Kesäterveisiä Hangosta, Heinävedeltä ja Helsingistä
Vitsi mitä viikkoja mä oon nyt elänyt. Oon ollut enemmän reissussa kuin kotona, tai siltä se ainakin on tuntunut, oon nähnyt kavereita ja uusia ihmisiä, oon maannut kotona märkä pyyhe otsalla, oon joogannut, kirjoittanut, istunut junassa, uinut ja lukenut kirjoja. En oo ehtinyt kirjoittaa blogia juuri ollenkaan, mutta eipä täällä varmaan olisi ollut juuri ketään kuuntelemassa mun horinoita.
Nyt aion kuvata mun kesä-heinäkuun noin kuudentoista kappaleen pituisena tekstinä!
1.
Juhannusviikon alussa menin Hankoon kirjoittamaan parin yön ajaksi. Mua jännitti se matka jonkin verran, koska en oo aiemmin matkustanut yksin juuri ollenkaan. Ensimmäisenä päivänä asetuin taloksi ihanaan airbnb-mökkiin, jonka olin varannut, kävin kaupassa ja Bellevuen rannalla uimassa ja söin fetasalaattia. Olin jotenkin tietoisempi itsestäni kuin yleensä, selostin päässäni kaikkea mitä tein. Alusta asti tuntui kuitenkin vapaalta.
2.
En tajunnut miten talon ovi lukitaan, mutta nukuin silti paremmin kuin kotona. Söin aamiaista ulkona puutarhassa, luin Aura Nurmen Leijonapatsailla-teosta ja kirjoitin talolla pari tuntia ennen lounasta. Päivällä pyöräilin keskustaan ja kävin siellä syömässä ja kahvilla, kirjoitin, yritin välillä mennä instagramiin, mutta en onnistunut, koska koko Hangossa toimi netti tosi huonosti ja keskityin jälleen kirjoittamiseen.
3.
Illalla pyöräilin Gunnarsinrantaan, jossa oli vaaleanpunaista vettä, punaisia kalastajamökkejä, joutsenia ja lämmintä hiekkaa. En tosin voinut istua siinä pitkään, koska hiekassa lenteli pieniä kärpäsiä, jotka alkoivat häiritä mua. Kävin uimassa ja ajoin takaisin talolle pitkiä, leveitä ja hiljaisia katuja pitkin. Esplanadi oli ihan erilainen kuin Helsingissä, varjostavien puiden reunustama ja autio. Otin kahdensadan metrin välein kuvia kukkivista keltaisista puista tai auringonlaskusta ja ajattelin, että onpas kivaa olla täällä yksin, mä oon itselleni niin hyvää seuraa.
4.
Sain edistettyä romaanikässäriä aika paljon. Kun kuvailin äidille sitä, mitä olin kirjoituslomalla tehnyt, äiti vertasi sitä rikkaruohojen kitkemiseen, mikä oli tosi hyvä vertaus. En kirjoittanut kovin paljon uutta tekstiä, mutta siivosin ja karsin sitä mitä siellä tiedostossa jo oli. Poistin epäloogisia kohtia, muutin aikamuotoja ja lisäsin selventäviä kappaleita, jotka liittivät seuraavan luvun kiinteämmin edelliseen. Kolmantena päivänä jouduin myrskyrintaman keskelle enkä voinut tehdä muuta kuin mennä syömään kamalaan thaimaalaiseen buffettiin, jossa ei ollut muuta kasvisruokaa kuin paistettuja vihanneksia. Sen jälkeen oli tosi mukavaa palata Helsinkiin.
5.
Juhannusviikonloppu oli paljon runsaampi kuin olin odottanut. Mun elämä kokonaisuudessaan on ollut kesällä odotettua runsaampaa, ja se on ollut kivaa, vaikka vähän väsyttävää. Juhannusaattona menin ensin mun perheen kanssa Holidayhin syömään ja illalla Mustikkamaan kallioille kavereiden kanssa. Myöhään illalla mentiin viimeisten jäljellejääneiden kanssa etsimään reivejä.
6.
Harhailtiin ympäri kaupunkia Mustikkamaalta Alppilaan, sieltä Kyläsaareen, sieltä Merihakaan ja viimein Tervikseen, jossa oli bileet. Kun saavuttiin sinne, siellä soi Mascaran Erittäin hyvä, ellei täydellinen. Oon kuunnellut sitä siitä asti joka päivä. Se biisi vaikuttaa muhun välittömästi sillä tavalla, että tunnen olevani tosi hyvä tyyppi, kuuma ja fiksu ja sopivasti vähän muiden yläpuolella.
7.
Juhannuspäivänä mentiin osittain samojen tyyppien kanssa piknikille Vallilanlaaksoon. Toin sinne patonkia ja itse tekemääni hummusta ja basilikaa, ja söin niistä jutuista suurimman osan itse. Lähdettiin sieltä siinä vaiheessa, kun pienet parveileivat hyönteiset alkoivat pistää otsaa ja päänahkaa. Seuraavana päivänä menin vielä äidin luo syömään. Tämä oli tähän astisista juhannuksista paras.
8.
Mieleenpainuvin hetki oli se kun tanssin Terviksessä jalat ihan pökkelöinä kaikesta kävelemisestä ja tunsin, miten joku ulkopuolinen voima liikutti mun raajoja, ne hypähtelivät kevyesti amfiteatterin alatasanteella. Kun pyöräilin sieltä kotiin, kävin rokkimäkissä ja olin hämmennyksissä siitä, ettei siellä ollut enää yölistaa vaan aamiaislista. Onneksi sieltä sai myös mcveganin eikä pelkästään jotain pekonimuffineita.
9.
Juhannusviikon jälkeen oli kaikenlaista ohjelmaa, kävin esimerkiksi Porvoossa mun kaverin luona. Syötiin hesen soijatortillaa rannalla, käytiin uimassa ja juotiin viiniä puistonpenkillä. Olin samalla viikolla myös parissa juhlissa ja pride-piknikillä, minkä seurauksena mun kurkku tuli kipeäksi, enkä pystynyt viikon lopussa enää kunnolla puhumaan. Olin pari päivää kipeänä kotona ja kävin viidettä kertaa koronatestissä. Äiti toi mulle ihanan paketin tarpeellisia asioita: inkivääriä, hunajaa, nenäliinoja, saippuaa, voiteita, keraamisen saippuanalusen, pienen maljakon… (Ne olivat osittain mun nimipäivälahjoja.)
10.
Inkiväärin ja raakojen valkosipulinkynsien syömisen ansiosta parannuin sen verran, että pystyin menemään joogaretriitille Heinävedelle. Mun joogaohjaajaksi opiskellut kaveri osti sieltä viime vuonna vanhan asemarakennuksen ja muutti sinne, parisataaneliöiseen hirsitaloon kumppaninsa ja koiran kanssa. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa käymään siellä asemalla, kun he järjestivät viisipäiväisen joogaretriitin.
11.
Tunsin retriitiltä suurimman osan osallistujista ennestään, mutta tutustuin myös muutamaan uuteen tyyppiin. Viiden päivän ajan me herättiin seiskalta, meditoitiin ennen aamiaista, joogattiin, puhuttiin joogafilosofiasta ja saunottiin ja syötiin jokaisessa välissä jotain hyvää: shaksukaa, jäätelöä ja mansikoita, pitkään haudutettua puuroa, pizzaa, sämpylöitä. Kaikki oli vegaanista ja niin taivaallisen maukasta, että mua masensi ekasta päivästä lähtien se ajatus, että seuraavalla viikolla joutuisin taas syömään vain itse tekemiäni ruokia.
12.
Nautin kuitenkin kaikesta: siitä miten mun kurkkukipu vähitellen parantui, miten mun keho jaksoi taas punnertaa, kirjoista joita luin, Anthony de Mellon Rakkauden tiellä -teoksesta esimerkiksi, jutteluhetkistä mun kavereiden kanssa joka välissä. Siitä kun istuttiin aamiaisen jälkeen ulkona, juotiin kahvia ja luettiin kaikki omia kirjojamme ja keskeytettiin lukeminen muutaman minuutin välein, kun jollekin tuli mieleen jotain, mitä oli pakko päästä sanomaan.
13.
Kun tulin kotiin, musta tuntui että olin löytänyt itsestäni rauhaa, joka oli ollut jonkin aikaa kadoksissa. Seuraavan viikon koitokset ja ihmissuhdesotkut eivät hetkauttaneet mua, vaan pystyin suhtautumaan niihin uudenlaisella tyyneydellä. Mun päässä oli hiljaisempaa ja yksinkertaisempaa, tuntui siltä kuin olisin järjestänyt ajatusten kirjaston pitkästä aikaa loogiseen järjestykseen, enkä kokenut tarvetta ajatella jokaista elämäni asiaa koko ajan kiihtyvällä tahdilla.
14.
Ollaan nähty tänäkin kesänä tosi paljon niiden kolmen kaverin kanssa, joiden kanssa muodostettiin koronakeväänä 2020 ystäväporukka. Mun lempihetkiä niiden ihmisten seurassa on olleet ne illat, jotka ollaan vietetty merenrannassa. Yhtenä iltana ennen juhannusta käytiin Eiranrannassa uimassa ja juotiin sen jälkeen kallioilla viiniä. Ostin meille berliininmunkit, ja kun söin sitä munkkia, kuorrute suli mun käsissä ja tahmasi mun leuan ja kämmenet ja rintakehän. Puhuin samaan aikaan siitä, miltä rakastuminen mun mielestä tuntuu, mutta en pystynyt olemaan kovin vakava.
15.
Yhtenä toisena iltana nähtiin Siltasaaren rannassa, mä ehdotin sitä paikkaa. Kun pyöräilin sinne, kaikki muut laittoivat meidän whatsapp-ryhmään viestejä ja kyselivät, että mikä paikka se siis on, onko se Tokoinranta vai mikä. Merkitsin sijainnin karttaan ja sanoin, että tarkoitin Siltasaaren venelaitureita. ”Maria tätä paikkaa ei oo olemassa”, mulle sanottiin, kun saavuin paikalle. Siellä me kuitenkin istuttiin jonkin aikaa, puhuttiin taas asioista joista ei voisi puhua muiden kuin tarkasti valittujen ihmisten kanssa. Ehkä mitään paikkaa, jossa me istutaan yhdessä, ei ole ilman meitä samankaltaisena olemassa. Me luodaan aina sellainen yhteinen todellisuus, joka on muusta maailmasta erillään, eikä muu maailma pääse niiden rajojen läpi.
16.
Nyt (viime perjantaina) kirjoitan tätä postausta Oodissa, ja ihan kohta mun pitää kiirehtiä junaan. Oon menossa parin kaverin kanssa Tammisaareen viikonlopuksi. Mulla on päällä vaaleansininen, simpukkakuvioinen mekko, jonka löysin Uffilta pari päivää sitten, ja simpukkakorvikset ja sandaalit. Tänä viikonloppuna aion vain istua poreammeessa (!), lukea Toni Morrisonia ja syödä jotain hyvää. Luulen että tästä tulee erittäin hyvä, ellei täydellinen viikonloppu.
Tämän postauksen myötä jään vielä hetkeksi kesälomalle ja palaan tänne elokuussa. Toivottavasti teillä kaikilla on ihana loppukesä <3