Maaliskuun kulttuurisuositukset, osa 1

Miten menee? Mulla menee hyvin, koska tämä hullun kiireinen kevät alkaa vähän helpottaa ja on taas aikaa tehdä kivoja asioita. Esim. lukea kirjoja ja käydä leffassa! Viime aikoina oon löytänyt niin hyviä kulttuurisuosituksia, että niitä tulee nyt ainakin parin postauksen verran. Tänään keskitytään liikkuvaan kuvaan, ensi kerralla sitten kirjallisuuteen.

The Favourite

Tämä leffa kertoo 1600-luvun lopusta ja Englannin kuningatar Annasta, jonka läheinen ja lemmekäs suhde neuvonantajan Sarahin kanssa alkaa rakoilla uuden palvelijattaren juonittelujen takia. Kolmiodraama sisältää sekä leikkisiä, rivoja että julmia aineksia. Kuningattaren huoneeseen kuljetaan pimeää sivukäytävää pitkin milloin mistäkin osasta linnaa ja valtion sotatoimet näyttävät vähäpätöisiltä ja tylsiltä naisten vallantavoittelun ja juonittelun rinnalla.

Tykkäsin tästä leffasta monestakin syystä. Ensinnäkin hyvin tehdyt pukudraamat ovat aina nautittavaa katsottavaa, mutta The Favouritessa tympeää pönötystä rikotaan esim. ilveilyllä, räävittömillä repliikeillä ja tietynlaisen aitouden säilyttämisellä: kuningattaren meikit saattavat olla naurettavan näköisiä, eivätkä naiset vain liitele linnassa hillitysti, vaan ampuvat sorsia, ratsastavat täyttä laukkaa ja ovat häikäilemättömyyden lisäksi rakastavia, katkeria, helliä ja vihaisia.

Toiseksi, tässä keskityttiin nimenomaan naisiin, ja mieshenkilöhahmot olivat ihan sivuroolissa sekä käsikirjoituksessa että elokuvan maailmassa. Sellainen meno, että miehet veisivät tarinaa eteenpäin ja naiset olisivat vain heidän rakastajiaan tai äitejään, oli tästä hyvin, hyvin kaukana.

Kävin muuten katsomassa tämän leffan sellaisessa Finnkinon salissa, jossa sai juoda viiniä! Ajattelin siinä pehmeällä penkillä istuessani ja rieslingiä siemaillessani, että en kyllä voisi enempää perjantai-illalta toivoa.

Aikuiset / Yle

”Eikä, siis vihdoin!” mä ajattelin, kun olin katsonut tätä Ylen uutta sarjaa 10 minuuttia. En ole koskaan aiemmin nähnyt suomalaisessa televisiossa mitään, mikä tuntuisi yhtä paljon omalta, siltä että se on suunnattu juuri minulle. Olin ajatellut, ettei Suomessa tehtäisi koskaan mitään muuta kuin miljoonatta kautta Putousta tai Uutta päivää, mutta vanhat silmäni saivat tämänkin nähdä.

Aikuiset-sarjan päähenkilö on 24-vuotias Oona, joka omistaa kahvilan Kalliossa, inhoaa Punavuorta ja sekoilee ihmissuhteissaan ja elämässään muutenkin, mutta on koko ajan tosi symppis. (Varmaan siksi, että samastun siihen 200 %.)

Hesarin haastattelussa mainittiin, ettei sarjassa tehdä päähenkilön parhaan kaverin homoudesta mitään numeroa, mutta musta Aikuisissa on myös aika monta muuta asiaa, joista ei tehdä numeroa. Päähenkilö Oona on cool, farkkuhaalareihin pukeutuva tyyppi, joka sanoo asiakkailleen välillä suorat sanat ja uskaltaa näyttää sen, että on epävarma.

Henkilöhahmot puhuvat rennosti esim. siitä että panettaa tai miettivät, pitäsikö viestiin lisätä munakoiso-emoji, mikä kuvaa musta todellisuutta tosi hyvin: seksi on osa arkipäiväisiä keskusteluja, eikä hommasta tarvitse tehdä mitään älytöntä sievistelyä, mutta ei myöskään mielettömän härskiä.

Lisäksi sivuhenkilöt ovat monipuolisen erilaisia, eivätkä rodullistetut henkilöhahmot ole yhtään stereotyyppisiä. Helsinki esitetään juuri sellaisena värikkäänä, söpönä, kesäisen kauniina, ajoittain raastavana, mutta useimmiten valoisana paikkana, jona mäkin sen näen.

Mua häiritsi tässä vain pari asiaa. Ensinnäkin anarkofeministisen teinitytön hahmo ei ole oikeastaan yhtään hauska eikä kerro feminismistä revitystä huumorista mitään uutta. Toiseksi Oonan bestiksen Artun hahmo on kyllä ihana, mutta haluaisin joskus nähdä jossain tarinassa myös naisen ja miehen välisen ystävyyden, joka toimisi, vaikka molemmat osapuolet olisivat heteroita. Tai henkilöhahmon, joka on homo, mutta ei käytä luomiväriä.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin aika haltioissani tästä, ja kymmenen jakson ahmimisen jälkeen tyhjä olo valtasi mieleni.

Tästä päästäänkin viimeiseen suositukseen, joka on tosi pikainen: Season Film Festival on tällä viikolla (28. – 31.3.) Helsingissä. Ohjelmassa on 20 feministisellä otteella tehtyä leffaa, joista aion mennä katsomaan ainakin yhden, ehkä parikin, jos ehdin. Tyhjyys on pian täytetty!

Ihanaa maaliskuun viimeistä viikkoa, palataan pian <3