Tänäänkin tuhannet päivittivät opintopolkua ja sähköpostia, jännittyneenä, ehkä vähän pelokkaanakin. Tänään monen unelma kävi toteen. Toisaalta tänään monen unelma murskaantui.

Tänään minäkään en päässyt opiskelemaan unelmieni alaa. Sisäänpääsyni jäi puolikkaasta hassusta pisteestä kiinni. Varasijasijoitukseni on melko korkea, mutta tilastot kertovat surullisen totuuden – hyvin harva jättää ottamatta vastaan opiskelupaikkansa hakemaltani alalta.

Niin kuin aina huonojen uutisten kohdatessa, vaikeiden päätösten edessä tai muuten vain ahdistuneena, turvauduin tänäänkin henkilökohtaiseen meditaatiokeinooni. Hengenveto hengenvedolta, metri metriltä, kehoni palautti selkäytimestäni tutun rytmin ja liikesarjan. Pikkuhiljaa mieleni ja sydämenikin tasaantui.

Vein itseni fyysisille äärirajoilleni. Palasin hikisenä ja väsyneenä kotiin, mutta toimintasuunnitelman kanssa. Maailmakin oli taas valoisampi. Ja minulla taistelutahtoa.