Totesin viime viikolla, että meidän yhteinen aika on lähiaikoina ollut melko kortilla. Saatamme olla kotona samassa huoneessa, mutta molemmat istuvat tietokoneensa ääressä tekemässä töitä tai muita kirjallisia juttuja. Yhteistä puuhaa ovat olleet lähinnä kuntosalilla käynti ja ruoanlaitto, joista ensimmäisessä teemme pitkälti omiamme ja jälkimmäinen pyritään hoitamaan melko vauhdilla jotta ehtisi muutakin. Itse olen ollut viime viikot suhteellisen stressaantunut, joten kaipasin jo parisuhdeaikaa ja irtiottoa.

Perjantaina töiden jälkeen otimme autolle suunnaksi Turun. Tämä retki oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä valmista minuuttiaikataulua ei ollut. Yleensä tulee sovittua aivan liikaa menoa ja tapaamisia, joten rauhalliseksi viikonloput eivät jää. Tällä kertaa viikonloppu tuli jotenkin yllättäen, joten olimme sopineet ainoastaan ravintolatreffit perjantai-illalle, ei muuta. Ravintolakokemus jäi valitettavan vaisuksi niin ruuan kuin palvelunkin osalta, mutta silti perjantai-illasta jäi oikein hyvä fiilis. Oikeassa seurassa ei haittaa vaikka korkeat odotukset ravintolan suhteen pettäisivätkin. Oli mukavaa päästä vaihtamaan kuulumiset ystäväni ja hänen miehensä kanssa, pojatkin pääsivät tutustumaan toisiinsa vähän paremmin.

Lauantaina ehdin pitkälle ja rauhalliselle kävelyretkelle ystävän kanssa, istuimme tunteja grillaamassa Villen kummilapsen perheen luona, tapasin opiskelukavereita erään kommuunin keväisissä juhlissa ja vietimmepä aikaa yöelämässäkin. Sunnuntain kruunasi vuoteessa syöty aamiainen ja aamusauna. Jäin vielä sänkyyn torkkumaan kun Ville sanoi hakevansa juotavaa. Luulin hänen noutavan alakerrasta lasillisen vettä mutta tämäpä olikin tehnyt aamiaista sekä hakenut lähikaupasta saunalimut ja läksiäisjäätelöt. <3

Turun jokiranta on täynnä muistoja ja merkityksellisiä paikkoja, joten oli ihanaa saada kiireettömästi ihailla kaunista kaupunkia ja fiilistellä luonnon heräämistä. Kesä on vasta aluillaan ja ilokseni pääsemme viettämään Turussa melko paljon aikaa kesä-heinäkuussa. Tämä viikonloppu tuli todellakin tarpeeseen ja nyt tuntuu että jaksaa taas puurtaa. Jatkossa täytyy pitää paremmin kiinni yhteisestä ajasta ja muistaa irtautua arjesta, jottei stressi pääse valloilleen.

Alkuperäinen syy lähteä viikonlopuksi Turkuun olivat talvirenkaat, sillä Villen työauton leasing-sopimus on päättymässä. Valkoisen ratsumme luovutus lähestyy, joten renkaat tuli noutaa Turusta palautusta varten. Hommahan meni niin, että pakkasimme sunnuntaina auton ja hurautimme vielä lähtiessä kyläilemään Turun ulkopuolelle. Renkaat tietysti unohtuivat kyydistä, joten jouduimme palailemaan lähtöpisteeseen. Onneksi tuo tajuttiin kahvitellessa, eikä vasta Helsingin lähestyessä. 🙂