3+1 kesäbiisiä
Lempparinäkymäni kesällä: Tervasaaren laiturilta Skattalle päin illan hämärtyessä.
Tiedättekö sen tunteen, kun haistaa vaikka jotain tiettyä huulirasvaa tai hajuvettä, jota ei ole käyttänyt hetkeen, ja mieleen tulvahtaa muistoja esim. menneistä juhlista, heiloista jostain erityisestä keväästä? Mä koen että musiikki voi vaikuttaa ihan samalla tavalla; joihinkin kappaleisiin yhdistyy niin vahvoja tunteita, ettei niitä voi olla ajattelematta aina kun kuuntelee niitä biisejä. Monet kappaleet ovat sellaisia, että ne tuovat aina mieleen kesän, joten kuuntelen niitä ihan vuoden ympäri, jotta pystyisin helmikuun kylmyydessä tavoittamaan paremmin ne kosteat (vain ilmankosteuden takia) ja kuumat iltapäivät heinäkuussa tai alkukesän toiveikkuuden ja valon määrän, joka yllättää ja ihastuttaa joka vuosi. Olisi kiva ajatus, jos muutkin ihmiset kuuntelisivat vaikka juuri näitä biisejä ja loisivat samalla omia kesämuistojaan, jotka ilahduttaisivat syksyllä ja talvella.
1. Sinä päivänä kun synnyin – Ultra Bra
Kuuntelin tätä repeatilla huhtikuussa, kun kävelin iltapäivällä luennoilta kotiin ja aistin, että kesä on ihan nurkan takana. Ja musta tuntui, että jotakin muutakin oli tulossa, jos ei tänä kesänä, niin aivan kohta kuitenkin, että joskus tuntisin samalla tavalla kuin tässä kappaleessa lauletaan. Laulussa on vahva kotiinpalaamisen tunne, sellainen kun on ollut pitkään vaikeaa, mutta asiat alkavat vihdoin selvitä ja muuttua paremmiksi. Samalla kappaleessa on kuitenkin myös nostalginen sävy: siinä muistellaan kaikkia menneitä vuosia, joiden keskellä yksi tietty kevät loistaa yhä mielessä kirkkaana. Tätä kuunnellessa tuntee melkein räjähtävänsä kaikesta siitä toiveikkuudesta.
”Vuodet ovat vierineet ohitseni / mutta muistan niistä vain yhden kevään / sen miten kastanjat kukkivat / sinä päivänä kun synnyin”
Tässä biisissä on niin maaginen tunnelma, etten saa siitä tarpeekseni. Olen kuunnellut sen liioittelematta varmaan satoja kertoja, vaikka The Internet ei muuten lukeudu lempibändeihini. Jokin kappaleen toisiinsa sekoittuvissa äänissä ja girl-sanan toistuvassa haikeudessa ja pinnan alla tuntuvassa seksikkyydessä vetoaa niin paljon, että uppoan tätä kuunnellessa aina vähän toiseen todellisuuteen. Biisi ei ehkä ole tarkoitettu maailman romattisimmaksi rakkaudentunnustukseksi, mutta mulle siitä huokuu (vähän omasta mielialasta riippuen) rakkaus, jota ei voi saada, sellainen joka ihan sormien ulottuvilla, mutta silti liian kaukana.
”If I told you that you rock my world, I want you around me / would you let me call you my girl, my girlfriend, my girlfriend?”
Tämä Reginan tangorytminen, mutta ei yhtään pönöttävä kesäbiisi on soinut kuulokkeissani viime vuoden joulukuusta tähän hetkeen asti vähintään joka toinen päivä. (Miten joihinkin kappaleisiin voi kyllästyä parissa päivässä ja joihinkin ei sitten millään?) Kun tätä kuuntelee, ei voi välttää ajatusten kulkeutumista saaristoretkiin ja rantapäiviin tai äkillistä tarvetta keinutella kehoaan. Melodiaa kuljettava piano, haitarin soinnut ja lokkien äänet taustalla muodostavat sellaisen äänimaiseman, että se tuo kesän keskelle väsyttävintäkin talvea.
”Kenet haluat mukaasi / ja kuka jää rannalle / pyydän viimeisen kerran / että veisit minut”
+ 1: Albatrossi – Reino Nordin
Albatrossi on mulle vähän niin kuin sellainen nolo julkkisihastus, jota ei myöntäisi juuri kellekään. Kappale on alunperin Juha Vainion, mutta tykkään enemmän Reino Nordinin versiosta (apua, mitä mulle on tapahtumassa). Biisin kertoma tarina on molempien kertomana kaunis, mutta Nordinin levytyksen takakenoinen komppi ja vähän epävireinen lauluääni on jotenkin vetoavampi. Joitain asioita ei ilmeisesti voi selittää järjellä.
”Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt / ja tutkit tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt”