Marraskuun kulttuurisuositukset (kirjoja, leffoja ja vähän muutakin)

Loka-marraskuun pimeyden keskellä en sentään ole vain rypenyt kärsimyksessä, vaan oon myös lukenut kirjoja ja katsellut leffoja. Oon myös aikonut mennä museoon – en ole vielä toteuttanut tätä aietta, mutta yritän ryhtyä siihen ennen joulukuuta.

Mustarastas / Inka Nousiainen

Luulin ensin, että tää romaani perustuu Inka Nousiaisen omiin kokemuksiin, mutta tarina pohjautuukin Eeva Soivion elämään ja hänen monologinäytelmäänsä Mustarastas, kadonnut veli (2017). Joka tapauksessa se, että taustalla on todellisia tapahtumia, tekee romaanista entistäkin koskettavamman.

Romaani kertoo nuoresta tytöstä, jonka muutamaa vuotta vanhempi isoveli katoaa laivamatkalla Ruotsista Suomeen. Katoamisen syy ei koskaan selviä: on ilmeistä, että veli on hukkunut, mutta miksi niin kävi? Matkalla mukana olleilla kavereilla on viimeisestä illasta vain hajanaisia muistikuvia, joista päähenkilö, pikkusisko yrittää muodostaa kokonaista tarinaa.

Tykkäsin teoksen sinä-kertojasta, yksinkertaisesta, puhekieltä sisältävästä kielestä ja siitä miten romaanissa kuvataan menetyksen aiheuttamaa traumaa. Pikkusisko kasvaa vähitellen vanhemmaksi kuin isoveli ehti elää, ja saa oman lapsen, mutta muistelee aina sitä hetkeä, kun kuuli oven kolahtavan veljen lähtiessä kotoa viimeisen kerran.

Mä luin tän kirjan e-kirjana, mutta sen voi myös kuunnella. Lukijana on Eeva Soivio itse.

Toisinpäin / Maria Veitola

Oon lukenut Maria Veitolan kolumneja silloin, kun hän kirjoitti niitä Trendiin, mutta muuten en ole tutustunut Veitolaan. Olin vasta ala-asteella silloin Maria!-shown aikaan, enkä oo katsonut niitä muitakaan tv-ohjelmia. Jostain syystä pidin silti tästä kirjasta paljon!

Kirjan idea on se, että haastattelijan sijaan Veitola saa olla haastateltavana ja vastailla ihmisten hänelle lähettämiin kysymyksiin. Kaikkein kiinnostavinta oli musta se, mitä Veitola kertoi uransa alkuajoista (radioon töihin pääsemiseksi vaadittiin esim. yksi Stockan leluosastolla salaa nauhoitettu kasetti) ja julkisen ammatin hankalista puolista.

Koska en itse ole julkkis (lol), en jotenkin ole tajunnut, miten kamalaa arvostelua ja negatiivista huomiota mediapersoonat voivat saada. Esim. insta-selfien julkaistuaan täytyy varautua siihen, että siitä tehdään juttu Iltalehteen, minkä seurauksena inboxiin tulvii viestejä, joissa haukutaan kuvaa.

Lisäksi teoksessa on paljon kauniita ajatuksia elämästä – ei ehkä mitään maailman henkevintä sisältöä, mutta sellaista että kirjaa on kiva lukea iltasaduksi itselleen.

Atala / Chateaubriand

Tää on nyt tosi random, mutta luin tällaisen Francois-René de Chateaubriandin vuonna 1801 kirjoittaman rakkausromaanin. Tää oli aivan ihana! Oppikirjaesimerkki romantiikan ajan kirjallisuudesta, jossa ollaan loputtoman tunteellisia, kuvataan luontoa kauniisti ja nostetaan romanttinen rakkaus kaiken maallisen yläpuolelle.

Romaani on kyllä myös aika eksotisoiva ja kolonialistinen, sillä se kertoo kahdesta intiaanista, jotka karkaavat yhdessä ja vaeltavat viidakon halki. Kuvituksena on puolialastomia kuvia heistä. Toisaalta tarina kerrotaan kuitenkin toisen näistä alkuperäisasukkaista, Chactas-nimisen miehen näkökulmasta, eikä niin paljon ranskalaisen valloittajan näkökulmasta.

Pidin myös valtavasti rakastuneen parin toisesta osapuolesta, Atala-nimisestä naissoturista, joka on dynaaminen, tarinaa eteenpäin vievä sankari. Romaanissa on totta kai traaginen lopetus, mutta muuten se olisikin vähän liian lälly. Tää muistuttaa aika paljon Romeota ja Juliaa.

* * *

Lopuksi vielä muutama pikasuositus:

Mapplethorpe-elokuva

En tiedä missä tämän näkisi, mutta kävin katsomassa tämän Vinokinossa. Matt Smith, Mapplethorpin valokuvat, 1980-luvun New York, Hotel Chelsea, kaikki Mapplethorpin kuuluisat ystävät… Välillä oli vähän kliseistä, mutta olin silti melko haltioissani.

Crown

Crownin 3. kausi tuli juuri Netflixiin ja se on musta kausi kaudelta parempi. Tajuan myös koko ajan vahvemmin, etten kyllä tiedä Iso-Britannian lähihistoriasta juuri mitään.

Ateneum, Kiasma, Sinebrychoff, Amos Rex

Scherfbeckin näyttely on Ateneumissa vain tammikuun loppuun, eli sinne täytyy rientää pian. Haluaisin myös nähdä The Visitorsin Kiasmassa (2.2.2020 asti) ja renessanssitaiteilija Lucas Cranachin näyttelyn Sinebrychoffissa (5.1.2020 asti). Myös Birger Carlstedt ja kieltolakikahvila Amos Rexissä kiinnostaa!

Kivaa viikkoa <3

<3 Maria

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //