Kieltolaki, murhekonvehdit ja verinen rakkausnäytelmä – lehtileikkeitä 100 vuoden takaa

Viime kesänä kun tein yliopistolle tutkimusavustajan töitä, löysin nettisivun johon voisin upota tunneiksi ja päiviksi. Kansalliskirjaston digiarkisto kuulostaa ehkä vähän kuivalta, mutta sen sisältö on uskomattoman mielenkiintoinen aikamatka tuhansien vanhojen sanomalehtien ja kirjojen sivuille 1700-luvulta 1920-luvulle.

Sadan vuoden takaisten uutisten ja ilmoitusten lukeminen tuntuu hassulta ja jännittävältä. Vaikka historiantunneilla on oppinut vaikka mitä, sisällissodan taisteluista, erilaisista elinkeinoista ja entisajan vapaa-ajanvietosta syntyy paljon elävämpi kuva, kun niistä asioista lukee oikeasta sanomalehdestä. Tässä parhaita poimintoja tasan sata vuotta sitten, 30.7.1919 ilmestyneistä lehdistä:

Tämä mainos herättää monia kysymyksiä. Saakohan Stockalta edelleen suruharsoja? Mitä pitsivaipat ovat? Oliko tavaratalossa samanlainen ylväs fiilis kuin nykyään, tuntuiko nololta mennä sinne nuhjuisena?

Kaikissa työpaikkailmoituksissa mainittiin ensimmäiseksi, mitä sukupuolta hakijan haluttiin olevan. Miesten ja naisten töiden erottelu tuntuu hämmentävän suorasukaiselta näin sadan vuoden päästä tulevaisuudesta katsottuna. Nyt mieskonttoristin etsijät saisivat varmaan tasa-arvovaltuutetun peräänsä.

Mäkin voisin aloittaa kaikki työnhakukirjeeni näin: löytyisikö tarpeeksi hyväsydämistä työnantajaa, joka haluaisi palkata nuoren ja pienituloisen kirjallisuudenopiskelijan? Nerokasta tunteisiin vetoamista. Kukapa haluaisi olla se kylmäsieluinen rekrytoija, joka tällaisen hakemuksen hylkää.

Verisen rakkausnäytelmän syynä oli mustasukkaisuus, totta kai. Tapausta kuvaillaan lehdessä elävästi ja yksityiskohtaisesti, asianosaisten ammatteja myöten. Kun olin yläasteella, me käytiin kerran yhteiskuntaopin tunnilla tutustumassa Vantaan käräjäoikeuteen ja päästiin seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa käsiteltiin erään Tikkurilassa sijainneen baarin edustalla sattunutta pahoinpitelyä. Pahamaineinen paikka jo 1900-luvun alussa…

Edellisen uutisen puukotus ei kuulemma johtunut juopottelusta, mutta väkijuomain kulutus oli tämän uutisen mukaan kieltolaista huolimatta aika suosittua.

”Voitokkaat joukot marssivat Riemukaaren alitse.” Riemukaaren nimi pääsee oikeuksiinsa tässä voitonjuhlan kuvassa, jossa iloitaan ensimmäisen maailmansodan loppumisesta. Sadan vuoden takaisissa lehdissä on sattuneesta syystä paljon uutisia sisällissodasta ja maailmansodasta, ja suosittelen penkomaan niitä, jos sotajutut kiinnostavat. (Mä olen aina skipannut sellaiset aiheet.)

Myös tämä uutinen leipäannosten suurentamisesta kertoo kuvaavalla tavalla siitä, millaista pula-ajan elämä oli. On tosi vaikea kuvitella, että mun elämä olisi nyt sellaista, että ensinnäkin leipoisin leipää itse jauhoista ja että toiseksi joku mittaisi mulle kaupassa tarkan määrän, jonka saan päivässä ostaa. En myöskään varmaan lukisi yhtä paljon, jos kaikki tekstit olisi kirjoitettu fraktuuralla.

Siirtomaatavaroiden saapumisesta tukkukauppaan ilmoitettiin lehdessä. Ihan hullua! Söisinköhän mä appelsiineista huolellisesti kaiken hedelmälihan, jos saisin niitä vaikka vain kerran vuodessa? Miltä tuntuisi ostaa kalliilla hinnalla muutama appelsiini ja kantaa arvokkaat hedelmät kotiin, tuntea niiden paino käsissään? Millä tavalla ja milloin ne raaskisi syödä?

Jo A. M. Merikannon Karamellitehdas tiesi, että erityisen paljon konvehteja kaipaa murheen hetkellä. Onneksi niitä on ”aina varastossa”. Saman yhtiön vanha hinnasto kertoo, että myynnissä oli esim. Intiaani-, Hurtti-Ukko-, Punajuuri-, Sipuli- ja Veenus-nimisiä karamelleja. Ja mitäää, hautajaisiinkin oli omat karkkinsa. Ja valikoimassa oli viikunamarmeladia. En kestä.

Tämäkin mainos huvitti mua. Totta kai haluaisin tietää, miltä ennen syntymääni näytin, jos en olisi sitä aiemmin saanut oppia. Vieläpä runsaasti kuvitettu! Yrjö Kajava oli wikipedian mukaan erityisen kiinnostunut rotututkimuksesta, onneksi tällaista tieteenalaa ei enää ole.

Viimeisenä tämä lakoninen ilmoitus, joka oli laitettu samalle palstalle muiden kihlausuutisten kanssa. Haluaisin tietää tästä lisää! Miksi lappeelainen ja hollolalainen pariskunta ei halunnutkaan mennä naimisiin? Eikö Helmi tahtonutkaan sukunimekseen Semimentoa? Löysikö Pekka toisen? Vastustiko Helmin isä? Valitettavasti ilmoitus ei kerro.

* * *

Toivottavasti tykkäsitte lukea näitä leikkeitä yhtä paljon kuin minä!

Lähden huomenna Pietariin muutamaksi päiväksi, mutta viikonloppuna ilmestyy silti yksi kirjapostaus. Palataan ensi viikolla, jos en joudu Venäjällä johonkin kauheaan pulaan.

<3 Maria

Valokuva: Helsinkikuvia, Kotien huonekasvit -albumi, kuvaaja W. W. Wilkman.

Lehtileikkeet: Aamulehti, Helsingin sanomat, Kuopion sanomat ja Keskisuomalainen, 30.7.1919.

Voisit tykätä myös:

Signe Branderin kauneimmat Helsinki-kuvat

Vuosi tavaratalossa: ratkaisu Stockmannin talousongelmiin?

Flirttailua ja draamaa Saima Harmajan kirjeissä

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *