Kun karhunpoika sairastaa, tulee itsekin vietettyä aikaa hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Eilen kun lähdin töihin, Ville jäi kotiin sairastamaan. Kotiuduttuani en osannut ryhtyä mihinkään tavallisista puuhistani, vaan rötväsimme television ääressä koko illan. Tänään minulla on vapaapäivä, joten aloitimme aamun katsomalla elokuvaa ja vasta nyt ryhdistäydyn omiin juttuihini. Iltapäivä sujunee kirjallisten hommien parissa ja illalla olisi tiedossa akrobatiatunti, mikäli en itse sairastu.

Sen jälkeen kun olen vuosia sitten muuttanut pois vanhempieni luota, en ole juurikaan sairastellut. Siksi olikin mielenkiintoista käydä eilen kaupassa ja pohtia, mitä ostaa sairaalle ruuaksi. Minulla ei ollut hajuakaan mitä pitäisi ostaa, joten päädyin hankkimaan pitkälti sellaista syötävää jota emme tavallisesti syö. Tämä siksi että jos ruoka tulee ylös, ei inhokkimakujen listalle joudu ainakaan sellaista mistä tavallisesti pidämme. Pyrin ostamaan mietoja makuja, jotta kipeä karhunpoika saisi alas edes jotain. Sairaan oma toive olivat omena ja appelsiini, mikä hieman yllätti.

Täytyy sanoa että olo on levännyt kun olen viettänyt illan ja aamun täysin ajattelematta asioita. Toisten viettäessä hiihtolomaa totesin, että minultahan on jäänyt väliin kesäloma, syysloma, joululoma ja se hiihtoloma, joten kyllähän tässä alkaisi olla loman tarpeessa. Lomia ei ole kertynyt sillä vaihdoin työpaikkaa Helsinkiin muuton yhteydessä ja sitä ennen ehdin olla edellisellä työnantajalla vasta muutaman kuukauden. Tällä hetkellä olen työssä johon kuuluu viikonloppu- ja iltatöitä joten elämä on melko epäsäännöllistä. Vapaa-ajallani aivot raksuttavat säännöllisempää ja koulutustani vastaavaa työtä etsiessä tai vähintään kärsien huonosta omatunnosta mikäli en ole tietokoneen ääressä, joten vapaa-aikakaan ei usein tunnu vapaa-ajalta. Odotan kovin aikaa jolloin toimin jälleen työssä joka inspiroi suuresti ja jonka jälkeen voin nauttia vapaa-ajastani kiirehtimättä ja tuntematta huonoa omaa tuntoa.

Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että haluaisin kotiimme viirivehkan. Aamun elokuvassa vilahti vastaava kasvi ja vasta silloin havahduin katsomaan, että eikös meidän makuuhuoneessamme majaileva kookas kasvi näytä samalta. Ville vahvisti että kasvissa on joskus kukkia ollut, joten nytpä meillä onkin viirivehka ja uutena projektina saada se jälleen kukkimaan.

Rentoa aamupäivää vietellessä huomasin että keväthän alkaa olla lähellä sillä on jo hyvin valoisaa. Vaikka meillä on nyt hieman epäsiistiä sairastelun takia, päivänvalo saa kodin näyttämään kauniimmalta kuin pitkiin aikoihin. Kevättä kohti!