Leffasuositus: Nuori Astrid
Heti kun kuulin, että Astrid Lindgrenistä on tulossa elokuva, tiesin että mun täytyy nähdä se, vaikka olinkin hieman ärsyyntynyt siitä, että leffa kertoisi Astridin nuoruudesta ja perhe-elämästä enemmän kuin kirjailijan urasta.
Leffateatterissa sitten liikutuin jo ensimmäisen minuutin aikana ja ehkä osittain tämän tunnekuohun takia aloin ajatella asioita toisesta näkökulmasta. Astrid Lindgrenin kirjailijanura on ollut upea, maailmaamullistava ja ainakin itselleni henkilökohtaisesti merkittävä, mutta se ei tarkoita, etteikö hänen perhe-elämänsä taustasta olisi tärkeää kertoa. Varsinkin kun Astridin ensimmäinen lapsi syntyi niin poikkeuksellisissa oloissa (tai no, ei se oikeastaan ollut kovin epätavallista, mutta normien vastaista kuitenkin), ja yksinhuoltajuudella oli vaikutusta Astridin tuotannon aiheille.
Terävän ja elämänhaluisen Astridin ensimmäinen oikea työ oli kotikylän lehden toimitusavustajana toimiminen. Hän ihastui lehden päätoimittajaan, ja aloitti tämän kanssa suhteen, josta syntyi avioton lapsi, Lasse. Raskaudesta seurasi skandaali, johon liittyi esimerkiksi päätoimittajan oma avioero-oikeudenkäynti, tuomio huorinteosta ja Astridin salattu matka Tanskaan synnyttämään. Astrid joutui jättämään lapsensa kolmeksi vuodeksi sijaisäidin hoidettavaksi, ennen kuin pystyi hakemaan tämän takaisin Ruotsiin.
Ajan kaksinaismoralismi ärsyttää sekä leffan katsojaa että Astridia, joka kokee välillä pakottavaa tarvetta huutaa pahan olonsa takia. Hän kärsii kyläläisten juoruilusta ja kaipaa kipeästi lastaan samaan aikaan, kun lapsen isä selviää jutuista sakoilla ja menee uusiin naimisiin.
Kirjailijan tuotannon tulkitseminen hänen oman elämänsä kautta on joskus vähän kyseenalaista, mutta välillä myös ihan perusteltua. Astrid kirjoitti monissa kirjoissaan lapsista, joilta puuttuu toinen tai molemmat vanhemmat, lapsista jotka ovat yksin, mutta selviävät silti. Voisiko se johtua siitä, että hän joutui itse olemaan ensimmäisestä lapsestaan niin paljon erossa tämän ensimmäisinä elinvuosina? Tanskassa Lasse kiintyi sijaisäitiinsä ja oppi äidinkielenään tanskan, vaikka oikea äiti oli ruotsalainen, joten muutto Ruotsiin ei käynyt aivan sujuvasti. Astridin kirjoissa orvot lapset löytävät monesti jonkin isä- tai äitihahmon, josta tulee lapsille tärkeä aikuinen. Ilman sellaista sankarilapsetkaan eivät selviä.
Leffateatterissa ympäriltäni kuului monta kertaa niistämisen ääniä, mutta en ole varma, olinko elokuvasta liikuttunut samoista syistä kuin muut. Äidin ja lapsen välisen suhteen kuvaus oli kyllä sydäntäsärkevää, mutta oikeastaan ajattelin leffan aikana enemmän omaa suhdettani Astrid Lindgreniin. En ollut tajunnut aiemmin, miten paljon merkitystä Astridin kirjoilla on ollut omalle elämälleni. Olisiko minulla samanlaista mielikuvitusta tai uskoa tulevaan, jos en olisi lukenut esim. Peppi Pitkätossusta tai etsivätoimisto Kalle Blomkvistista? Mitä ajattelisin omista kyvyistäni tai pelkojeni voittamisesta, jos en olisi koskaan kuullut Leijonamielen veljeksistä tai Ronja Ryövärintyttärestä?