Mitä en aio tehdä loppukesänä
Tuntuuko teistäkin siltä, että apua, nyt on jo heinäkuu? Mun alkukesä on mennyt töiden ja omien kirjoitusprojektien parissa, ja loppukesä kuluu varmaan samalla tavalla. Olen ollut iloinen helteistä ja aurinkoisista päivistä, mutta niiden vastapainoksi olen nukkunut vähän huonosti ja tuntenut, että kesä vaan valuu sormien välistä ilman että saan siitä mitään otetta. Ensin aioin kirjoittaa bucket listin loppukesälle, siis miettiä, mitä haluaisin vielä tehdä. Sitä listaa ajatellessani kuitenkin tajusin, että on vain yksi asia joka pitäisi toteuttaa: olla stressaamatta.
En välttämättä ehdi pitää ollenkaan kunnon lomaa, joten nyt minun pitäisi pystyä töistä huolimatta rauhoittumaan ja lepäämään, jotta jaksan taas syksyllä opiskella. Kesä on vähän niin kuin alamäki, joka antaa hyvät vauhdit syksyn ylämäkiä varten, jos osaa heittäytyä siihen. Bucket listin sijaan teen siis muistiinpanot asioista, joita en aio tehdä:
1. En mene uimaan (ehkä).
Talviturkin heittämiselle annetaan minusta ihan liian iso merkitys. Mitä väliä sillä on, onko kastautunut kerran vuodessa jossain ulkovedessä? Sitä paitsi viime vuonna kävin uimassa kaksi kertaa, sekä meressä että järvessä, joten olen mielestäni ansainnut uinnittoman vuoden. En kuitenkaan välttämättä vastusta, jos joku pyytää esim. alastonuinnille yöllä.
2. En pyöräile joka paikkaan.
Asun Helsingin keskustassa, joka on vähän ikävä paikka pyöräillä. Autoilijat käyttäytyvät niin kuin pyörällä tai jalan kulkevia ihmisiä ei olisi olemassakaan, ja pyöräkaistat saattavat äkisti kadota tyhjyyteen. Minusta on ihan hyväksyttävää mennä kesälläkin sporalla, jos matka on pidempi kuin kaksi pysäkinväliä. (Joskus voi mennä yhden pysäkin matkankin, jos ei kerro kellekään.)
3. En ole joka viikonloppu ulkona viinillä.
Niin paljon kuin viininjuonnista pidänkin, se on alkanut tuntua välillä vähän rasittavalta. Pari lasia perjantaisin ei haittaa mitään, mutta jos tuntee joka sunnuntai joutuvansa heräämään muumiona faaraon haudasta, ei eilisillan kiva tunnelma korvaa sitä. Olen alkanut arvostaa päiviä, jolloin tuntee itsensä terveeksi ja nuoreksi ja pystyy menemään joogaan. (Muuhunkin kuin yin-joogaan.) Siksi en aio sättiä itseäni, jos löydän itseni jonain iltana katsomasta How I Met Your Motheria kymmenettä kertaa ja syömästä poppareita kotona.
4. En tee joka viikko töitä.
Tämä on pakko toteuttaa! Teen tänä kesänä tosi mielenkiintoista työtä yliopistolla, ja vielä osa-aikaisesti, mutta siihenkin voi väsyä. Ainakin yhdelle viikolle täytyy kyllä aikatauluttaa vain kirjoittamista, pyöräilyä ympäri kaupunkia ja aikaa museoille, leffoille ja kirjojen lukemiselle tuntikausia putkeen. Ehkä jo ensi viikolla?
5. En ajattele, että tämä on vuoden parasta aikaa.
Tämä juttu on näistä kaikkein vaikein. Kesälle ladataan usein kauhean paljon odotuksia, vaikka se on kuitenkini vain vuodenaika muiden joukossa, eivätkä ne oman elämän ongelmat pidä kesälläkään lomaa. Koska teen nyt töitä kotoa käsin, olen ollut yksin kotona enemmän kuin ehkä koskaan elämässäni. Siinä ehtii miettiä töiden lisäksi kaikkia mahdollisia kiemuroita, etääntyneitä ihmisiä, rakkaussuhteita ja syksyn kuvioita. Odotan sitä, että olen taas kunnolla kiireinen ja joka ilta menossa jossain, jolloin pään sisäiset pohdinnatkin toivottavasti vaimenevat. Ennen sitä täytyy kuitenkin yrittää hiljentää niitä itse.
BONUS: mitä olen jo tehnyt
Nyt kun aloin miettiä, niin olen kyllä toteuttanut jo aika monta kesäasiaa. Olen ollut monena päivänä puistossa lukemassa, olen ollut festareilla ja saaristoristeilyllä ja olen ruskettunut. Olen syönyt tosi paljon tuoreita marjoja, erityisesti vadelmia, ja olen tyhjentänyt kaappeja ja tehnyt kevätsiivouksen. Olen kirjoittanut enemmän kuin koskaan. Mitäs tässä siis enää stressaamaan? On kiva, että heinäkuu on vasta alussa, mutta en odota syksyn tuloakaan täysin kauhuissani.
Mitä te ette aio tehdä tänä kesänä?