Kevään kirjakuulumisia, osa 1
Edellisestä kirjasuosituspostauksesta on tosi pitkä aika, koska oon viime aikoina puhunut kirjoista enemmän instagramin puolella. Oon tehnyt instastooriin videoita lukemistani kirjoista, mutta myös yhdestä leffasta ja muutamia analyysejä mun lempibiisien lyriikoista. Jos ne kiinnostavat, voit seurata mua täällä >>> @villiviinimaria.
Listaan tähän nyt lähestulkoon kaikki teokset, joita oon lukenut tämän alkuvuoden aikana. Osasta oon tykännyt tosi paljon, joistakin en yhtään ja jotkut ovat vielä kesken. Kaikki näistä löytyvät ainakin storytelistä. Jaoin tämän postauksen kahteen osaan, koska siitä olisi muuten tullut liian pitkä. Tässä tulee ensimmäinen puolikas:
Surun istukka / Katriina Huttunen
Tunnustuksellinen teos kertoo kirjoittajan tyttären itsemurhasta ja siitä, miten äiti yrittää selvitä kaikennielevästä surusta. Tai oikeastaan ei yritä selvitä, vaan syyttää tapahtuneesta itseään ja ajattelee ansaitsevansa kaiken kohtuuttoman kärsimyksen. Pidin siitä, miten teoksessa käsiteltiin ”surutyön” vaikeutta ja sitä, miten toisteista, hidasta ja aaltoilevaa se on.
Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin Akatemian romahdus / Matilda Gustavsson
Paljastuskirja Ruotsin Akatemiaan (jakaa mm. kirjallisuuden Nobelin) kytkeytyvistä seksuaalisen väkivallan tapauksista. Jean Claude Arnault on ikään kuin ruotsalainen vastine Harvey Weinsteinille. Teos oli tosi koukuttava ja ammattimaisesti tehty.
Testamentit / Margaret Atwood
Romaani on jatkoa Orjattaresi-romaanille ja sijoittuu ajallisesti noin viidentoista vuoden Orjattaresta. Teos ei ollut kerronnallisesti kovin ihmeellinen (esim. eri kertojien äänet eivät kunnolla erottuneet toisistaan), mutta sen lukeminen tuntui samalta kuin Handmaid’s tale -sarjan katsominen: aina oli pakko lukea vielä yksi luku, koska tarina oli niin jännittävä.
Silloin tällöin onnellinen / Petri Tamminen ja Antti Rönkä
Isän ja pojan (jotka molemmat ovat kirjailijoita) sähköpostikeskusteluista koostettu teos. Kirjassa käsitellään esim. Röngän esikoisteoksen (Jalat ilmassa) kirjoittamisprosessia, mielenterveysongelmia ja isän ja pojan suhdetta hyvin rehellisellä tavalla.
Pölyn ylistys / Silvia Hosseini
Esseekokoelmassa käsitellään mm. guilty pleasure -asioiden kulttuurillisia merkityksiä. En ole vielä lukenut tätä kokonaan, mutta pidin erityisesti Leonard Cohenin musiikkia käsittelevästä esseestä. Ensimmäisen esseen bloggaajiin kohdistuva kritiikki tuntui vähän vanhentuneelta, mutta teoksen ilmestymisestä on toisaalta jo vähän aikaa.
Paperilla toinen / Emmi-Liia Sjöholm
Autofiktiivisessä romaanissa käsitellään naiseksi kasvamista (jotenkin tosi ärsyttävä ilmaus, mutta se tässä joka tapauksessa on keskiössä), parisuhteita, seksiä ja sitä, millaisiin asioihin voi ajautua ja suostua rakkauden ja hyväksynnän tarpeen takia. Pidin tosi paljon romaanin tiivistä ilmaisutavasta ja rehellisestä, selittelemättömästä kerronnasta. Tein tästä kirjastoorin, sen voi katsoa mun ig:n kohokohdista.
Äitiä ikävä / Eero Huovinen
Piispa Eero Huovisen äiti kuoli hänen ollessaan lapsi, ja Huovinen sai käsiteltyä asiaa kunnolla vasta eläkeiässä, kun hän löysi vanhempiensa välisen kirjeenvaihdon 40- ja 50-luvuilta. Kirjeenvaihdon avulla Huovinen rakentaa uudestaan kuvan äidistään ja käy läpi surua, jota ei voinut lapsena ilmaista. Huovisen veli Sakari Huovinen on niin ikään kirjoittanut kirjan samasta aiheesta, mutta hieman eri näkökulmasta: Isän kädestä ilmestyi alkuvuodesta 2020 Teoksen kustantamana. Tein tästäkin kirjastoorin mun instaan.
Adèlen kysymys / Joel Haahtela
Pienoisromaani kertoo keski-ikäisen, avioliittokriisin keskellä olevan miehen tutkimusmatkasta, jonka tarkoituksena on selvittää keskiajalla eläneen pyhimyksen arvoitusta. Romaani on kauniilla tavalla hengellinen ja eksistentiaalinen ja voi auttaa ymmärtämään sekä kristinuskoa että omaan elämään liittyvien arvaamattomien tapahtumien merkitystä.
<3 Maria
Voisit tykätä myös: