tulevaa tai muutosta niin että se estää minua elämästä täysillä. Uskon että tulevaisuus on täynnä hyviä ja mielenkiintoisia asioita, mutta toisaalta olen alkanut vuosi vuodelta tiedostamaan enemmän, kuinka nopeasti hyvät asiat voidaan meiltä viedä pois. Kolikon heittämisen pitäisi olla keveä juttu jota ei oteta tosissaan, joten yllätyin omia ajatuksiani. Koen että tässä on pohtimisen aihetta, sillä en halua alkaa ajatuksillani hillitsemään itseäni tai tekemisiäni.

Tilanne sai surkuhupaisan päätöksen Villen sanoessa ettei toivomuksen tarvitse olla vakava, voin toivoa mitä tahansa, vaikka karkkia. Pyysin Villeä heittämään kolikon puolestani ja toivomaan karkkia, siitä kun kovin pidän. Jatkoimme matkaa ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, vähän matkan päässä oli kuin olikin kahvila, josta sitä karkkia voisi saada. Noh, kahvila oli kylteistä huolimatta kiinni, kuinkas muutenkaan. 😀