Miten yksinasuva selviää eristyksestä?

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä, mitkä asiat tukevat mun mielenterveyttä. Nämä itselleni kertomat neuvot nousivat arvoon arvaamattomaan nyt, kun henkinen hyvinvointi on todella koetuksella. Tällä viikolla mulla on kyllä ollut vielä ihan hyvä fiilis, lähinnä tämä tilanne tuntuu tosi epätodelliselta.

Seuraavia päiviä ja viikkoja ajatellen on musta kuitenkin tarpeellista tehdä jonkinlainen toimintasuunnitelma itselle, koska nämä poikkeukselliset olosuhteet voivat aiheuttaa odottamattomia ja pelottavia tuntemuksia. Mä asun yksin 15 neliön yksiössä, joka ei yleensä tunnu liian pieneltä, mutta kun kaikki paikat suljetaan ja joudun viettämään paljon aikaa kotona, voivat seinät alkaa lähentyä vähän ahdistavalla tavalla. Jos ja kun alkaa tuntua ikävältä, haluun että mulla on ikään kuin pelastautumisohje, josta voin katsoa, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Aion pitää edelleen kiinni samoista perusjutuista, joita listasin edellä linkkaamassani postauksessa.

Haluun herätä joka päivä suunnilleen samaan aikaan, kahdeksalta tai viimeistään yhdeksältä. Käyn pari kertaa viikossa kaupassa ja syön kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Teen kotona jotain muuta kuin instakuvien selailua koko päivän, mutta hyväksyn sen, etten nyt pysty olemaan yhtä aikaansaava kuin normaalisti. Sisällytän jokaiseen päivään jonkinlaista liikuntaa, esim. pitkän kävelyn eväiden kanssa tai joogaa kotona.

Edellisten asioiden ohelle oon tässä muutaman päivän sisällä löytänyt tällaisia ihania, piristäviä ja elintärkeitä juttuja:

Iltaisin on aikaa leipoa, ja samalla voi katsoa vaikka jotain instaliveä (siellä on ollut tosi kauniita keikkoja esimerkiksi). Pari päivää sitten tein kolme pellillistä perunarieskoja tällä ohjeella ja tunsin itseni essu päällä 50-luvun ehtoisaksi naiseksi. Kohta varmaan alan tekemään täällä kotona jotain muuta erikoislaatuista, esim. pesemään lattioita.

Mulla ei ole nyt varaa tilata ravintolaruokaa kovin usein, mutta Unicafeista voi ostaa ruokaa poikkeustilan aikana mukaan.

Näillä näkymin mulla ei hetkeen ole töitä, mutta onneksi oon säästänyt toiselle tilille puskurirahaston yllättäviä tilanteita varten. Jos on opiskelija ja on mahdollisuus ottaa opintolainaa, kannattaa mun mielestä tehdä se nyt, jos taloudellinen tilanne on vaakalaudalla. Lainan saa kyllä maksettua pois myöhemmin, sitä ei tarvitse murehtia tässä hetkessä.

Päivisin on ollut aika valoisaa ja aurinkoista, mikä mahdollistaa monen tunnin pituiset ulkoiluhetket. En tosin ole toteuttanut vielä näitä superpitkiä kävelyitä, joista oon haaveillut, mutta on lohduttavaa, ettemme elä nyt marraskuuta vaan maaliskuuta ja kevät on tulossa.

Mun kaverin pitämät joogatunnit jatkuu myös livenä. On merkittävällä tavalla erilaista joogata tiettyyn kellonaikaan tiistai-iltana, nähdä tutut kasvot läppärin ruudulla ja muut osallistujat vilkuttamassa omien ruutujensa takana, kuin tehdä jotain omaa harjoitusta yksin. Ajattelin kyllä tehdä myös muita kotitreenejä, esim. jotain helppoja circuiteja.

Oon pitänyt yhteyttä ihmisiin soittamalla pitkiä puheluita ja lähettämällä ääniviestejä. Tuntuu että ihan konkreettinen puhuminen auttaa valtavasti silloin, kun on asioita vuodatettavana, vaikka kaveri ei heti ehtisikään vastata ääniviestiin. Voisin myös tehdä enemmän kirjavideoita instaan, koska kameralle juttelu kiinnostaa nyt erityisen paljon. Henkistä läheisyyttä oon kokenut myös lukiessani kauniita ig-viestejä, joita oon esim. edellisiin kirjastooreihin liittyen saanut.

Ollaan myös sovittu ystävien kanssa ihan kasvokkaisia näkemisiä. Tiedän että ei-tarpeellisia kohtaamisia pitäisi nyt välttää, mutta musta olisi melko epäinhimillistä viettää monta viikkoa tapaamatta ketään. Aion olla varovainen, olla koskettelematta kavereita kauheasti ja pestä usein käsiä.

Juuri nyt viime viikolla kokemani ahdistus on väistynyt ja mulla on oikeastaan aika levollinen ja tyyni olo. Oon ollut monella tavalla liikuttunut kaikesta siitä yhteisöllisyydestä ja solidaarisuudesta, jota oon viimeisen viikon aikana todistanut. Joo, jotkut hamstraavat vessapaperia, mutta hamsterit unohtuvat, kun ajattelen sitä, kuinka monet ovat tarjoutuneet auttamaan naapureitaan, tuttuja yrittäjiä tai läheisiään.

Tässä poikkeustilassa näkee konkreettisesti sen, mitä jää jäljelle, kun elämästä riisutaan pois kaikki ylimääräinen. Toki yhteiskunnan perustoiminnot ovat osittain lamaantuneet, eikä tämä ole millään tavalla ihanteellinen tilanne, mutta oon silti yrittänyt nauttia siitä, että elämä hiljentyy ja ihmiset keskittyvät enemmän toisiinsa ja vähemmän esimerkiksi kuluttamiseen.

Monilla ystävillä on nyt runsaammin aikaa nähdä kuin yleensä, eikä arki tunnu sellaiselta paikasta toiseen ryntäilyltä niin kuin aiemmin. Ehdin lainata kirjastosta pari hyvää romaania ennen kuin paikat suljettiin, ja storytelissäkin on vaikka mitä luettavaa. Kun saan gradudeadlinen pois alta, voin kirjoittaa romaanikässäriä. Ja Sanna Marinin jämäkkä ja rauhallinen olemus rauhoittaa mua jokailtaisessa tiedotustilaisuudessa. Uskon ihan joka solullani siihen, että tästä selvitään yhdessä.

* * *

Tässä vielä muutama taho, joihin voi ottaa yhteyttä, jos ahdistus kasvaa liian suureksi:

Kriisipuhelin: 09 2525 0111

Kriisikeskusten yhteystiedot

Nyyti.fi (opiskelijoille)

Nuorten mielenterveystalo

<3 Maria