Suklaavohvelikakku ja muita ihania juttuja
Oon ollut tällä viikolla helpotusta ja onnea täynnä. Kuten kerroinkin edellisissä postauksissa, sain mun opinnot vähän aikaa sitten valmiiksi, ja nyt vain odottelen että FM-merkintä ilmestyisi weboodiin. Ne weboodi-tyypit taisivat juuri jäädä joululomalle, joten mun täytyy varmaan odottaa virallista valmistumisilmoitusta tammikuuhun asti. Nyt oon kuitenkin käytännössä valmistunut, mitään ei tarvii enää tehdä!
Pidin kolmen kaverin kanssa minivalmistujaisjuhlat pari viikkoa sitten. Aion juhlia tätä vielä sata kertaa kaikkien mahdollisten kavereiden ja sukulaisten kanssa sitten, kun saan todistuksen ja kun koronatilanne helpottaa, mutta oli kiva aloittaa skumpan juominen jo nyt.
Oli myös tosi ihanaa kokkailla ystäville munakoiso-tomaatti-linssivuokaa ja avata samoilta tyypeiltä synttärilahjaksi saamani punkkupullo. Jälkkäriksi tein vohvelikakun, josta tuli mieletön!
Mua naurattaa miten mitättömältä ja nuhjuiselta kakku näyttää näissä kuvissa, puoliksi syötynä ja yön yli jääkaapissa levänneenä kaikkien likaisten lautasten keskellä. Mun kaverit kuitenkin ihastelivat kakkua, kun nostin sen pöytään, uskokaa tai älkää.
Vohvelikakun ohje on omasta päästä. Suunnilleen näin sen tein:
Sekoittelin vohvelitaikinan tällä ohjeella, mutta korvasin 2 desiä jauhoista kaakaojauheella. Paistoin n. kymmenen vohvelia, joista söin aamupalaksi pari ja säästin loput kakkuun. Annoin niiden jäähtyä, ennen kuin aloitin kakun kasaamisen.
Laitoin vohvelien väliin vuorotellen vadelmahilloa ja vuorotellen kermavaahtoa (kauravispistä). Hillokerroksiin laitoin myös päärynäviipaleita ja kakun päälle päärynää ja kiiviä. Olisin voinut ripotella koristeeksi myös strösseleitä, mutta se unohtui.
Sain lahjaksi lisää viiniä ja skumppaa ja lapaset. Mun kaveri oli tehnyt kaikille meille samanlaiset, mutta eriväriset lapaset, jotka näkyvät yllä olevassa kuvassa. Menin heti seuraavana päivänä kävelylle ne käsissä ja hymistelin tyytyväisenä, kun ne lämmittivät niin kivasti. Lämpö syntyi sekä silmukoiden takana kulkevista lankajuoksuista että siitä ajatuksesta, että rakas ihminen on tehnyt ne lapaset juuri mulle.
Ne lapaset kädessä oonkin kävellyt nyt paljon. Joskus huhtikuussa mietin, että mitenköhän korona-ajasta selviää, jos se jatkuu vielä talvella. No, nyt on melko samanlainen sää kuin silloin huhtikuussakin. Näin auringon viimeksi kai torstaina, sen jälkeen se on peittynyt sumusateeseen, enkä kaikkina päivinä edes ole päässyt valoisaan aikaan ulos. Silti on ollut hauskaa kävellä yksin ja kavereiden kanssa pitkiä reittejä Kalliossa, Arabiassa ja Keskuspuistossa. Oon nähnyt näillä kävelyillä muun muassa poneja, valkohäntäpeuroja ja eläinten hautausmaan, paljon nähtävyyksiä siis.
Tänä vuonna varmasti moni meistä on tajunnut, miten ihanaa käveleminen voi olla. Vaikka ensi vuonna voi toivottavasti tehdä kavereiden kanssa jotain muutakin, haluaisin jatkaa harhailuja kaupungin halki. Monilla kävelyillä oon päässyt henkilökohtaisille ja kiinnostaville tasoille paljon nopeammin kuin vaikka lounaalla käydessä. Myös kävelytreffit ovat olleet tosi mukavia.
Mitäs muuta? Viime perjantaista asti oon ollut iloinen kolmen viikon joululomasta. Se ei tosin ole palkallinen loma, koska mä saan palkkaa vain pitämistäni kursseista, mutta onneksi sain syksyn aikana tienattua sen verran, ettei siitä tarvitse huolehtia. Pitkästä aikaa mulla on sellainen loma, jota ei tarvitse käyttää minkään rästissä olevien juttujen tekemiseen, vaan voin oikeasti heittäytyä sängylle ja lukea kirjoja tosi paljon.
Hain jo kirjastosta pari antiikin kirjallisuuteen liittyvää klassikkoteosta ja Ian McEwanin Lauantain. Oon myös tallentanut storyteliin paljon uutuuskirjoja ja odotan sitä, että pääsen lukemaan esim. Toni Morrisonin Toiseuden syntyä ja Evie Wyldin Me olemme susia -romaania.
Harmittaa vähän, kun katsoin niin nopeasti loppuun yhden tosi hyvän netflix-sarjan, Kärlek&Anarkin. Se kertoo nelikymppisestä konsultista Sofiesta, joka ryhtyy hoitamaan vanhanaikaisen ja perinteikkään kustantamon digitalisaatio- ja tuottavuuden kehittämisprosessia. Sofie tutustuu töissä parikymppiseen Maxiin, jonka kanssa hän alkaa tehdä kaikenlaista hullua. Tykkäsin siitä, miten sarjassa kuvataan kustannusmaailmaa kaikkien nykyajan myllerrysten keskellä ja siitä, miten vahva ja aidon tuntuinen jännite päähenkilöiden välille syntyy. Nauroin monta kertaa ääneen, ja sarjan katsomisen jälkeen oli vapautunut olo. Teki myös mieli mennä kävelemään Manskulle saunanraikkaana, kylpytakki ja kylpytossut päällä.
Mulla on ollut nyt loppuvuonna paljon toivorikkaampi olo kuin esim. vuosi sitten, vaikka silloin korona ei ollut vielä samalla tavalla päällä. Toiveikkuus liittyykin enemmän mun henkilökohtaiseen elämään, jossa on mennyt aika mukavasti viime aikoina. Kirjoitan ehkä vielä jonkun vuosikoosteen blogiin, mutta voin sanoa jo nyt, että oon saanut tästä vuodesta paljon lisää itsevarmuutta ja luottamusta sekä itseeni että siihen, että asiat yleensä järjestyvät.
Tällä hetkellä hymyilyttää se kun mietin, millaisia joululahjoja oon jo saanut tai saan huomenna. Oon myös vastaanottanut muutaman joulukortin, ja niissä on ollut ihania tekstejä, se on melkein parempaa kuin mitkään aineelliset tai aineettomat lahjat.
Haluun jakaa vielä pari suositusta ruokaan liittyen joululoman iloksi!
Ensimmäinen: Vegaaninen riisipuuro on parasta kookosmaitoon keitettynä, mutta ei sellaiseen tölkkimaitoon, vaan alpron kookosmaitoon, jota myydään tavallisessa maitopurkissa. Puurosta tulee valkoista ja kermaista, mutta ei liian kookoksista tai tuhtia. Syön nykyään kuivattuja viikunoita kaiken kanssa, ja erityisen hyvin ne sopivat tähän joulupuuroon.
Toinen: Tein pari päivää sitten illalliseksi nachopellin, ja liikutuin sitä syödessäni, kun se oli niin hyvää. Valmistin sen tällä ohjeella, paitsi että en jaksanut tehdä juustokastiketta, vaan raastoin pellin päälle vain porlammin vegejuustoa. Pellistä tuli niin jättimäinen että mietin, pitäisikö kutsua joku kaveri syömään sitä mun kanssa, mutta toisaalta olisi kiva myös syödä kaikki yksin…
Huomenna meen mun äidin luokse viettämään joulua ja kokkailen kaikki meidän jouluruoat. Yleensä me ollaan nähty myös mun Helsingissä asuvaa tätiä, mutta tänä vuonna täytyy ehkä viettää joulu pienemmän seurueen kanssa. Aion joka tapauksessa syödä paljon konvehteja, juoda maltillisen määrän punkkua ja keittää aamulla joulukahvia.
Toivottavasti teillä on ihana joulu <3
Kirjoitan tänne varmaan vielä ennen vuoden vaihtumista, mutta kiitän jo nyt kaikkia mun lukijoita tästä vuodesta. Oon ollut tosi iloinen siitä, että yhä useammat tyypit ovat löytäneet tänne tämän hullun vuoden aikana <3