Kirja, joka mainitaan L-koodissa – ja muita suosituksia
Joululoma on tähän asti kohdellut mua hyvin: oon saanut nauttia sekä perheen, kavereiden, tyttöystävän että itseni seurasta, en oo ollut kipeänä ja joka päivä on ollut hauskaa jo kaksitoista päivää putkeen. Ja joululomaa on vielä puolet jäljellä, koko loppuviikko ja seuraava viikko.
Toivoin lomalta eniten sitä, että olisi aikaa lukea paljon kirjoja, ja nyt on ollut. Viime viikolla mulla oli kyllä joulukiireitä, mutta siitä lähtien kun pääsin nukkumaan mun uudessa pyjamassa jouluaattoiltana, oon keskittynyt suklaan syömiseen ja lukemiseen.
Tänä syksynä oon muutenkin yrittänyt lukea ja kuunnella kirjoja ahkerasti, ettei se vain jäisi kokopäivätyön ja vapaa-ajan huvitusten jalkoihin. Oon onnistunut siinä ihan hyvin. En oo ehtinyt kertoa näistä kirjoista instassa, niin kuin yleensä teen, mutta nyt teen tämän kirjasyksyn parhaista paloista koosteen tänne.
Tämän syksyn aikana oon lukenut ainakin tällaisia kirjoja:
Kanjoni / Niko Hallikainen 2020
Niko Hallikaisen esikoisromaanissa kuvataan miesten välisiä suhteita ahdistuneen ja mielenterveysongelmista kärsivän päähenkilön kautta. Pidin tässä teoksessa erityisesti sen kielestä, joka on raakaa, rumankaunista ja tiivistä. Hallikainen on lukenut romaanin itse äänikirjaksi, ja kuuntelin hänen ääntään bussimatkoilla töihin ja takaisin kotiin lumoutuneena teoksen kerronnasta. ”Sitten hän nosti peukkunsa pystyyn ja painoi sillä kämmentäni voimakkaasti omaansa vasten, ja kätemme vierähtivät pöydällä ympäri sivelemään toisiaan ja ajattelin, että tämä on totta, että tämä todella tapahtuu nyt.”
Vippi-ihmisiä / Silja Liukkonen 2021
Myös Vippi-ihmisiä on esikoisromaani. Sen päähenkilö ja puhekieltä käyttävä minäkertoja on nuori päihderiippuvainen nainen, joka yrittää selviytyä päivästä toiseen parhaan ystävänsä kanssa. Teos on synkästä aiheesta huolimatta sarkastinen ja hauska. Päähenkilö on fiksu, mutta kyynisen kuoren alla myös vilpittömän toiveikas oman tulevaisuutensa suhteen. Pidin tässäkin teoksessa sen aidon kuuloisesta kielestä ja siitä, että teoksessa kuvataan naisista kiinnostunutta naista jotenkin raikkaalla tavalla. ”Filmtownin muija oli nätimpi ku ikinä. Sitä katsoessa mä meinasin sekoo. – – Musta tuntui oudolta, vähän niinku läpinäkyvältä kun kiersin ja kaarsin siinä sen valtakunnassa ihan turkasen pajoissa.”
Voitto / Sofia Blanco-Sequieros 2021
Voitto on Blanco-Sequeiroksen esikoisesseekokoelma, jossa käsitellään muun muassa voittamiseen liittyviä tunteita ja voittamisen merkityksiä Cheekin, kultajuhlien, miekkailun ja miehisten avaruuselokuvien kautta. Mua kiinnosti erityisesti Havis Amandan valtausta kuvaava essee, koska Havis Amanda on ylipäätään musta tosi kiinnostava patsas – ja sen päälle kiipeily on kiehtova ilmiö. Pidin myös siitä, miten teoksessa puhutaan transsukupuolisten urheilijoiden oikeuksista, opin siitä paljon. Välillä esseet olivat musta kuitenkin hieman liian paljon aiheidensa yläpuolelle asettuvia. Ne tuntuivat myös keskenään vähän erillisiltä, ehkä koska monet esseistä oli julkaistu aiemmin jossain muissa julkaisuissa.
Oikeusjuttu / Johanna Vehkoo 2021
Oikeusjuttua voisi musta sanoa autofiktiiviseksi tietokirjaksi. Teoksessa Johanna Vehkoo kuvaa painajaismaista oikeusprosessia, jonka keskellä hän joutunut olemaan jo muutaman vuoden ajan saatuaan kunnianloukkaussyytteen. Teos on kirjoitettu hyvin tunteisiin vetoavalla tavalla jo heti alun keskenmenokuvauksesta lähtien. Se tuntuu kuitenkin täysin perustellulta tyylivalinnalta, koska koko jupakka tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Samalla teos on katsaus Suomen sananvapaustilanteeseen. ”Sain meiliä, tekstiviestejä ja yksityisviestejä Facebookissa. Kenties hirveimmät oksennukset tulivat oman blogini kommenttiketjuihin. ’Odotan innolla livetapaamista’, kirjoitti yksi. – – ’Olen ajatellut tappaa sinut.'”
Hytti nro 6 / Rosa Liksom 2011
Kävin mun tyttöystävän kanssa katsomassa ensin tämän leffan ja luin kirjan vasta sen jälkeen. Ne eroavat aika paljon toisistaan, mutta pidin molemmista. Romaanista pidin erityisesti Neuvostoliitto-kuvauksen takia. Pitkä junamatka mantereen halki on läpileikkaus hajoamisen kynnyksellä olevasta valtiosta mutta myös päähenkilön, nimettömän suomalaisen tytön elämästä ja ihmissuhteista. Tapahtumia ja tunteita käväisee tytön ympärillä, mutta juna jatkaa kulkuaan eteenpäin. ”Hiljaisuus levittäytyi oranssina lumisen taigan yllä. Mies istui sänkynsä reunalla, asetteli teekuppeja pöydälle ja odotti kärsimättömänä, että tyttö vilkaisisi häneen.”
Nämä kirjat taas ovat tällä hetkellä kesken:
Oma huone / Virginia Woolf
Tämä klassikkoteos on kyllä sellainen, joka pitää lukea, jotta tietää mihin viittaa. Ostin tän kirjan itselleni joululahjaksi, aloin lukemaan sitä toissapäivänä ja luin heti melkein 50 sivua. Se on hyvän kirjan merkki. Pidän siitä, miten nämä alun perin luentomuistiinpanoiksi kirjoitetut esseet vaeltelevat moneen eri suuntaan, mutta kulkevat silti johdonmukaisesti päämääräänsä kohti tajunnanvirtamaisella taidokkuudella, jonka Woolf niin hyvin osaa. ”Oli vuorokauden hetkien välinen aika, jolloin värit muuttuivat syvemmiksi ja purppuran ja kullan sävyt palavat ikkunan puitteissa niin kuin kiihottuneen sydämen lyönnit; jolloin jostakin syystä avautuneen ja pian kuihtuvan maailman kauneudella (tässä kohdin työntäydyin puutarhaan, sillä portti oli varomattomasti jätetty auki eikä vahtimestareita ollut näkyvissä), niin pian kuihtuvan maailman kauneudella oli kaksi särmää, toinen naurun, toinen tuskan särmä, jotka repivät sydämen pirstoiksi.”
Kahdeksantoistavuotias sydämeni / Isa Asp, toim. Toivo Hyyryläinen 2004
Mun kaveri suositteli mulle tätä teosta, joka sisältää nuoren Isa Aspin päiväkirjat vuodelta 1871. Isa Asp oli ensimmäinen suomenkielinen naisrunoilija, mutta en ollut koskaan kuullut hänestä, mikä ei hämmästytä mua ollenkaan, kun ajattelee 1800-luvun naiskirjailijoiden asemaa. Isa Asp myös kuoli hyvin nuorena, 19-vuotiaana. Hänen runojaan on julkaistu kokoelmana vasta 2000-luvulla. ”Mikään ei ole haavoittanut minua. Mutta myöhemmin illalla tunsin sinut jälleen, sinä pauhaava sydän; ikään kuin monet erilaiset tunteet olisivat nousseet kapinoiden horroksestaan ja kuten tavallisesti, aiheuttaneet hälytyksen.”
Kaikki on mahdollista / Elizabeth Strout 2017
Elizabeth Stroutin novellikokoelmassa kuvataan pikkukaupunkia ja sen asukkaista, joilla kaikilla on jokin yhteys kirjailijaan nimeltä Lucy Barton. Ihmissuhteita, traagisia tapahtumia, vastoinkäymisiä ja yllättäviä sattumia käsittelevät novellit muistuttavat musta jonkin verran Alice Munron novelleja, ainakin ne ovat samalla tavalla tarkkanäköisiä. Yhden novellin kuuntelee suunnilleen tunnissa, joten näitä on mukava kuunnella esim. yhden päivän aikana työ- ja kotimatkalla. ”’Sinä olet minun äitini!’ Angelina puuskahti ja se sai Maryn uudestaan kyynelten partaalle, koska yhden viiltävän hetken verran hän näki kaiken aikaan saamansa tuhon, vaikka hän, Mary Mumford, ei ollut eläissään suunnitellut tai halunnut tehdä pahaa kenellekään.”
Sitten vielä lyhyesti kirjoista, jotka aion lukea, kunhan saan edellisen kasan mun yöpöydältä pois:
Kaunis maailma, missä olet / Sally Rooney 2021
Oon pitänyt Sally Rooneyn edellisistä teoksista kovasti, ja uskon että tämäkin on hyvä. Takakansitekstin mukaan romaani kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja seksistä ja siitä, ”miltä tuntuu olla viimeinen valaistussa huoneessa ennen maailmanlopun pimeyttä”. Äänikirjan lukijana on Krista Kosonen.
Kevät / Karl Ove Knausgård 2017
En oo lukenut Knausgårdin kuuluisimpia Taisteluni-sarjan teoksia, mutta rakastan Vuodenaika-sarjaa. Siitä oon lukenut aiemmin Talven ja Kesän, ja nyt kevään koittaessa voisin siirtyä Kevääseen. Vuodenaika-sarjassa kuvataan siis Knausgårdin perhe-elämää, hänen nuorimman lapsensa ensimmäistä vuotta ja elämän ja kuoleman kysymyksiä arkisista havainnoista lähtevien lyhytproosatekstien kautta.
Lähtösi jälkeen: Kertomuksia surusta ja selviytymisestä / Anneli Juutilainen 2021
Tässä teoksessa on kertomuksia siitä, miten suurista menetyksistä ja valtavasta surusta voi selviytyä. Tunnetut julkisuudenhenkilöt (esim. Eero Heinäluoma, Pippa Laukka ja Jussi Lampi) kertovat omista surukokemuksistaan. En vielä tiedä, onko tää kirja oikeasti kiinnostava, mutta ainakin se kuulostaa siltä. Tämänkin on lukenut äänikirjaksi Krista Kosonen.
Eros the Bittersweet / Anne Carson 1986
No niin, vihdoin pääsen tähän teokseen, johon viittasin otsikossa. Katsoin tänään taas pari jaksoa L-koodia, jota oon alkanut katsomaan vasta nyt. Se on aikamoinen paketti 2000-luvun alun sotkuisia hiustyylejä, isoja valkoisia kauluspaitoja, matalavyötäröisiä farkkuja ja suorasukaisia seksikohtauksia… Yhdessä jaksossa Marina (joka on musta ja varmaan monen muunkin mielestä superkuuma) mainitsee Anne Carsonin teoksen Eros the Bittersweet.
En ehkä olisi muistanut sitä teosta enää huomenna, mutta kyseisen jakson katsomisen jälkeen satuin näkemään Taija Roihan instastoorin, jossa myös mainittiin se kirja. Ja se kuulostaa tosi kiinnostavalta. Löysin tämän Carsonin vuonna 1986 kirjoittaman artikkelikokoelman Storytelistä. Teoksessa käsitellään siis ainakin halua, sen moderneja merkityksiä ja antiikin filosofiaa ja kirjallisuutta. En osaa vielä sanoa tästä enempää, mutta haluun lukea myös tämän kirjan heti kun ehdin!