Musasuosituksia: Lyyti ja Rebekka Holi

20181230_071449727_ios.jpg

Tiedättekö sen tunteen, kun tielle osuu joku sellainen artisti, joka ei ole vielä levyttänyt eikä ole hirveän tunnettu, mutta jonka musiikki tuntuu sopivan omaan sielunmaisemaan niin hyvin, että aina tätä tyyppiä kuunnellessa sisin alkaa valua pieneksi lätäköksi? Tuntuu niin kuin itsellä olisi sellainen oma pieni salaisuus, jota haluaa vaalia paljastamatta sitä muille. Ja toisaalta haluaisi myös, että se laulaja tai bändi äänittäisi lisää biisejä spotifyihin ja useammat ihmiset kuulisivat siitä.

Viikko sitten makasin luentojen jälkeen mun sängyllä väsyneenä ja kylmissäni ja ajattelin, etten jaksaisi mennä sinne keikalle josta olin aiemmin päivällä puhunut kavereiden kanssa. Että pitäisi ehkä vaan mennä ajoissa nukkumaan, koska huomenna olisi taas pitkä päivä. Jonkin sisukkaan sisäisen voiman ansiosta sain kuitenkin puettua uniselle itselleni takin ja kengät ja matkustettua muutaman pysäkin Kallioon päin. Ja ei mennyt kuin viisi minuuttia siitä, kun olin astunut baarin alakertaan sisään, kun olin jo tosi iloinen että olin jaksanut lähteä.

Keikalla esiintyi siis kaksi artistia (tai oikeastaan kolme, mutta ennen sitä lähdin jo kotiin), Rebekka Holi ja Lyyti. Molemmat ovat tosi lahjakkaita ja kivoja tyttöjä ja tekevät sellaista musaa, jota haluaisin enemmän tähän maailmaan. Sellaisia biisejä, jotka kertovat juuri samanlaisista tunteista kuin mitä mä itse koen, sellaisista rakkauksista, peloista ja pienistä huomioista, jotka vastaavat sitä, miten mä itsekin näen maailman. Mun lempikappaleet ovat nämä:

Juomavettä / Lyyti

Tää kuvaa musta niin hienosti sitä, miten itsestä on vaikea paljastaa toiselle kaikkea, ja miten joillekin ihmisille sen toisaalta haluaisi tosi kovasti tehdä:

en voi luvata juuri mitään
sillä minulla ei paljon ole luvattavana
mutta voin näyttää sinulle
syvimpien lätäköiden sijainnit

niin että osaat väistää
etkä kastele jalkojasi
ja kerron sinulle
mistä löytyy puhtainta juomavettä

Suudelkaa / Rebekka Holi

Nää melko yksinkertaiset mutta rehelliset sanat iskivät muhun juuri sinä iltana:

suudelkaa, 
niin lähden vähin äänin mä pois 
suudelkaa,
niin lähden ihan hiljaa
elämää on hyvää niilläkin
joilla suut ei kohtaa

Ja melkein jokaisella keikalla, kenen tahansa mutta erityisesti näiden tyyppien, ajattelen että sellaiset hetket kun tanssin musan tahtiin juoma kädessäni ja tunnen jonkun hyvän kaverin ja ihmismassan lämmön mun ympärillä, että sellaiset hetket ovat mun elämän parasta aikaa, vaikka ne tapahtuisivatkin vain jonain talvisena keskiviikkoiltana ja loppuisivat ennen puoltayötä. Ehkä joskus tämä kaikki, sen 3,90 maksavan pistävän makuisen kaljan juominen ja nää vaikeasti määriteltävät tunteet ja herääminen seiskalta aamulla nuhjuisena mutta onnellisena luennolle ovat jotain sellaista, jota kaipaan.

Lisää musasuosituksia:

Rakkaussoittolista

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *