Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, ei pitäisi puhua intialaisista
”Sillä ei kyllä ole mitään väliä mitä me täällä Suomessa tehdään, kun ajatellaan miljardin intialaisen päästöjä”, eräs kaverini vastasi mulle muutama vuosi sitten, kun paasasin siitä, miten ketään suomalaista ei silloin tuntunut kiinnostavan oma hiilijalanjälki.
Nyt tätä vastaväitettä toistellaan aika usein, kun puhutaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Joidenkin mielestä ei siis mitään, koska maailmassa on heidän mukaansa pahempiakin saastuttajia kuin suomalaiset, ja olemme joka tapauksessa tuhon tiellä.
Tulevaisuuden uhkakuvat meren alle hukkuvista rannikkokaupungeista, harmaiksi muuttuvista koralliriutoista ja sukupuuttoon kuolevista eläinlajeista ovat kieltämättä ahdistavia ja niin vaikeita ajatella, että tekisi mieli vain katsoa How I met your motheria ilmastouutisten lukemisen sijaan. Malediiveille kannattaisi lentää nyt, kun ne saaret vielä ovat merenpinnan yläpuolella ja lihaa voi syödä joka aterialla, koska pitäähän tuottajia tukea ja eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki ryhtyisivät yhtäkkiä vegaaneiksi.
Ymmärrän kyllä edellisen kaltaisen ajatuskulun. Omat väsyneenä tehdyt valinnat ruokakaupassa tuntuvat helposti merkityksettömiltä, kun ajatuksissa siintävät Kiinan saastesumut tai Trumpin toimet ympäristönsuojelun alasajamiseksi. Haluaisin kuitenkin, että me voitaisiin löytää mahdottomiltakin tuntuvista tilanteista toivoa.
Toiveikkuutta voivat lisätä esimerkiksi seuraavat faktat:
Yhden keskivertosuomalaisen päästöt ovat noin kuusinkertaiset yhteen intialaiseen verrattuna. Me ollaan aikamoisia saastuttajia – mutta jos me pystytään vähentämään ilmakehään pumppaamiamme kasvihuonekaasuja vaikka kolmasosalla, se on myös vastaavasti aika iso vähennys.
EU:n päästöt ovat n. 10 prosenttia koko maailman päästöistä, ja tänä vuonna Suomesta tulee EU:n puheenjohtajamaa. Suomen on siis mahdollista vaikuttaa esim. EU:n viisivuotissuunnitelmaan ja tuoda entistä selkeämmin esille mielipiteitään ilmastoasioista.
Kiina ja Intia ovat molemmat vähentäneet esim. hiilivoimaloiden rakentamista ja lisänneet uusiutuvan energian käyttöä. Kun elintaso nousee, kulutus ja päästöt voivat tietysti kasvaa, mutta juuri nyt meillä olisi hyvä tilaisuus näyttää, että köyhyydestä nouseminen on mahdollista myös ilman fossiilisia polttoaineita.
Osa näiden Aasian isojen valtioiden hiilijalanjäljestä on itse asiassa meidän suomalaisten aikaansaannosta, koska me ostetaan näissä maissa tehtyjä vaatteita ja muita tavaroita. Kotimaisten valmistajien tukeminen vähentää siis suoraan myös Intian päästöjä.
Lisäksi mä haluaisin, että me jaksettaisiin uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiimme ja nähdä tulevaisuudessa valoisia ja lämpimiä (mutta ei liian lämpimiä) asioita nyt, kun suunnan muuttaminen on vielä mahdollista. Jos vielä kuulen jonkun syyttävän ilmastonmuutoksesta intialaisia, aion esittää tälle henkilölle näitä vastakysymyksiä:
Millä tavalla olisi reilua, että länsimaat, jotka ovat hyödyntäneet kehittyviä maita esimerkiksi siirtomaina ja jotka tuottavat moninkertaisesti enemmän kasvihuonekaasuja kuin intialaiset, saisivat jatkaa fossiilibileitään kuten ennenkin?
Miksi ilmaston kannalta melko esimerkillisesti elävän kehittyvän maan kansalaisen pitäisi ensimmäiseksi vähentää päästökuormaansa?
Jos kaikki valtiot sattuisivat olemaan asukasmääriltään yhtä pikkuisia kuin Suomi, voisivatko kaikki sitten vedota siihen, ettei mitään tarvitse tehdä, koska yhden maan toimet eivät kuitenkaan merkitse tarpeeksi? Miksi aina verrataan Suomea ja Intiaa, eikä vaikka EU:ta ja Intiaa?
Miksi ympäristötuhon edistäminen olisi oikeutettua, ”koska kaikki muutkin tekevät niin”?
Välitämmekö luonnosta oikeasti niin vähän, että sen hyväksi toimiminen tuntuu meistä hukkaan heitetyltä ajalta?
* * *
Toivottavasti ehditte levätä ja syödä hyvin pääsiäislomalla! Mulla on taas vaihteeksi aika kiireinen viikko, mutta haluan nauttia tästä lämpimästä ilmasta mahdollisimman paljon ulkona, ja mieluiten muuallakin kuin terasseilla. Olisi ihanaa mennä esim. pienelle retkelle, koska kevät tapahtuu tuolla koko ajan ja haluaisin aistia sen muullakin tavalla kuin kaupungin hajuina ja tienvarren puroina.
Ihanaa viikkoa!
<3 Maria
Muita ilmastoaiheisia postauksia: