Neljä ennen julkaisematonta tarinaa tästä vuodesta

1

Joskus loppukeväästä kommentoin mun kaverin instastooriin: Mennääks joskus kävelylle?

Me oltiin tunnettu jo vuosia, mutta ei oltu muistaakseni koskaan nähty kahdestaan. Alettiin sitten käydä kävelyillä, niin kuin koko kaupunki, Mustikkamaalla piti väistellä vastaantulevia ihmisiä ja kallioilla oli ahdasta. Yhtenä päivänä oltiin taas menossa Mustikkamaalle, oli ensimmäinen lämmin päivä, vappuun oli viikko. Pari muutakin kaveria oli silloin kävelyllä, ja ne ehdottivat, että voitaisiin yhdistää meidän kävelyt ja juoda kahvin sijaan skumppaa.

Silloin me nähtiin ekaa kertaa nelistään. Mulla on siitä hetkestä kännykässä video, jossa me yritetään kaikki vuorollamme (tai siis kaikki paitsi minä) saada skumppapulloa auki, kun toinen pullo viilentyy kahden kiven välissä rannan tuntumassa. Ojensin mun keepcupin ja kallistin sitä, jottei kuohu valuisi yli. Tuntui kielletyltä istua niin lähellä muita, vasta vähän aikaa sitten joku vanhus oli valittanut liian pienistä turvaväleistä, kun olin parin muun kaverin kanssa kävelyllä.

Siitä se kesä alkoi. Laitoin takin lantiolle kun tuli kuuma. Käytiin pareittain vessassa ja lainattiin käsidesiä toisillemme. Olin ahdistunut seuraavista kuukausista etukäteen, koska pelkäsin liiallista yksinoloa, mutta silloin ei ahdistanut enää. Oli sellaista kipunointia ilmassa, että tästä kesästä tulee hyvä, ja niin siitä tulikin.

2

Yhtenä päivänä alkusyksystä mun kaveri, jolla on yksivuotias lapsi, kysyi voisinko hengata sen lapsen kanssa tunnin sillä aikaa kun kaveri on ultrassa. Ajattelin ensin että öö enpä nyt tiedä, mutta kun mun kaveri kysyi ultraa edeltävänä päivänä uudestaan sitä asiaa, sanoin että no joo kai mä voin.

Menin Bulevardille, tapasin siellä mun kaverin ja taaperon ja tartuin vaunujen kahvaan. Kun kaveri meni sisälle ja mä jäin yksin sen lapsen kanssa, mietin että mitäköhän tästä tulee. Aluksi piti saada vaunut kääntymään ympäri, mikä oli tosi vaikeaa rakennustelineiden alla ahtaalla kadulla. Kun kyykistyin kääntämään pyöriä manuaalisesti, selvisin ensimmäisestä koitoksesta ja lähdin kävelemään Bulevardia eteenpäin.

Oli kaunis ja lämmin päivä ja mulle tuli kuuma villapaidan ja takin kanssa. Kävelin kuitenkin pitkälle Kamppiin asti, työntelin vaunuja mukulakiviä pitkin ja pelkäsin, että hetkenä minä hyvänsä taapero voisi alkaa huutaa. Se istui vaunuissa kuitenkin ihan tyytyväisenä, vaikkakin vähän hämmentyneen näköisenä.

Kampissa me mentiin hetkeksi leikkipuistoon, joka on sen yhden kolmion muotoisen puiston keskellä. Kun yritin saada taaperoa vaunujen henkseleistä pois, se ojensi kätensä valmiiksi ylös, se oli hellyyttävää. Se luotti muhun niin paljon, vaikka mulle oli täysi arvoitus, miten soljet oli tarkoitus avata. Sain lapsen kuitenkin jotenkin niistä irti, ja istutin sen keinuun. Se alkoi heti hymyilemään, kun työnsin vauhtia.

Keinutin siellä sitä lasta ja yritin olla näyttämättä siltä, että tein sitä ekaa kertaa elämässäni. Onnistuin ilmeisesti aika hyvin, koska vieressä keinuvan lapsen äiti kysyi multa, minkä ikäinen lapsi mulla on.

Kohta lähdin kävelemään takaisin ja toivoin, että taapero pysyisi vaunujen kyydissä mun huonosti kiinnittämistä henkseleistä huolimatta. Olin ollut aamulla yhdessä lähellä olevassa koulussa sijaisena, ja paluumatkalla pari oppilasta aamutunnilta tuli vastaan. Ne eivät moikanneet mua, mutta tuijottivat mua ja supattelivat kiihkeästi kulkiessaan mun ohi.

3

Alkukesällä tapailin hetken aikaa yhtä tyyppiä, jonka kanssa oli tosi ihanaa. Vaikka meistä molemmista tuntui, ettei se juttu voisi kehittyä seurusteluksi, mulle jäi siitä ajasta hyviä muistoja. Ainakin pääsin hetkeksi irti mun alkuvuoden ahdistuksesta, ja toisaalta muistin taas miltä tuntuu, kun aivoissa sumentuu ja pirskahtelee samaan aikaan.

Yhtenä päivänä me mentiin skeittaamaan. Se oli juuri sellaista vallatonta tekemistä, jota oon aina halunnut kokeilla, ja jota todellakin tarvitsin silloin. Laudan päälle nousemisesta tuli mulle ihastumisen ja luottamuksen metafora. Aluksi huojuin pahasti ja pelästyin kun skede tuntui karkaavan mun alta ja menevän hirveän nopeasti, vaikka mä oikeasti matelin siellä tyhjällä parkkiksella ja pidin sitä tyyppiä molemmista käsistä kiinni.

Jossain vaiheessa se kuitenkin päästi irti, ja mä otin vauhtia, käänsin laudalla jalat samaan suuntaan, koukistin polvia, liu’uin monta metriä eteenpäin ja nojasin vuorotellen eteen- ja taaksepäin ja mutkittelin pikkukivien ohi ja ajattelin, että tää on niin siistiä, tällaista luottamusta itseeni mulla ei ole pitkään aikaan ollut.

Sen jälkeen me mentiin Sompikselle uimaan ja saunomaan. Uitiin alasti vaaleanpunaisessa meressä ja käytiin kaikissa kolmessa saunassa. Kun tuli pissahätä, mä kävelin rinnettä vähän eteenpäin ja kyykistyin puskan alle, sieltä oli hienot näkymät Skattalle ja Krunaan päin.

Kun lähdettiin kotiin, mä pyöräilin ja se mun skeittaava kesäheila seisoi laudan päällä ja piti mun repun hihnasta kiinni, mä vedin sitä pitkin Merihaan rantaviivaa. Joskus musta tuntuu, että mussa on todellakin sellainen spontaani ja riehakas puoli, mutta se tulee liian harvoin esiin, koska jotkut eivät tajua, mihin kaikkeen mut voisi houkutella. Panin merkille, että tää tuntuu nyt oikealta, kun on näin villi olo, tällaista tunnetta mun täytyy etsiä sekä itsestäni että muista.

4

Oon tykkäillyt jonkin aikaa yhden mun ihaileman ihmisen kuvista ig:ssä. Yhdellä mun kaverilla on myös samanlaisia ihailevia, voisi melkein sanoa että pakkomielteisiä, fiiliksiä tätä henkilöä kohtaan.

Yhtenä päivänä huomasin, että se henkilö on alkanut seurata mua instassa. Otin siitä ilmoituksesta screenshotin, mietin onko se joku vahinko, ja lähetin kuvan sille mun kaverille. Se vastasi näin:

Mitääääääää

Toistan

MITÄÄÄÄÄ

Ihan sairaan siistiä

Lähetettiin paljon sydänsilmä- ja liekkiemojeita sen jälkeen. Mulle tulee edelleen riemukas olo, kun ajattelen sitä. Se juttu oli tavallaan tosi pieni, mutta silti se tuntui siltä, että kaikessa on jotain järkeä ja mä teen oikeanlaisia asioita.

Tähän vuoteen on sisältynyt pelkoa tulevaisuudesta, mutta kuitenkin niin paljon iloa, että se peittoaa kaiken ahdistuksen. Toivon että ensi vuonnakin olisi maagista, eeppistä ja etenkin hauskaa.

Ihanaa uutta vuotta 2021 <3

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

suhteet rakkaus ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *