Viime aikoina, tai oikeastaan jo varmaan vuosi sitten olen tehnyt saman havainnon kuin moni muu: käytän kännykkää ihan liikaa, ja sellainen apaattinen toiminta tekee mut onnettomaksi. Itse en koe, että some aiheuttaisi mulle esim. ulkonäköpaineita tai kateutta toisten kivoista elämäntapahtumista, vaan enemmän vain morkkista siitä, että ne kännykän ruudun tuijottamiseen käytetyt tunnit olisi voinut käyttää paljon paremminkin. 

Kaikkein eniten kaipaan elämääni nyt sellaista lukurutiinia, joka mulla oli vielä lukiossa. Sitä että luin aina suunnilleen tunnin ennen nukkumaanmenoa (tai joskus monta tuntia, kun oli mahdotonta lopettaa), sitä että mulla oli aina jokin kirja laukussa mukana ja sitä, että lukeminen tuntui parhaalta jutulta, mitä saattoi tehdä. 

Kirjallisuudenopiskelu on myös yksi parhaista asioista, joihin voi elämänsä käyttää, mutta se on tehnyt musta hankalan lukijan. Ensinnäkin niiden kirjojen, jotka kelpuutan silmieni eteen, täytyy olla koko ajan parempia, oivaltavampia ja loistokkaampia kuin edelliset, jotta jaksaisin lukea ne kokonaan. Jos dialogi tuntuu yhtä kiusalliselta kuin mun huonoilla treffeillä käymät keskustelut tai jos juonen alla ei ole mitään syvempää tasoa, jota voisin vähän kauhoa ja analysoida, kiinnostukseni laskee hyvin nopeasti. Toisaalta mun opintoja varten lukemat kirjat eivät aina ole kovin helppolukuisia tai sellaisia, joiden maailmaan tekisi mieli uppoutua juuri ennen nukahtamista (masennus, näköalattomuus, sairaus, keski-ikäisten miesten ongelmat = kotimaisen kirjallisuuden peruspalikat), joten olisi kiva lukea vapaa-ajalla jotain, mikä toisi hieman kevyemmän olon.

Toiseksi mulla ei ole koskaan kovin paljon aikaa lukea muuta kuin kurssikirjoja, paitsi nyt, koska mulla ei ole tänä vuonna juuri ollenkaan kirjallisuuskursseja. Oon aika nopea lukija, eli jos käytän vähintäänkin sen yhden tunnin joka ilta lukemiseen, saan kyllä ihan hyvin luettua yhden paksunkin kirjan viikossa. Mulla on siis jokseenkin täydellinen tilanne: oon halukas lukemaan, mulla on aikaa, ainakin iltaisin ja viikonloppuisin eikä juuri nyt muita luettavia kirjoja häiritsemässä. 

Koska saan eniten tuloksia aikataulujen avulla, oon päättänyt asettaa tässäkin projektissa itselleni tietyt raamit. Kirja viikossa tarkoittaa neljää kirjaa kuukaudessa, ja aion valita ne viimeistään edellisen kuukauden aikana, jotta ehdin lainata tai hankkia ne muulla tavalla käsiini. Kesällä luen varmaan muutaman ylimääräisen kirjan, jotta kahdentoista kuukauden aikana saisin tulokseksi 52 kirjaa. Jos kirja osoittautuu täysin epäkiinnostavaksi, sen saa vaihtaa, mutta tahdissa täytyy pysyä. Ajattelin myös keskittyä aika paljon klassikoihin, joita en ole vielä lukenut ja niiden lisäksi uutuuskirjoihin, joista haluan muodostaa oman mielipiteeni, joten olen kyllä valmis kahlaamaan läpi sellaisiakin teoksia, jotka eivät ole ihan mun lemppareita. (Syksyllä täytyy varmaan myös taas lukea kirjallisuusopintojen teoksia, pitää siis yrittää valita mahdollisimman kivoja kursseja.)

Kirjoitan näistä luetuista kirjoista tietysti tänne blogiin ja instagramiin. Saa myös ehdottaa teoksia, joiden pitäisi olla mun listalla! Vaikka oon melko nirso, voin myös höllentää kriteerejäni vähän ja tutustua sellaisiin kirjoihin, joita en ehkä muuten lukisi. Ensisijaisesti keskityn kaunokirjallisuuteen, mutta tietokirjatkaan eivät ole poissuljettuja. Ja ehkä joku muukin haluaisi kokeilla samanlaista haastetta?

Kirjat, jotka aion lukea vuoden alussa (fuskaan heti vähän ja valitsen tammikuulle vain kolme, koska mun täytyy tässä kuussa lukea uudestaan myös mun gradukirja):

tammikuu

Naiset, joita ajattelen öisin / Mia Kankimäki (tän oon jo lukenut)

Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt (valitsin ihan nimen perusteella)

Kivitasku / Anni Kytömäki (täytyy lukea gradusemmaa varten)

helmikuu

Viimeinen yö Twister Riverillä / John Irving

Sinuhe egyptiläinen / Mika Waltari (olen jo puolivälissä)

Siemen / Anna Kortelainen (oon aloittanut tätä jo aiemmin enkä ollut kovin vaikuttunut, mutta haluan lukea tän, koska romaani kertoo Viipurista, jossa mun mummi on asunut)

Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät / Elena Ferrante

Jos säkin haluaisit tehdä tänä vuonna oman lukuprojektin, mutta et tiedä mistä aloittaa, kannattaa katsoa vinkkejä esim. Helmetin lukuhaasteesta, jossa valitaan 50 kirjaa eri kategorioista (”kirjassa on kaksoset”, ”kirjan nimessä on kieltosana”). Lukuhaasteesta on myös pienempi versio, jos viidenkymmenen kirjan lista hirvittää. Helmetin sivuilla sanotaankin musta hyvin, että kaikki saavat suorittaa haasteen omalla tavallaan. Lukemisen ilon löytyminen on tärkeintä, ei se että rämpii raivokkaasti läpi viisikymmentä pakon edessä valittua kirjaa. Kirjasammosta voi etsiä erilaisia lukusuosituksia, esim. kirjahylly-osioon on koottu käyttäjien tekemiä kokoelmia lukemistaan kirjoista.

Mä odotan tältä vuodelta aika isoja asioita: sitä että opinnot sujuisivat hyvin, gradu edistyisi, blogi kehittyisi ja että saisin tehdä kivoja töitä. Näiden juttujen vastapainoksi tarvitsen sellaisia hetkiä, että voin vähäksi aikaa poistua todellisuudesta, syödä esim. lounasta ja lukea jotain sellaista, mikä vie mun ajatukset uudenlaisten virtojen ääreen ja antaa mulle voimaa jaksaa kaikki mahdolliset koettelemukset. Odotan siis suuria ponnisteluja ponnisteluja töiden ja opiskelun suhteen, mutta myös niitä iltoja, kun kaivaudun peiton alle ysiltä ja saan laskeutua jonkun kiehtovan tarinan maailmaan ainakin tunniksi. Oikeastaan ei tunnu kovin vaikealta haastaa itsensä tekemään jotain näin kivaa.

<3 Maria