Kyykistyneitä tyttöjä ja muita ilahduttavia asioita
Juuri nyt oon syyslomalla, mun 26-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä ja levännyt ja tyytyväinen. Tosin oon stressannut vähän synttärijuhlien järjestelyistä ja siitä, oonko sekä levännyt tarpeeksi että tehnyt kaikki lomalla kaikki ne asiat, jotka ovat roikkuneet mun kännykän muistutuksissa viikkokausia. Muuten kaikki on kuitenkin hyvin: nyt juon sohvalla kahvia ja appelsiini-greippimehua, mun ikkunasta näkyvät männyt ja kuuset pyörivät ja taipuvat tuulenpuuskissa ja mulla on lämmin täällä sisällä, viltin alla. Illalla saan seuraa mun saunavuorolle, ja huomenna juhlin synttäreitä muutaman ystävän kanssa.
Tänä syksynä musta tuntuu ensimmäistä kertaa vuosiin levolliselta, eikä stressaantuneelta tai ahdistuneelta. Siihen on monta syytä, joista tärkein on ehkä se, että tällä hetkellä elämä tuntuu hyvin paljon juuri sellaiselta kuin haluankin sen olevan. Oon oppinut käsittelemään esimerkiksi kaamosajan ahdistukseen liittyviä oireita ja ylipäätään kaikkia mun tunteita paremmin tämän vuoden aikana. Oon myös saavuttanut sellaisen pisteen aikuiselämässäni, että mulla on vihdoin tarpeeksi sosiaalista elämää ja itse asiassa aika vähän yksinoloa. Haluaisin kirjoittaa viimeisen vuoden aikana tapahtuneista asioista ja oivalluksista jonkinlaisen koontipostauksen, mutta kerron siitä sitten toisella kertaa lisää.
Tämä levollisuus ja onni on saanut mut näkemään tavallistakin enemmän kauniita ja ilahduttavia asioita mun ympärillä. Tällaisille jutuille oon viime aikoina hymyillyt:
1.
Yhtenä iltana kävelin pitkästä aikaa opintoputkea, eli Kaisaniemen metriksen tunnelia pitkin alaspäin. Se taisi olla samana päivänä kun mun kaveri etsi kadonnutta koiraansa ympäri kaupunkia etsintäjoukkojen kanssa, ja mäkin olin luvannut mennä kiinnittämään katoamisilmoituksia lyhtypylväisiin myöhemmin. Olin juuri tullut joogasta ja mulla oli kamala nälkä, joten menin ennen lappujen tulostamista syömään Kaisaniemen Heseen.
Kun kävelin sitä tunnelia pitkin maan sisälle, näin tunnelin loppupäässä, syvennyksessä jossa usein on katusoittajia, muutaman alakouluikäisen tytön. Ne olivat kyykistyneet maahan viulukoteloiden kanssa, ja kun kuljin niiden ohi, huomasin että yhdestä kotelosta kuului kolikoiden kilinää. Tytöt olivat ilmeisesti pitäneet äsken tunnelissa jousikonsertin, ja laskivat innokkaina esiintymisestä saatuja rahojaan. Olisin halunnut kuulla myös sen esityksen, mutta ilahduin joka tapauksessa siitä näystä.
Mun kaverin koira löytyi onneksi kahden yön karkumatkan jälkeen seuraavana aamuna.
2.
Jonain toisena valoisana iltana, kun olin jälleen menossa keskustan unisportille, kävelin Tiedekulman ja Portsun välistä ja nautin siitä, kun näin yliopisto-opiskelijoiden näköisiä ihmisiä seisomassa kadunkulmissa ja Portsun pihalla. Vaikka en oo enää opiskelija, tunnen luultavasti ikuisesti yhteenkuuluvuutta kaikkien keskustakampuksella hengaavien tyyppien kanssa. Oon myös tosi iloinen siitä, että yliopistolle pääsee taas oleilemaan ja opiskelemaan.
Tiedekulman ohittaessani mua vastaan käveli joku mimmi hiukset märkinä ja pyyhe hartioilla, avonaisen takin päällä. Se oli varmaan ollut salilla ja tullut suoraan suihkusta. Se tyttö näytti siltä että sillä oli hyvä olo itsestään, ja myös aika kuumalta. Siitä tuli mieleen Rakkaus&Anarkia-sarjan vika jakso, jossa päähenkilö, nelikymppinen nainen kävelee kylpytakissa ja tohveleissa ympäri kaupunkia voitonriemuinen hymy kasvoillaan. Mäkin haluaisin tehdä niin.
3.
Pari viikkoa sitten meillä oli taco-ilta yhden kaverin luona Ulliksessa. Mun kaveri oli puhunut niistä kuuluisista tacoista monta kertaa ja korostanut sitä, että se olisi juuri taco-ilta, eikä pelkästään viini-ilta. Loppujen lopuksi mun kaverin työt venyivät sinä iltana, eikä se ehtinytkään tehdä tacoja, joten illallinen muuttui curryksi. Sekin oli kuitenkin tosi hyvää.
Kun harpoin sporapysäkiltä sinne mun ystävän luo, kuljin yhden kivijalassa sijaitsevan toimiston ikkunoiden ohi. Ihmettelin miksi joku nainen oli kyykistynyt yhden ikkunan viereen, kunnes huomasin että se jutteli jollekin toiselle naiselle, joka oli toimiston sisällä. Niiden välissä oli pieni avonainen ikkuna, ja sen aukon läpi ne kurottelivat toisiaan kohti. Se näytti hauskalta, ja vaikutti siltä, että naiset olivat hyviä ystäviä. Ne olisivat voineet myös vain avata toimiston oven, mutta totta kai ikkunan läpi keskusteleminen on kivempaa.
4.
Vaikka syysmyrskyt ovat jo saapuneet, eikä lämpimiä päiviä taida enää olla ennen seuraavaa kevättä, täällä on silti vielä terasseja baarien ja kahviloiden edustoilla. Iltaisin kaupungilla näkyy ihmisiä istumassa kaduille tai parkkipaikoille asetelluissa pöydissä viltteihin kääriytyneinä, trenssitakeissa, viinilasi kädessä.
Luulen että monet muutkin tuntevat olonsa nyt toiveikkaiksi, kun ihmisiä voi taas tavata ja ravintolaan voi mennä ilman huolta, jopa ilman maskia. Kesäterasseilla musta ei tuntunut vielä täysin rennolta, kun olin saanut vasta yhden rokotuksen, mutta nyt mua ei enää pelota korona. Näyttää siltä, että kaikki uskaltavat taas hengittää ja vapautua, järjestää juhlia ja istua samaan pöytään puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Viinilasit hohtavat kaduilla, jotka pimenevät yhä aiemmin, mutta hämäryydestä huolimatta tämä talvi tuntuu paljon vähemmän pelottavalta kuin vuoden takainen.
5.
Moniin näistä tarinoista on liittynyt unisport, ja niin tähänkin. On ollut tosi hauskaa harrastaa liikuntaa enemmän kuin kesällä tai viime keväänä, ja päästä jumppa- ja joogatuntien jälkeen saunaan. Viikko sitten perjantaina olin menossa pilatekseen Kumpulaan ja matkustin sinne 506:lla, joka kulkee nykyään mun kodin ohi suoraan unisportille. (Sekin on ihanaa, kerrankin poikittaisliikenne toimii hyvin.)
Siinä 506:ssa oli erityisen mukava bussikuski. Kun astuin bussiin, kuski sanoi mulle hyvää päivää, ja kun jäin pois, se huikkasi hyvää päivänjatkoa. Kuski sanoi samat sanat jokaiselle matkustajalle. Se oli poikkeuksellisen kohteliasta, koska usein bussikuskit vaikuttavat vähän tympeiltä tai eivät vastaa moikkaukseen mitään. Se ei välttämättä haittaa mua, mutta ilahduin tämän bussikuskin ystävällisyydestä tosi paljon. Kirjoitin siitä palautetta HSL:n sovelluksen kautta, ja toivon että mun kiitokset tavoittavat kuskin.
6.
Mun asuintalon tuulikaapissa on usein kirjoja tai lehtiä, joita saa ottaa. Tein siinä eteisaulassa yhtenä päivänä hyviä löytöjä, kun tulin keskellä yötä kotiin ja mulla oli kerrankin aikaa selailla ikkunasyvennykseen laitettuja kirjoja. Otin siitä itselleni Kristina Carlsonin Willian N:n päiväkirja -romaanin ja yhden Johannes Linnankosken teoksen, jonka nimeä en nyt muista (enkä millään jaksa nousta sohvalta tarkistamaan sitä).
Mua jäi vähän harmittamaan, että en yhdellä toisella kerralla ottanut samasta ikkunasyvennyksestä kirjanmerkkejä, jotka olivat luultavasti jonkin lapsen tekemiä. Ne olivat hienoja, kartongista taiteltuja eri värisiä merkkejä, joita käytetään niin, että merkki laitetaan sivun kulmaan kiinni. Huomasin ne tuulikaapissa kun olin menossa töihin, ja niiden seurana oli lappu, johon oli kirjoitettu lapsen käsialalla saa ottaa.
Kirjanmerkit loppuivat nopeasti, mutta kun seuraavan kerran pysähdyin tutkimaan ikkunalaudan löytöjä, siellä oli pieni kaktus pienessä ruukussa. Sen vieressä oli lappu, jossa luki: Kiitos hienosta kirjanmerkistä. Tässä sinulle vaihtokaupaksi kaktus.
Se oli tosi suloista. Ilmeisesti kasvi meni kirjanmerkkien tekijälle, koska parin päivän kuluttua sitä ei enää ollut siellä eteisessä.
7.
Haluaisin tavallaan kertoa mun elämästä kaiken avoimesti, reaaliajassa ja kaikkia yksityiskohtia myöten, mutta toisaalta en haluu paljastaa kaikkea, vaan pidän osan asioista itselläni. Voin kuitenkin sanoa, että mun elämässä on ollut nyt paljon rakkautta ja onnea. (Ehkä se on jo tullut selväksi…) Ehkä kerron jossain vaiheessa lisää, sitten kun tuntuu siltä.
Nyt mun pitäisi mennä kauppaan ja alkoon, tehdä lounasta ja treenata. Oon kankea ja nuupahtanut tästä kaikesta sohvalla makoilusta. Tämä on kuitenkin ollut oikein mukava syysloma tähän mennessä. Viikonloppuna aion jatkaa lepäilyä juhlimisen lomassa, jotta ensi viikolla tuntuisi taas kivalta juoksennella töissä paikasta toiseen.
Ihanaa viikonloppua teille <3