Milloin kaamosväsymyksestä tulee masennusta?
Tällä viikolla on ollut aika vaikeaa.
Oon nähnyt painajaisia ja herännyt kellon soidessa sellaiseen tunteeseen, kuin joutuisin kampeamaan itseni ylös mustasta liejusta.
Oon itkenyt illalla, kun oon syönyt niljakasta puuroa ja ikkunasta on näkynyt vain märkänä kiiltelevä pimeys.
Oon heittänyt hävettäviä määriä ruokaa pois, koska on ollut ruokahaluton olo ja kaikki on maistunut pahalta.
Oon matkustanut töihin hämärän kaupungin läpi ja ollut aivan epätoivoinen ja sumuisen väsynyt.
Oon kävellyt auringonpaisteessa töistä kotiin ja miettinyt, että mikä tässä elämässä nyt on niin kamalaa, kun kaikki on ihan hyvin.
Tunsin ensimmäiset kaamosväsymyksen oireet varmaan joskus 18-vuotiaana, ja siitä lähtien jokainen vuosi on ollut pahempi. Kevät ja kesä ovat ihanan energistä ja luovaa aikaa, elokuu ja syyskuu kauniita ja kirpeitä, mutta lokakuussa tapahtuu aina jonkinlainen romahdus. Tumma peitto laskeutuu arkeni ylle. Huolet kasvavat moninkertaisiksi kuin auringonlaskun aikaan pitenevät varjot. Voimani kutistuvat niin että joinain aamuna tuntuu siltä, ettei kehossani ole yhtäkään ajattelevaa aivosolua tai fyysisiin ponnistuksiin kykenevää lihasta.
Pimeys ja pilvisyys vaikuttavat tähän olotilaan kaikkein eniten, mutta on muitakin syitä. Esimerkiksi tällä hetkellä teen haastavaa työtä, josta otan paljon paineita, vaikka en haluaisi. Gradun kirjoittaminen on jatkuvasti takaraivossa tykyttävä murheenkryyni. Lisäksi se, että mun on vaikea saada syötyä aamupalaa seiskan aikaan ennen töitä, vaikuttaa koko loppupäivän jaksamiseen ja varmaan rauta-arvoihinkin.
Duodecimin Terveyskirjaston mukaan kaamosmasennuksesta kärsii n. 1 % väestöstä, mutta pimeys aiheuttaa lievempää oireilua jopa 10–30 %:lle. Kaamosmasennuksen oireet ovat samanlaisia kuin pitkäkestoisemmassakin masennuksessa, eli esim. alakuloisuutta, ahdistusta ja toivottomuuden tunteita. Tunnistan itseni aika monesta kohtaa, kun katson fyysisten oireiden listaa: esim. unentarpeen lisääntyminen, väsymys ja hiilaripitoisen ruoan syöminen ovat olleet viimeaikoina vahvasti mielessä.
Kenenpä ei olisi marraskuussa vähän vaikea jaksaa aikaisia aamuja? Satunnainen alakuloisuus on normaalia syksyllä ja muutenkin, mutta jos se jatkuu useampia viikkoja, voi olla kyse masennuksesta. Koska kausittaisen kaamosmasennuksen perimmäinen syy on yleensä pimeys, kirkasvalohoito on usein toimiva keino masennuksen lievittämiseksi. Mäkin alan viimein uskoa, ettei kirkasvalolamppu ole mikään leipäkoneen kaltainen ohimenevä hömpötys, vaan siitä voisi oikeasti olla hyötyä. On vaan vaikeeta, kun juuri väsyneenä on niin hankalaa vertailla tuotteita ja miettiä, mistä sellaisen lampun saisi.
Luulen ettei tää mun pimeydestä johtuva oireilu ole sellaista josta voisi saada masennusdiagnoosin, vaikka uskonkin että seuraavat pari kuukautta tulevat taas olemaan raskaita. Pystyn epätoivoisista päivistä huolimatta nauttimaan iloisista asioista ja puhumaan kavereille kaikesta mikä mun sisintä jäytää. Aion ostaa huomenna jotain rautalisää ja tehdä viikonloppuna kaikkea erityisen kivaa, enkä ainakaan töitä.
Ehkä paras ase kaamosta vastaan on valohoidon ja ravitsevan ruokavalion lisäksi se, että tiedostaa mistä alavireisyys johtuu. On hirveää pyyhkiä ripsarin värjäämiä kyyneleitä poskiltaan, jos ei tajua miksi tuntuu niin hajottavalta. Mun tunteet ovat viime aikoina poukkoilleet kuin mun sydän olisi valjaisiin kytketty, tempoileva eläin, ja oon ollut heikkona sekä onnesta että ahdingosta. Nyt on kuitenkin päivien lyhenemisestä huolimatta paljon valoa edessäpäin: synttärijuhlintaa, kivoja työpäiviä ja rakkaiden kavereiden näkemistä.
Toivottavasti teilläkin on.
<3 Maria
Kuvat: Kävin tiistaina pitkästä aikaa Talvipuutarhassa, joka on erinomainen paikka paeta synkkyyttä.
Voisit tykätä myös:
Synttärispesiaali: elämäni 23 tunteellisinta kokemusta
// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //