Edellisen viidentoista vuoden ajan (eli niin kauan, kuin olen saanut päättää kampauksestani itse) hiustyylini on vaihdellut aika paljon. En ole koskaan värjännyt hiuksia, mutta pituus on ollut kaikkea vyötärölle ulottuvasta harjasta korvien yläpuolelle päättyvään siroon tukkaan asti. Kolme kertaa elämässäni olen ensin kasvattanut pitkät hiukset ja pätkäissyt ne sitten kerralla lyhyiksi: ensimmäisen kerran yläasteella, sitten lukion lopussa ja viimeksi viime viikolla. Vapaus, keveys ja uutudenviehätys on joka kerta huumaavaa. Kunpa tämän voisi tehdä joka kuukausi! Miltä se sitten tarkalleen tuntuu?

Tiistai 

Aamulla kun harjaan hiuksia, mietin että todennäköisesti harjaa ei nyt pitkään aikaan tarvita tämän päivän jälkeen. Menen töihin, yhdeksi päiväksi ala-asteelle, ja hipelöin välillä lettiä selässäni. Muutaman tunnin päästä sitä ei enää olisi.

Töiden jälkeen istun kampaajan tuoliin, enkä ehdi selittää hiushaaveistani juuri ollenkaan, kun kampaaja on jo tajunnut visioni ja pätkäissyt hiuksista kunnolla mittaa pois. Saksien kahina selässäni aiheuttaa kivaa kihelmöintiä. Kuivia ja vaalenneita haituvia pitää lakaista lattialta aika paljon. 

Jo alun raakaleikkaus tuntuu kevyeltä ja jännittävältä, mutta lopullinen, siistitty tulos on ihana! Hymy pyrkii kasvoille koko ajan, kun kävelen kotiin.

Keskiviikko

Nautin uusista hiuksista tosi paljon ja käyn tasaisin väliajoin ihailemassa niitä peilistä. Illalla menen joogaan ja kohtaan ongelman: miten saan hiukset pois naamalta, kun ne eivät yllä ponnarille? Kokoan etuhiukset hassulle pikku ponnarille pään päälle, mutta se tuntuu liian paljon päiväkotikampaukselta. Ensi kerralla pitää ehkä kokeilla vaan pinnejä.

Torstai

Menen ensimmäistä kertaa töihin uusilla hiuksillani, ja koen ammatti-identiteetin nousevan. Minua ei enää sekoiteta oppilaisiin, kun kampaukseni on samanlainen kuin 90 %:lla muista naisopettajista. Lisäksi se on tosi käytännöllinen kiireisissä aamuissa, kun ei tarvitse käyttää aikaa harjaamiseen, öljyämiseen ja eri kampausvaihtoehtojen pohdintaan.

Perjantai

Näen monia opiskelukavereita, ja kaikki kehuvat hiuksiani. Tuntuu kivalta paistatella kehuissa, antaa ihmisten vetää sormiaan hiusteni lävitse ja heilutella päätä niin, että latvat hipovat niskaa. Kaikki vaatteetkin näyttävät paremmilta ja ryhdikkäämmiltä päälläni. Pitäisi kehua itsekin muita ihmisiä useammin! Ja vaikka mitään ulkonäkömuutosta ei olisikaan tapahtunut. Pieni palvottavana oleminen on parasta.

Laua​ntai

Pesen uuden tukan toista kertaa, ja hämmästelen taas, miten nopeaa se on entiseen verrattuna. Hoitoaine vain mietityttää. Mihin sitä kuuluu laittaa, kun  hiukset tuntuvat olevan pelkkää latvaa? 

Maanantai

Menen taas töihin, ja kiitän sekä luojaa että kampaajaani näistä hiuksista. Tukkani on juuri sopivan taipuisa tähän hiusmalliin, joten se näyttää hyvältä vaikka en tekisikään sille aamulla juuri mitään. Ja jos jaksan tehdä (ehkä pari kertaa vuodessa), suoristamiseen tai kihartamiseen ei kauaa mene. Voin käydä aamulla salilla, pestä hiukset ja föönata ne hetkessä! Voin kävellä merenrannalla ja antaa tuulen oikein kunnolla tuivertaa! Voin liihotella tekemään mitä tahansa ja onnistua, koska mulla on niin kevyet hiukset!