Lomalla on turha huolehtia siitä tuleeko urheiltua tarpeeksi tai elettyä terveellisesti. Kuitenkin suosittelen lomaliikunta jo pelkästään siksi että se tarjoaa uusia tapoja nähdä ja kokea uutta ympäristöä. Lisäksi pieni jumppailu saa kehon toimimaan, veren kiertämään ja tuo hyvän fiiliksen päivän seikkailuille. Uskon myös että reippailu helpottaa aikaerorasituksen oireita joten jumpalle vaan!

Kerroinkin ennen matkaa että olisi toiveissa harrastaa mahdollisimman paljon lomaliikuntaa. Alkumatkan aamujumpat tarjosivat reissun parasta liikunnallista antia. Aikaero herätti meidät matkan ensimmäisinä päivinä jo kuuden jälkeen, joten aamujumpat saatiin tehtyä ennen lämpötilan nousua kuumimmilleen. Näinpä juostiin pieni lenkki rannalla ja jäätiin sitten palmuihin kiinnitettyjen leuanvetotankojen luo tekemään kehonpainotreeniä. Treeni painottui liikkeisiin jotka eivät vaadi hiekassa möyrimistä, joten vaihtelevaan valikoimaan kuului muun muassa askel- ja muita kyykkyjä, toes to bareja, hyppyjä, juoksuspurtteja ja erilaisia leuanvetoja. Treenin jälkeen oli huippua käydä vielä meressä ja uima-altaassa viilentymässä ennen siistiytymistä ja ryhtymistä päivän muihin puuhiin.

Vastaavia aamujumppia ei ensimmäisen hotellin jälkeen päästy tekemään mutta kehonpainoiltiin seuraavan hotellin leikkipuistossa ja rannalla, pelattiin tennistä ja vähän lenkkeiltiin. Ja kun on niin kiva tutkailla paikkoja niin tietenkin käveltiin todella paljon. Tuolla leikkipuistossa oli aivan älyttömän paljon iguaaneja ja muita liskoja! Siellä ne ajoivat toisiaan takaa ja yhtäkkiä saattoi jostain puskasta lähteä kömpimään jos jonkinlainen otus. Tavallaan aika hauskaa mutta ehkä vähän myös karmivaa, huh. Liskot taisivat olla keskipäivän kuumuuden ohella yksi syy siihen että kuvien jumpat jäivät vähän lyhyeksi..

Vähemmän liikunnallisena suorituksena mainittakoon myös sademetsään suuntautunut pieni vaellusretki sekä ratsastuspuuhat. Vaellusretki sademetsään oli oikeasti ehkä maailman lyhyin, en edes tiedä voiko muutamaa kilometria kutsua vaellukseksi, heh. Sademetsä on kiehtova mutta valitettavasti valloittajat ovat vieneet ja/tai tappaneet suuren osan metsän eläimistöstä. Jäin hieman pohtimaan että miten sademetsän ekosysteemi nykyään toimii kun osa puuttuu, mutta kai metsä on vuosien saatossa tottunut muutokseen.  

Puerto Ricoon suuntaaville suosittelen lämpimästi ratsastusta Carabali Rainforest Parkissa, joka sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä saaren pääkaupungista San Juanista. Mietin ensin että olemmeko menossa turistirysään jossa hevosia kohdellaan huonosti, mutta kävi ilmi että suuri osa hevosista on lahjoitettuja, eli huonoista oloista pelastettuja. Retki oli odotettua huokeampi ja maksulla autoimme rahoittamaan kaltoin kohdeltujen hevosten kouluttamista. Ratsastus oli ehdottomasti meidän molempien mielestä yksi loman kohokohdista. Teimme tunnin kierroksen sademetsän laitamille pienessä ryhmässä ja kuulimme samalla oppaaltamme paljon mielenkiintoisia juttuja sademetsän kasveista ja eläimistä, hevosista ja Puerto Ricosta yleisesti. Meidän ryhmässä kaikki taisivat olla melkolailla kokemattomia ratsastajia ja hyvin pärjättiin, joten voin kyllä suositella hyppäämään ratsaille myös ilman aiempaa kokemusta.

Lämpimässä liikkumisesta ja hevosista haaveillen,

Jenna

Ps. Noista meidän juoksukengistä. Tilattiin tietämättämme vahingossa jo toistamiseen samanlaiset kengät netistä. Tällä kertaa oli sentään eri väriset, haha!