Mistä saan energiaa juuri nyt?
Olin eilen taas kahdessa eri paikassa töissä ja töiden jälkeen menin vielä hakemaan ison kasan tenttikirjoja (viimeisiä!) kirjastosta. Kanniskelin niitä Töölön läpi maski naamalla ja tunsin kaikesta huolimatta olevani tosi hyvällä tuulella ja energiaa täynnä. Pari viikkoa sitten musta tuntui, että arki on tylsää, mutta nyt oon alkanut tykätä tästä. (Saa nähdä millainen fiilis ensi viikolla taas on.)
Oon joka tapauksessa järjestellyt elämästäni mahdollisimman kivaa.
*
Joskus oon saattanut mainita, että vihaan kaupassakäyntiä. Niinpä päätin, että mun ei tarvitse tehdä sitä enää, ja aloin tilata ruokaostoksia prismasta kotiinkuljetettuina. Nyt voin klikkailla ostoskoriin kaikenlaista painavaa, jota en muuten jaksaisi kerralla kantaa – ei esimerkiksi tarvitse tehdä valintaa säilyketölkkien ja kauramaitojen välillä, vaan voi ottaa molemmat. Kuljetuksen saa yleensä seuraavaksi päiväksi ja kun se tulee, voin istua sohvalla syömässä illallista tai jälkkäriä ja ottaa vain ruokalaatikot vastaan.
Oon jotenkin paljon vähemmän katkera ja ärsyyntynyt, kun ei tarvitse mennä töiden jälkeen kauppaan tai uhrata viikonlopun tunteja siihen. Jaksan tehdä ruokaakin enemmän, kun jääkaappi on täynnä houkuttelevia aineksi ja oon valmiiksi miettinyt, mitä niistä valmistan.
*
Sain etukäteissynttärilahjaksi kirkasvalolampun ja viikon käyttökokemuksen jälkeen musta tuntuu, että se voisi olla kauan kaipaamani vastaus syysmasennuksen ja -ahdistuksen vähentämiseen. Ainakin oon virkeämpi ja aikaansaavampi vielä iltapäivälläkin, kun oon pitänyt lamppua päällä aamutoimien ajan.
Jos aikoo hankkia kirkasvalolampun, kannattaa huomata, että sellainen herätyskellon sisältävä sarastusvalo on eri asia, eivätkä ne ole yleensä yhtä kirkkaita kuin kirkasvalolamput. Onneksi äiti tajusi tän asian mun puolesta ja osti oikeanlaisen lampun.
*
Oon tosi onnellinen siitä, että mulla on nyt aika monta läheistä ystävää ja että aina on joku jota voi nähdä, jos päivät tuntuvat sosiaalisesti liian tyhjiltä. Viikonloppuna olin esim. yhden kaverin kanssa kävelyllä, toisen kanssa tein illallista, seuraavana päivänä menin parin tyypin kanssa viinille ja sunnuntaina pidin mun naapurissa asuvan ystävän kanssa kotibrunssin. Sunnuntai-iltana olin oikeastaan vähän väsynyt kaikista niistä menoista ja mietin että on ihanaa, kun alkuviikosta on vain töitä.
Toivon todella ettei se, että kerron usein mun ystävyyssuhteista ja kaikesta mitä teen mun kavereiden kanssa, aiheuta kellekään paineita tai yksinäisyyden tunteita. Oon kyllä välillä tuonut esille myös sen, että oon kokenut ihan viime vuosiin asti, että oon tietyllä tavalla ulkopuolinen, enkä usko että se tunne kokonaan väistyy milloinkaan. Juuri nyt oon kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, millaista mun sosiaalinen elämä on. Mun mielestä yksinäisyydestä puhuttaessa on ihan hyvä kertoa myös siitä, että se tunne voi mennä ohi, ja uusien ihmissuhteiden luominen voi tuntua siltä, että se on oikeasti omissa käsissä.
*
Mulle tuli viime viikolla hirveä gradupaniikki, kun tajusin että lopulliseen palautuspäivään on enää viisi viikkoa, ja gradu pitäisi laittaa esitarkastukseenkin jonkin verran aikaisemmin. Maanantaina sain kuitenkin vihdoin kommentteja mun ohjaajalta, ja ne olivat tosi kannustavia. Mun ohjaajalla on liikuttava tapa kirjoittaa palautetta tiedostoon tekstin keskelle capslockilla, siellä luki monessa kohdassa HYVÄÄ ANALYYSIA.
Täytyy vielä lisätä vähän lähdeviitteitä ja oikolukea ja tarkistaa asioita, mutta ihan kohta gradu on valmis! Ja sen jälkeen pitää kirjoittaa kaksi 10–12 sivun esseetä. Sitten mä valmistun! Musta tulee maisteri ennen joulua! Okei, nyt lopetan huutomerkkien käytön tässä postauksessa.
*
Niinä iltoina kun en oo mennyt minnekään, oon istunut sohvalla (aion edelleen mainita sen joka käänteessä), kuunnellut äänikirjaa tai podcasteja ja tehnyt jotain arkisia juttuja. Yhtenä päivänä kiinnitin esim. henkselisoljet mun uusiin, uffilta ostettuihin farkkuhaalareihin, koska niistä puuttui sellaiset. Piti tilata jostain Sastamalasta ne soljet ja ensin googlettaa tosi kauan, ennen kuin keksin miksi niitä kiinnitysjuttuja edes kutsutaan.
On ollut kivaa, ettei elämä ole ihan täynnä kaikkea, koska mun on pitänyt hoitaa edelleen jotain muuttoasioita ja etsiä esim. lundian hyllyjä fb-kirppiksiltä. Yritin ensin katsoa torista, mutta siellä oli vähän huono valikoima, joten laitoin johonkin viiteen eri kirppisryhmään ostoilmoituksen niistä hyllyistä. Kävi ilmi että monilla on hyllyjä varastossa vaikka millä mitalla, ja monet tarjosivat niitä ihan ilmaiseksi. Avuliaat tyypit kertoivat, että lundiaa löytyy myös esim. kierrätyskeskuksesta ja että fb:ssä on oma lundia-ryhmä.
Tänään mä varmaan menen hakemaan yhdeltä henkilöltä hyllyjä. Ihanaa että on aikaa myös tähän kodin laittamiseen.
*
Kun sain gradusta hyvää palautetta, mut valtasi mieletön laiskuus. Olin jotenkin valmistautunut siihen, etten ehdi pitää syyslomaa, mutta nyt kun mä varmaan sittenkin ehdin, en jaksaisi tehdä enää mitäään ennen sitä. Oon koko alkuviikon herännyt vasta puoli kasin aikaan (joo, mulle tää on myöhään) ja syönyt aamupalaa sohvalla tarjoilupöydän ääressä tosi pitkään. Se ei ole pidemmän päälle kestävä elämäntapa.
Toisaalta se on ihanaa luksusta. Mulle jäi myös kaikenlaista kivaa syötävää sunnuntain brunssilta, kuten kikhernemunakasta ja appelsiinimehua, joten oon tehnyt nyt tavallista parempia aamupaloja. Vielä pari päivää tätä arkiviikkoa jäljellä, täytyy jaksaa olla vähän ahkerampi loppuviikon ajan.
*
Yksi eniten onnellisuutta lisäävä asia mun elämässä on tällä hetkellä uusi, 140-senttinen sänky. En oo itse asiassa koskaan nukkunut niin isossa sängyssä tällä tavalla vakituisesti. Sänky täyttää kivasti alkovin, ja sinne on ihana kömpiä iltaisin. Oon nukkunut stressistä huolimatta niin hyvin, että useimpina päivinä tuntuu elinvoimaiselta, nuorelta ja säkenöivältä.
Tuntuu myös siltä, että vaikka arki on välillä tympeää, elämässä on silti jotain sellasta hyvää kihelmöintiä ilmassa, jotain sellasta joka liittyy farkkuhaalareihin, isoon sänkyyn, valmistumiseen, viini-iltojen suunnitteluun, töiden tekemiseen eri paikoissa… Nyt tää syksy vaikuttaa ihan hauskalta kaikista peloista ja uhkakuvista huolimatta.