Kirjoitusvapaa ja muita pieniä haaveita
Oon tehnyt tällä ja viime viikolla kaikkea ihanaa, oon muun muassa käynyt katsomassa kuusi R&A-leffaa, nähnyt kavereita kahvilla ja leffateattereissa ja kirjoittanut parina aamupäivänä, kun ei oo tarvinnut mennä aikaisin töihin. Oon ollut myös töissä, mutta mukavan lyhyitä päiviä, en mitään kahdeksaa tuntia joka päivä.
Tällä hetkellä elämä tuntuu tosi mukavalta. Töihin on kiva mennä, en stressaa työjutuista kovin paljon, musta tuntuu että tiedän mitä teen siellä ja pystyn rajaamaan työn ja vapaa-ajan selkeästi. Vapaa-ajalla tapahtuu innostavia, jännittäviä ja hauskoja asioita; oon päässyt taas jumppaan joka viikko ja tapaan ystäviä usein, katson välillä yksin Ensitreffejä alttarilla ja välillä luen tai kuuntelen äänikirjoja. Musta tuntuu, että teen nyt itselleni tärkeitä asioita aika sopivassa suhteessa, ja se tekee elämästä merkityksellistä ja mielekästä.
Oon kuitenkin myös haaveillut joistain asioita, jotka haluaisin toteuttaa lähitulevaisuudessa, joko heti tänä syksynä tai vähän myöhemmin, ensi vuonna. Tällaisia juttuja oon nyt miettinyt:
Pienet synttärit
Pidin viime vuonna, kun täytin 25, niin isot juhlat kuin koronarajoitukset sallivat, eli kutsuin luokseni kahdeksan ihmistä. Mun synttäreihin on nyt kuukausi, joten rajoitukset ovat saattaneet silloin jo poistua kokonaan, mutta mä en jaksaisi järjestää mitään kunnon juhlia. Ajattelin vain laittaa ruokaa muutamalle kaverille ja ehkä mennä meidän lempibaariin jatkoille.
Haluaisin syödä jotain hyvää pastaa ja leipoa kakun. En oo koskaan tehnyt itse täytekakkua, mutta ehkä nyt olisi aika. Sit me voitais kuunnella monta kertaa Mascaran Erittäin hyvä, ellei täydellinen sen kunniaksi, että oon 26-vuotias ja vuosi vuodelta parempi tyyppi. (Ja niin ne kaveritkin ovat.)
Illallinen ravintolassa
Puhuttiin yhden mun kaverin kanssa, että voitaisiin mennä johonkin ullanlinnalaiseen ravintolaan syömään kunnon illallinen joskus. Haluaisin toteuttaa sen pian. Syön yleensä ravintoloissa vain lounaita tai tilaan woltilla ruokaa kotiin, mutta nyt kun oon keskiluokkainen, voisin alkaa harrastaa myös ulkona syömistä iltaisin.
Olisi hauskaa laittaa joku seksikäs mekko päälle, esim. sellainen valkoinen perhoskuvioinen mekko, jonka ostin vähän aikaa sitten uffilta, ja meikata vähän enemmän kuin tavallisesti (voisin tehdä rajaukset silmiin, en tee sitä juuri koskaan) ja istua meille varattuun pöytään ja tilata eri ruokalajien kanssa eri viinejä. Haluaisin syödä jotain kosteaa suklaakakkua jälkkäriksi ja kertoa kaiken mun nykyisestä deittailuelämäntilanteesta ja mennä sporalla kotiin niin väsyneenä ja kylläisenä, että voisin sen jälkeen vain kaatua sänkyyn ja nukahtaa heti.
Ruskakävely
Oon liikkunut alkusyksyn aikana paljon ja käynyt useamman kerran viikossa jumpassa tai joogassa, mutta en oo vähään aikaan käynyt kunnon kävelyllä Keskuspuistossa. Se täytyy toteuttaa pian, koska juuri nyt siellä näyttää tosi kauniilta. Haluaisin kokea jokaisen vuodenajan niin täydesti kuin mahdollista, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haluun liikkua luonnossa etenkin vuodenaikojen vaihtumisen rajakohdissa, nähdä sen miten metsä maalautuu vihreästä ruskeaksi, punaiseksi ja oranssiksi, ja miten siirtolapuutarhojen auringonkukat lakastuvat eivätkä enää kohoa kirkkaina siellä kaikkien pensaiden ja muiden kasvien yläpuolella.
Tykkään myös kaupunkimaisemien ruskasta, esimerkiksi Munkkiniemen jalopuista ja siitä, miltä ne näyttävät syksyllä murretun sävyisiä tai harmaita taloja vasten. Kuuntelin viime talvena monia äänikirjoja pitkillä kävelyillä Munkan tai Pikku-Huopalahden ympäri, ja sitä olisi kiva tehdä taas.
Sunnuntaivohvelit
Sain vohveliraudan pari vuotta sitten joululahjaksi, mutta oon muistaakseni käyttänyt sitä vain kaksi kertaa… Ensimmäisellä kerralla tein vohveleita kavereille 25-vuotissynttäreilläni, toisella kertaa paistoin suklaavohveleita ja kokosin niistä kakun, jota tarjoilin silloin, kun juhlittiin mun maisteriksi valmistumista.
Joskus mulla oli tapana tehdä itselleni aina sunnuntaisin jotain erityisen hyvää aamiaista, mutta nyt oon unohtanut sen tavan melkein kokonaan. Olisi ihanaa tehdä vaikka edellisenä iltana taikina jääkaappiin odottamaan, ja paistaa sunnuntaiaamuna pari vohvelia, joiden päälle voisi laittaa kaikkea hyvää: viikunoita, mantelivoita, omenasosetta… Voisi myös olla tosi mukavaa syödä niitä jonkun kanssa.
Viikonlopun astanga
Toinen sunnuntaiperinne, joka on jäänyt menneisyyteen, on sunnuntaiaamun astangajooga. Kävin ennen korona-aikaa astangassa melkein joka viikko, ainakin niinä viikonloppuaamuina, kun en ollut darrassa. Nyt sitä samaa tuntia ei kuitenkaan ole unisportin lukkarissa, ja mä oon muutenkin halunnut sunnuntaiaamuina vain nukkua.
Haluaisin silti mennä jollekin joogatunnille joko lauantaina tai sunnuntaina heti herättyäni, koska siitä tulee niin hyvä olo: joogan jälkeen on vielä koko päivä aikaa tehdä kaikkea kivaa, ja keho tuntuu kevyeltä ja pystyvältä. Pari viikkoa sitten menin sunnuntaina joogaan ja sen jälkeen Tintin Tangoon syömään aamiaista ja kirjoittamaan, se oli ihanaa.
Paljon aikaa lukemiselle
Mun lukurutiinit ovat muuttuneet lapsuuden jälkeen sillä tavalla, että pystyn keskittymään lukemiseen parhaiten silloin, kun sille on kunnolla aikaa. Kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa tuntuu musta nykyään niin tylsältä velvollisuudelta, että en jaksa tehdä sitä, vaan katson mieluummin tiktok-videoita tai luen Hesaria sovelluksesta. Mulla oli pitkään vähän huono omatunto tällaisesta kännykäntuijottelusta, mutta nyt oon päättänyt lopettaa syyllisyyden potemisen. Voin ihan hyvin lukea muinakin aikoina päivästä.
Nyt kun hankin vihdoin hyvät vastamelukuulokkeet, oon kuunnellut äänikirjoja työmatkoilla ja kävelyillä. Sen lisäksi tykkään lukea e-kirjoja tai fyysisiä kirjoja esimerkiksi viikonloppuisin, kun on tuntikausia aikaa lojua sohvalla toinen jalka selkänojalla ja juoda kahvia samalla kun pitelee kirjaa käsissään. Viimeksi kuuntelin Sisko Savonlahden uusimman teoksen Kai minä halusin tätä ja Niko Hallikaisen Kanjonin, ja tykkäsin niistä molemmista. Haluaisin kiinnittää jatkossa vielä enemmän huomiota siihen, että mulla todella on tarpeeksi aikaa lukea. Viikonloppuja ei ehkä olisi ihan pakko täyttää kavereiden tapaamisella, vaan voisin varata myös yksityistä lukemisaikaa.
Musta tuntuu, että oon maininnut tästä jo tuhansia kertoja, mutta puhun lukemistani kirjoista enemmän mun instatilillä. Sieltä kohokohdista löytyy mun monologeja kaikista niistä kirjoista, jotka ovat olleet musta huomionarvoisia.
Kirjoitusvapaa
Mun suurin lähitulevaisuutta koskeva unelma on tällä hetkellä se, että voisin pitää vähän kirjoitusvapaata vaikkapa vuoden kuluttua syksyllä. En tiedä miten tarkalleen ottaen rahottaisin sen ajan, mutta luulen että pärjäisin kyllä ainakin muutaman kuukauden säästöillä tai tekemällä jotain osa-aikatöitä. Haluaisin kirjoittaa romaanikässärin valmiiksi ja ottaa sille kunnolla aikaa, koska mua rasittaa se, että oon tehnyt sitä niin monta vuotta töiden ja opiskeluiden ohella, enkä oo missään vaiheessa voinut laittaa kirjoittamista kaiken muun edelle. Mutta ehkä vuoden kuluttua voisin!
Ensi syksyyn on vielä aikaa, mutta oon miettinyt tätä jo nyt, kun oon seilannut kokopäivätyön pyörteissä ja tuskaillut sen kanssa, että koskaan ei ole kirjoittamiselle tarpeeksi aikaa. Vaikka tykkään mun työstä tosi paljon, oon myös siitä romaanista melko innoissani, ja haluaisin kirjoittaa sitä mieluiten nyt, enkä joskus vuosien kuluttua. Musta tuntuu myös, ettei se valmistu ikinä, jos mulla on vain tunti tai pari aikaa sille silloin tällöin.
Jos päätän pitää ensi vuonna vapaata (oon jo lähes varmasti päättänyt niin), en varmaan hae alkukeväästä virkoja tai muitakaan töitä, vaan yritän ehkä hankkia itselleni vain joitain yksittäisiä kursseja opetettavaksi seuraavalle lukuvuodelle. Sitä voi kuitenkin miettiä tarkemmin vähän myöhemmin.
Nyt tämä haave innostaa mua niin paljon, että oon puhunut siitä kaikille, jopa meidän rehtorille yhtenä päivänä lounastauolla. Oon saanut kaikilta kannustusta toteuttaa tällainen välivuosi. Musta tuntuu koko ajan yhä selkeämmin, että juuri näin mun täytyy tehdä. Ei sillä oo väliä, vaikka pitäisi alentaa elintasoa hetkellisesti ja käyttää vähän säästötilin rahoja. Eikä silläkään oo väliä, saanko mä sen romaanin valmiiksi tai julkaiseeko sitä kukaan.
Kaikkein eniten tässä elämässä mä haluan kuitenkin kirjoittaa.