Mojito voi mojito. Lempidrinkkini.

Ja voi kuinka sen voikaan pilata niin monella tavalla. Käsittämätöntä kuinka vaikeaa voikaan toisinaan olla saada hyvää mojitoa esimerkiksi Turun kokoisessa kaupungissa. Liian usein juoma on pilattu väärällä sokerilla tai ainesosien mittasuhteet eivät vain yksinkertaisesti kohtaa.

Minun mojitoni on mielellään se perinteinen, ilman lisämausteita. Barcelonassa kävimme mojitoihin erikoistuneessa cocktail-baarissa, josta löytyi erilaisia makuja kokonaisen menun verran. Erikoisimpana mainittakoon vaahtokarkkimojito, huh. Eipä ollut noissakaan perinteisen voittanutta. Nyt kun Turku on jo kertaalleen huudettu niin mainittakoon kuitenkin että di Trevin vadelmamojito tulee perinteiselle hyvänä kakkosena, sen hyväksyn. Muutoin makujen lisääminen pilaa juoman, eikä se enää ole mojito vaan jotain aivan muuta. 

Miksi sitten mojitoista meuhkaan? No siksi että viikonloppu alkaa vihdoin! Minun työviikkoni oli tällä kertaa vähän pidempi, eli tänään on kahdeksas ja onneksi viimeinen työpäivä ennen viikonloppua. Olen oikeastaan nykyisin melko huono alkoholin käyttäjä, ei vaan jotenkin janota. Mutta nyt, pitkän viikon päätteeksi saattaisi pikku mojito maistua, hihi. Tai sitten lasi viintä, jos en muista ostaa minttua kaupasta. Laitan sitten instagramiin kuvaterveiset mikäli kotoinen mojitofactory pyörähtää illalla käyntiin. 🙂

Vilnassa nautittiin pelkästään erinomaisia mojitoja. Ja ruokakin oli pääosin todella hyvää. Aikaisemmin lupailin pari ravintolavinkkiä Vilnaan, joten niitä vielä alla.

Vilnassa kannattaa ehdottomasti maistaa paikallista ruokaa. Paikallisista herkuista en kuitenkaan ajatellut nyt kertoa, sillä paikallista ruokaa tarjoavia ravintoloita on paljon ja uskon että iso osa niistä osaa asiansa. Sen sijaan haluaisin mainita erinomaisen tapaspaikan ja ravintolan, joka tarjoaa aivan rodittoman hyviä pulled pork hampurilaisia.

Tapaksia suosittelen maistelemaan ravintolaan nimeltä In Vino. Kävimme ravintolassa kertaalleen lasillisella ja palasimme toisena iltana ajatuksenamme syödä. Olimme palailemassa tuolloin nälkäisenä hotellia kohti emmekä oikeastaan muistaneet mitä ruokaa ravintolassa tarjoillaan. Koska emme osanneet päättää mikä maistuisi ja mihin menisi, päädyimme In Vinoon ja onneksi niin teimme, sillä tapakset olivat todella hyviä. Käytännössä tilasimme tarjoilijan suositusten perusteella pöydän kukkuralleen tapaksia ja nautimme niistä sisäpihalla lämpölampun alla pimenevässä illassa. Samalla pihalla on beer garden tyyppisesti pubi nimeltä Portobello. Vaikkemme pubissa käyneetkään, voisin suositella sitäkin mikäli tykkää rennosta brittiläisestä menosta tai haluaa vaikka käydä oluella ja katsomassa urheilumatsin kaupungilla. Ravintola on tosiaan sisustettu brittiläiseen tyyliin ja meininki näytti iloiselta. Sisäpihan ravintoloiden tunnelmasta täydet pisteet ja palvelu pelasi.

Toisena suosittelen ehdottomasti maistamaan Galo do Porton hampurilaisia. Kävimme kukkoravintolassa jokerina juuri ennen kotiinlähtöä. Palvelu oli hidasta kuin etana ja hetken jo pohdin että joudummeko lähteä kentälle vatsat tyhjinä. Odotus kannatti ja meikäläinenkin ahmi nyhtöpossupurilaisensa innolla alusta loppuun, vaikkei hampurilaiset noin muuten ole se suurin lemppari. Bonuksena vanha herrasmies joka soitti haitaria, oikein tunnelmallista!

Mojiton raikasta viikonlopun alkua,

Jenna