Kappeli ei ollutkaan tämä Kappeli…
Jos joku kysyy millainen musamaku mulla on, selitän aina jotain sellaista, että lyriikat ovat mulle tosi tärkeitä mukavien kuuloisten melodioiden lisäksi, opiskelenhan kirjallisuutta. Akateemisten aivojeni takia en missään nimessä voi kuunnella mitään sellaista roskaa, jossa puhutaan vain rahasta, naisista tai rakkaudesta tyhjänpäiväisellä tavalla. En todellakaan kuuntele salaa mitään Meghan Trainoria tai korea-poppia, jonka sanoista en ymmärrä mitään, pois se minusta! Kaikki korviini kulkeutuva musa on paitsi musiikillisesti laadukasta, myös kirjallisesti nautittavaa ja syvällistä. Mikään ei ole minulle vain taustamusiikkia, jonka laitan soimaan kirjoittamisrupeaman alussa tai tiskatessa. Käsittelen mielessäni yksityiskohtaisesti kaikkien kappaleiden aiheet, merkitykset ja intertekstuaaliset viittaukset, eikä hienovaraisinkaan sävy lyriikoiden rivien välissä jää minulta huomaamatta.
Joo, no ei.
Aika monta kertaa on käynyt niin, että joku ihan kivana pitämäni kappale on avautunut aivan toisella tavalla, kun olen oikeasti keskittynyt siihen, tai kuullut tarinan sen takana. Välillä uudelleenymmärrys on aivan tajunnanräjäyttävää. Tässä kolme hassuinta esimerkkiä:
Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran ehkä viime keväänä, ja tykkäsin siitä heti. Tajusin kyllä kertosäkeestä, että kappale kertoo yksipuolisesta rakkaudesta, mutta vasta kun googlasin lyriikat, ymmärsin ne ihan kokonaan. Tokassa säkeistössä nimittäin sanotaan:
”Ja kun lähden saattamaan / me vähän vielä suudellaan. / Heilautan kättä en odota bussia / otan taksin sinne missä / kaikki on / ja ne kysyy mikä mulla on kaulassa. / En mene hämilleni / sillä tiedän että / parissa päivässä se on / poissa yhtä varmasti kuin sä”
Ekoilla kuuntelukerroilla mietin sanoituksia vähän huolimattomasti, ja ajattelin tokan säkeistön kohdalla jotain rakastetulta saatua kaulakorua. ”Syvällisempi” pohtiminen oli aika valaisevaa. Onko missään muussa biisissä tai ylipäätään taiteessa kuvailtu fritsua näin kauniisti? Miten se voikin kuulostaa tässä niin hellältä jutulta ja samaan aikaan nerokkaalta kielikuvalta (heh)?
Uusien musiikintekijöiden kohdalla olen usein aika ennakkoluuloinen ja poteroitunut. On turvallista kuunnella omia lempibiisejä eikä aina jaksa nähdä sitä vaivaa, että tutustuisi uusiin (sehän on siis aivan uskomattoman raskasta). Tämä on oikeastaan aika häpeällinen tunnustus, mutta sanotaan se silti: ennen kuin kuuntelin Vestan suosituimman kappaleen Ota varovasti oikeasti kokonaan ja ajatuksen kanssa, luulin että siinä annetaan jotain neuvoja kaverille, joka on lähdössä nauttimaan väkeviä juomia.
Sitten yhtenä toukokuun päivänä seisoin Espalla Marimekon muotinäytöstä katsomassa ja melkein itkin liikutuksesta, kun kuulin biisin livenä Vestan laulamana ja tajusin, mistä se oikeasti kertoo.
”Ota varovasti mut / oon aiemmin tippunut / mut sitä sun ei pidä tietää nyt / säikähdyksellä selvinnyt”
Jos joskus saan tilaisuuden jutella Vestan kanssa henkilökohtaisesti, toivon etten möläytä tätä juttua.
Tätäkin biisiä olin kuunnellut aiemmin niin sivukorvalla ja taustalla, etten ollut ajatellut sen takana olevaa tarinaa sen enempää. Kuvittelin oikeasti, että ”löysin sinut kappelista” tarkoittaisi heilan löytämistä Kappeli-ravintolasta. Sitten vähän kävellään romanttisesti pitkospuilla ja puhutaan jostain valosta.
Kun olin viime kesänä Yonan keikalla, jossa artisti kertoi, kenelle kappale on omistettu, tajusin olleeni typertävän väärässä. Biisi ei kertonutkaan mistään kesäheilasta vaan ystävästä, joka oli ollut tärkeänä tukena monien vuosien ajan, kunnes oli kuollut traagisesti. Kappelin merkitystä ei varmaan tarvitse enää selventää. Tämän tarinan kuulemisen jälkeen biisistä on tullut minulle entistä tärkeämpi, vaikka poskia hiukan kuumottaakin välillä, kun ajattelen sitä miten sen alunperin tulkitsin.
”Löysin sinut kappelista / mietit valoo tulevaa / pelkäsit se häikäisee, / sut ainiaaksi sokaisee. / Olit saanut turvan täältä / kotipaikan ikijäältä / nyt sun lämpö meihin jää / kun täytyy uuteen ennättää.”
Lue myös: Biisejä, jotka tuovat kesän keskelle syksyä
