Ei yhtäkään popcornia hukkaan ja 9 muuta ilahduttavaa asiaa
Yleensä stressaan töistä ja opinnoista, mutta nyt kun kumpiakaan ei juuri nyt ole, oon poikkeustilan vuoksi vielä stressaantuneempi kuin yleensä. Mun käsissä ja kasvoissa on outoa, punoittavaa ihottumaa ja yhtenä yönä näin painajaista, jossa ahma ajoi mua takaa. Siis kaikista maailman eläimistä juuri se…
Oon siis kaivannut nyt aivan erityisen paljon jotain sellaista tekemistä, joka rauhoittaa, laskee sykettä ja mahdollisesti myös naurattaa. Seuraavista pienistä ja vähän isommista asioista oon ilahtunut tällä viikolla:
On taas niin lämmin, että ulkona tarkenee istua lukemassa kirjaa. Rakastan Kaisaniemen kasvitieteellistä ja vietän siellä paljon aikaa kesäisin suihkulähteen vieressä tai kahvilan pöydässä. Kasvihuoneet ovat nyt kiinni, mutta ulkopuutarhaan voi mennä edelleen joka päivä ilmaiseksi klo 9–20. Oon siellä varmaan nyt aika monena lämpimänä iltapäivänä, otan teetä mukaan termariin, valtaan yhden penkin itselleni ja avaan vähän takkia auringossa.
Olin lapsena metsäkerhossa, jossa vietettiin aikaa lähiömetsässä, syötiin eväitä ja leikittiin. Nyt 20 vuotta myöhemmin mun elämä tuntuu taas olevan yhtä metsäkerhoa. Työmatkat ovat vaihtuneet Keskuspuisto-kävelyihin. Ajattelin että voisin kysyä äidiltä, onko se säästänyt mun vanhan istuinalustan, jossa lukee Maria 5v, sille olisi taas tarvetta.
Vaikka loppukevään työt peruuntuivat, mulla on todennäköisesti koko ensi vuodeksi töitä samassa koulussa, jossa oon opettanut nyt keväällä. Olisin edelleen osa-aikaisesti töissä, mutta se ei haittaa, koska syksyllä pitää vielä tehdä gradua. Syyslukukauden alkamiseen on enää neljä ja puoli kuukautta ja se menee loppujen lopuksi aika nopeasti, joten oikeastaan on tosi kivaa keskittyä muihin asioihin tässä välissä.
On niin lämmintä ja sateetonta, että voi taas pitää lenkkareita! Kaikki talven aikana sisimpään kertynyt paino karisee, siis kuvainnollisesti, kun vaihtaa nilkkurit kevyempiin kenkiin.
Kuljen niin paljon vain asfalttiteillä, että en ennen Keskuspuisto-retkiä ollut muistanut, miten hauskaa on kävellä pehmeällä maalla, maastossa jossa korkeuserot vaihtelevat nopeasti tai kallioilla. Polulla, jossa juurakot risteilevät, maa tuntuu vastaavan mun askeliin kun painan jalkani multaan, ja myös mun täytyy myötäillä maata, nostella polvia ja olla ketterä, jotta en kompastu.
Nurisin alkuviikosta kesäaikaan siirtymisestä, koska mun on vaikea tottua rytminvaihdokseen, mutta valo antaa mulle niin paljon voimaa, että oikeastaan pursuilen sekä uusia ideoita että energiaa toteuttaa niitä. Nukkumisolosuhteet ovat tietysti muutenkin ihan kelvolliset, kun ei ole esim. puolisoa, vauvaa, lemmikkiä, kämppiksiä, aikaisia herätyksiä tai ahmapainajaisia lukuunottamatta muita unihäiriöitä sabotoimassa mun unia.
Helsinki tuntuu ihan eri kaupungilta nyt, kun kaikkialla on tosi hiljaista. Yleensä kaupunki alkaa tässä vaiheessa heräillä talven jälkeen, terasseja pystytetään parkkiruutuihin ja puistoissa istuu muitakin kuin laitapuolenkulkijoita, mutta tänä vuonna pysähtyneisyys on jäänyt päälle. Voin tutkia tuntemattomia asuinalueita ja kuvata rauhassa, kun ei tarvitse väistellä iltapäiväruuhkaa, eivätkä korvat soi jatkuvasti liikenteen pauhusta.
Oon yrittänyt noudattaa älä koskettele kasvoja -sääntöä, mutta se on onnistunut vaihtelevasti. Gradun kirjoittaminen on ollut nyt niin tuskallista, että hieron naamaa koko ajan epätoivoissani. Onneksi tää sääntö ei kuitenkaan koske muita ruumiinosia…
Joillakin ihmisillä on karkkipäivä, mutta mulla on popcornpäivä. Ne ovat niin leikkisää ja kivaa ja ihanan suolaista ja rasvaista mutta kuitenkin kevyttä ruokaa. Ainoa huono puoli mikropoppareissa on se, että pussin pohjalle jää aina poksahtamattomia maissinjyviä, joista olisi voinut tulla vielä monta kourallista poppareita. Viime lauantaina keksin, että voin kaataa loput siemenet kulhoon, laittaa sen päälle lautasen kanneksi ja panna kulhon mikroon vielä pariksi minuutiksi. Loput jyvät poksahtelevat, eikä mitään mene hukkaan. Onnittelin itseäni nerokkuudesta, kun upotin sormeni kahisevien popcornien sekaan.
Oon syönyt muutenkin nyt tosi hyvin, koska mulla on enemmän aikaa tehdä ruokaa kuin yleensä, ja kivat annokset sosekeittoja, burgereita, lohkoperunoita, rieskoja, suklaakeksejä ja täytettyjä paprikoita saavat mut iloiselle mielelle, vaikka muuten olisi vähän ankeaa. Kirjoitan viimeistään ensi viikolla tarkemmin näistä lohturuoista ja niiden ohjeista.
<3 Maria