Asioita, jotka oon tähän mennessä oppinut opettamisesta
Valmistun kohta äikänopeksi. Oon tehnyt sijaisuuksia ekan kerran kolme vuotta sitten, ja nyt mulla on kymmenes oma kurssi opetettavana. Oon siis vielä aika alussa tässä työssä, mutta kolmen vuoden aikana oon silti kasvanut henkisesti mielettömän paljon.
Siitä millaista rämpimistä unelmatyön tekeminen voi alussa olla, ei mun mielestä puhuta tarpeeksi. Usein ne unelmaduunit ovat aika vaativia, ja ekat vuodet voi tuntea suoriutuvansa ihan paskasti tai korkeintaan välttävästi. Mä en itse asiassa ole varma, onko opettaminen se mitä kaikkein eniten haluan tehdä, mutta ainakin oon kehittynyt siinä sen verran hyväksi, että juuri nyt kannattaa jatkaa tällä valitsemallani tiellä.
Tässä kymmenen valaistumisoivallusta, jotka oon tässä kolmen vuoden aikana tajunnut:
1. Voin olla opettajana juuri sellainen kuin muutenkin olen. Mun ei tarvitse muuttua rempseäksi, ylienergiseksi tyypiksi, joka puhuu taukoamatta. Voin olla rauhallinen ja kiva, ja silti tiukka ja vaativa. Voin antaa mun huumorintajun näkyä juuri sellaisena kuin se on (kunhan siivoan kaikki kaksimieliset jutut pois).
2. Istumajärjestys tekee elämästä helpompaa. Mä en tykkää sellaisesta tyylistä opettaa, että koko ajan pitäisi olla ihan hiljaa. Silloin kun täytyy, istumajärkkä helpottaa työrauhan ylläpitämistä kuitenkin tosi paljon. Vaikka oppilaiden suusta tulisi vähän narinaa, nekin ovat kyllä tyytyväisempiä rauhallisessa luokassa ja arvostavat sitä, että opettaja huolehtii siitä, ettei synny kaaosta.
3. Työ on juuri niin kivaa kuin siitä itse tekee. Koulun ei ole tarkoitus olla koko ajan hauskaa, mutta opettaminen on silti kivempaa, kun suunnittelee tunneista oman näköisiä. Jos tekee sellaisia tehtäviä, joihin ei itsekään huvittaisi tarttua, on vaikea patistella oppilaita ryhtymään toimeen. Varsinkin yläasteella voi tehdä vapaasti tosi monenlaisia juttuja, äikäntunnillakin voi esim. piirtää tai tehdä jotain muuta luovaa.
4. Sijaisena on ihan erilaista kuin oikeana opena. Yhden tai kahden päivän vierailevana tähtenä näkee opettajan työstä sellaisen puolen, joka ei sisällä juurikaan vastuuta tai käsitystä siitä mitä oppilaat tekevät tai osaavat, oppilaisiin ei tutustu kunnolla ja kaikki on sekavaa. Toisaalta vikan tunnin jälkeen voi vain lähteä kotiin. Mä aloin tykkäämään opettamisesta vasta sitten, kun sain vetää omia kursseja alusta loppuun. Kaikki suunnittelu ja muut jutut pitää tehdä itse, mutta se on juuri se paras asia.
5. Teinit ovat kivoja ja ihania, vaikka niitä ei pidetä sellaisina. En jaksa kuunnella ihmisiä, jotka ihmettelevät, miten voin tykätä viettää arkipäviä teini-ikäisten kanssa. Etenkin yläkoululaiset ovat niin väärinymmärretty ihmisryhmä, että välillä oikein suututtaa. Toisin kuin joidenkin mielikuvissa, teinit ovat suurimmaksi osaksi välittömiä, mukavia ja helposti innostuvia, lähtökohtaisesti mun mielestä paljon kivempia kuin aikuiset.
6. Järjestelmällisyys auttaa kaikessa. Oon äärettömän järjestelmällinen, ja se on opettajana ehdottomasti vahvuus. Työstä tulee helposti hurrikaanin omaista kaaosta, jos ei suunnittele mitään tarkasti. Oppitunnitkin sujuvat paljon mukavammin, kun tietää missä mennään ja kaikilla on koko ajan jotain järkevää tekemistä. Itse asiassa oon sitä mieltä, että monien aloittelevien opettajien ryhmänhallintaongelmat voivat johtua enemmän siitä, että tuntien rakenne ei oikein toimi, kuin siitä ettei olisi tarpeeksi auktoriteettia.
7. Uuden ryhmän tapaaminen jännittää aina. Opettaminen ei tunnu musta esiintymiseltä, mutta jännitän silti joka kerta, kun pidän kurssin ekan oppitunnin tai meen sijaiseksi. Nukun huonosti enkä pysty keskittymään mihinkään, ennen kuin ensimmäinen tunti on ohi. Mua auttaa se, että mietin tarkasti, mitä ihan ekaksi tehdään, mitä mä sanon ja millä tavalla tutustun oppilaisiin. Se jännitys haihtuu heti kun tunnin saa aloitettua ja joku kysyy että hei ope mitä piti tehä.
8. Opettajat ovat tosi mukavia kollegoita. Mun näkemyksen mukaan useimmat opettajat kokevat tekevänsä merkityksellistä ja kivaa työtä, vaikka välillä olisi raskasta. Luulen että monien mielestä ihmisläheisyys on yksi opettajan työn parhaista puolista, ja se näkyy usein työyhteisöissä niin, että kollegoille ollaan useimmiten kivoja, töissä on hauskaa ja työkavereiden kanssa tehdään paljon yhteistyötä. Ainakin mulla on sellainen kokemus, että oon saanut opetustöissä paljon enemmän apua ja neuvoja kuin missään muissa hommissa.
9. Opettaminen on luovaa, itsenäistä ja joustavaa työtä. Saatan vielä joskus haluta tehdä jotain muuta, mutta en enää pystyisi vaihtamaan sellaiseen työhön, jossa en voi vaikuttaa mun työn sisältöön tai aikatauluihin. Opettajillakin on tietysti paljon pakollisia juttuja, joita ei aina jaksaisi hoitaa, mutta oman opetustyylin voi jokainen luoda itse. Kun mun piti tehdä ekaa kertaa kurssisuunnitelmia, mietin että pitääkö kaikki itse hoitaa, en mä osaa. Nyt oon innoissani aikatauluja tehdessäni. Mä saan päättää millaisia kirjoitelmia tehdään ja miten käsitellään kirjallisuutta. Siitä tulee ihanan itsevaltainen olo.
10. Opettaminen on tunteisiin vetoavaa. Oon ihan vilpittömän häkeltynyt usein, kun näen miten hienoja juttuja oppilaat saavat aikaan. Tai miten fiksusti ne keskustelevat ilmastonmuutoksesta tai narratiiveista. Nekin jotka eivät oikein jaksa tarttua toimeen, ovat yleensä muuten hauskoja tyyppejä. Välillä oon kyllä turhautunut, mutta kun jutustelen oppilaiden kanssa jotain mukavaa tai puuskahdan opehuoneessa työkavereille ärsyyntymisen syistä, työpäivää on yleensä taas helpompi jatkaa.
* * *
Täytyy sanoa että mulla on opettajan työssä vielä paljon tutkimattomia alueita, ja kolmen vuoden kuluttua tää lista saattaa näyttää naivilta ja ruusuiselta. Oon joka tapauksessa kehittynyt tähän mennessä niin paljon, etten malta odottaa, millaista kasvua tapahtuu tulevaisuudessa.
Oon ehkä kertonut tän joskus, mutta kun pidin mun ekoja omia kursseja, yksi oppilas kirjoitti kurssipalautteeseen: ”En usko kenenkään oppineen tällä kurssilla mitään.”
Mua naurattaa edelleen kun ajattelen sitä (nyt on helppo nauraa, kun oon saanut sen jälkeen paljon positiivista ja sydämen sulattavaa palautetta). Tuon lauseen voisi laittaa vaikka läppärin taustakuvaksi, sitä voisi katsella aina kun itsevarmuus meinaa nousta ärsyttäville tasoille.
Nyt tiedän mitä tekisin toisin, jos voisin hoitaa ne ekat kurssit uudestaan. Tekisin ainakin istumajärkän.
Kuvat: kun tulin perjantaina töistä, vaihdoin kauluspaidan uikkariin ja pyöräilin jätskille.
Voisit tykätä myös: