Miten lukea enemmän kirjoja? + 3 suositusta

Mä oon sekä kirjojen lukemisen että niiden lukemisen välttelemisen ammattilainen. Siitä asti kun aloin opiskella kirjallisuutta vuonna 2014, mun on pitänyt lukea säännöllisesti ja paljon. Alussa, kun olin heiveröinen ja vähän laiska 19-vuotias, perusopintojen lukulistat ahdistivat mua niin paljon, etten kyennyt lukemaan kaikki niitä klassikoita. Yritin saada luku-urakan selätettyä lukemalla joistain massiivisista teoksista, kuten Sinuhe egyptiläisestä, vain joka toisen luvun. (Kyllä…) Tämä ei tietenkään ihan toiminut, mulle jäi mieleen vain jotain hajanaisia tarinoita Sinuhen kohelluksista naisten kanssa.

Myöhemmin mä opin varaamaan kirjat kirjastosta ajoissa, aikatauluttamaan ja lukemaan 50 sivua tunnissa. Aloin nauttia siitä, että sain käyttää opiskeluaikaa istumalla Kaisassa romaanipinojen kanssa. Viime vuosina en oo enää ehtinyt käydä kirjallisuuskursseilla, oon vain tehnyt töitä ja gradua. Nyt on ihanaa, että voin lukea lähinnä vain itse valittuja kirjoja, mutta nyt mulla ei enää ole yhtä paljon aikaa lukemiselle kuin aiemmin.

Kirjallisuus on mulle se asia, joka tekee elämästä kaunista, sivistynyttä, mielenkiintoista, innostavaa ja helpompaa kestää. Jos en jonain viikkona ehdi lukea mitään, musta tuntuu tympeältä ja tyhjäpäiseltä. Oon kuitenkin tajunnut, että päivät täyttyvät helposti niin monista muista asioista, että lukeminen unohtuu. Tällaisten periaatteiden avulla mä saan pidettyä lukemista yllä kiireisinäkin aikoina:

1. Luen vain hyviä kirjoja

Töissä mä ajattelen, että oppilailla pitää aina olla jotain järkevää tekemistä, sillä tavalla mä pystyn hallitsemaan sitä kaaosta. Ja kotona mulla pitäisi aina olla järkevää luettavaa: sellaisia kirjoja, jotka innostavat ja joiden kanssa oikeasti haluaa viettää iltoja. Hylkään ihan surutta kaikki epäkiinnostavat ja kankeasti kirjoitetut teokset.

2. Vähän joka päivä

Yritän lukea joka ilta vähän ennen kuin menen nukkumaan. En välttämättä pidä mitään parin tunnin pituista lukemissessiota, mutta jos vietän edes kymmenen minuuttia jonkin kirjan parissa, tuntuu paljon rauhoittavammalta, kuin jos olisin ollut saman ajan somessa. En kuitenkaan haluu asettaa itselleni liian korkeita tavoitteita tässä asiassa. Ihan koko ajan ei tarvitse tehdä jotain kehittävää ja tavoitteellista.

3. Multitaskaan äänikirjojen kanssa

Musta äänikirjojen kuunteleminen on vähän tylsää, jos samaan aikaan vain istuu ja sukii hiuksia tai jotain. Jos kuitenkin tekee samalla jotain mekaanista ja melko hiljaista juttua, esim. neuloo tai kokoaa ikean pöytää, se on ihanaa. Haluaisin että mulla olisi parinkymmenen vuoden kuluttua sellainen elämä, että mä leipoisin tai hoitaisin siirtolapuutarhaa viikonloppuisin ja voisin samalla kuunnella äänikirjoja tuntikausia.

4. Välillä luen tuntikausia

Vaikka lyhyt työmatka äänikirjan kanssa voi olla ihan kiva, musta tuntuu sekavalta, jos luen jotain kirjaa vain pienissä pätkissä. Yleensä saan jotain mun kattoon asti kohoavasta kirjapinosta luettua loppuun silloin, kun on sunnuntai eikä ole mitään menoa, ja voin maata sängyllä koko päivän ilman rintsikoita (tämä on tärkeää).

5. Juttelen kirjoista kavereiden kanssa

Oon aika onnekas, kun mulla on tosi monta ystävää, jotka lukevat myös paljon ja tykkäävät jutella autofiktiosta tai ekokritiikistä tai omaelämäkerrallisista tietokirjoista. Ei me kyllä joka päivä puhuta vain kirjoista, yleensä me jutellaan jostain oudoista kohtaamisista eksien kanssa tai suoritusyhteiskunnasta ja syömishäiriöistä. Kirjallisuus on kuitenkin luonteva osa keskusteluja, ja oma lukukokemus muuttuu paljon merkityksellisemmäksi, kun sen voi jakaa jonkun toisen kanssa.

On ihanaa kun mä joskus sanon, että se oli tosi ankee kirja, mä en jaksanu lukea sitä loppuun, ja joku kaveri vastaa että ai jaa, musta se oli tosi kiinnostava. Ja sitten voidaan pohtia asiaa yhdessä ja mä opin jotain uutta.

6. Luen mieluummin kirjoja kuin katson netflixiä

Tää ei oo todellakaan valinta, joka pitäisi kirjallisuuden ja sivistyksen puolesta tehdä, mutta mä oon nyt päättänyt näin. Kiinnostun ehkä jostain yhdestä tv-sarjasta vuodessa (eli yhtä usein kuin kiinnostun romanttisesti jostain ihmisestä), enkä jaksa etsiä koko ajan uutta katsottavaa. Etsin mieluummin uutta luettavaa. Luulen että tulevaisuudessa kirjallisuus ja telkkari saattavat liukua kohti toisiaan monin eri tavoin, eikä tällainen kahtiajako ole välttämättä enää niin selkeä.

7. Tiedän mitä haluan lukea, ja miksi

Monen vuoden ajan lukeminen oli mulle ensisijaisesti opiskelua, mutta nyt se on pikemminkin viihdettä ja kivaa ja rauhoittavaa tekemistä, jota teen vain siksi, että elämä olisi hauskempaa. Välillä haluun lukea jotain haastavaa ja keskittymistä ja hermoja vaativaa, mutta useimmiten haluun, että lukeminen on houkuttelevaa, innostavaa, kihelmöivää ja hauskaa. Se ei saa olla väsyttävää ja tylsää, ja sen pitää tuntua joltain.

Näitä kirjoja luen juuri nyt:

Jazz / Toni Morrison 1992

Tän romaanin kerronta on mieletöntä. Tekstissä kuvataan jazzia mainitsematta sen musiikin genren nimeä, mutta kerronnan taustalla voi kuulla tanssittavan, vaarallisen kuuloisen rytmin ja saksofonin soinnin.

Ei kertonut katuvansa / Tommi Kinnunen 2020

Lapin sodasta ja Saksaan lähteneistä suomalaisista naisista kertovan romaanin on lukenut äänikirjaksi Krista Kosonen. Tää on just hyvä ”kuuntelen samalla kun neulon” -kirja.

Muistatko – ? / Juhani Aho 1920

Lainasin tän romaanin näköispainoksen ihan sattumalta, mutta jotenkin ihastuin heti kuin aloin lukemaan. Romaanissa kuvataan henkilökohtaiselta kuulostavia lapsuusmuistoja ja puhutellaan kuollutta rakastettua. Mun mieleen jäi esim. virke ”Se oli ikimuistoinen pupukesä”. Uskomatonta, että sata vuotta sitten joku on voinut kirjoittaa näin.

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *