Koskettavaa kesälukemista

20180629_092817561_ios.jpg

 

Ikuinen ongelmani on, että syys- ja kevätlukukaudella ehdin lukea vain kirjallisuuskurssien kirjoja, ja kun loma koittaa, luen niitä teoksia jotka ovat odotelleet listallani jo kauan, mahdollisesti vuosia. Siksi olen häpeäkseni vähän huono suosittelemaan tämän hetken polttavimpia kirjoja, koska minulla on aikaa lukea niitä ehkä joskus viiden vuoden päästä. Onneksi klassikoiden puolesta voi aina puhua.

Kesäisin haluan usein lukea jotain koskettavaa. Mulla on monia mittareita, joiden perusteella arvioin kirjoja, mutta en väheksyisi sitä, millä tavalla kirja saa liikuttumaan. Parasta on, jos ensin naurattaa ja sitten itkettää. Jos tunnet sydämessäsi samanlaista halua vuodattaa sekä ilon että surun kyyneleitä kirjojen äärellä, suosittelen tarttumaan näihin teoksiin. Siirrytään negatiivista tunteista kohti positiivista:

Viha: Vuosisadan rakkaustarina (Märta Tikkanen 1978)

Runokokoelma on omakohtainen kertomus avioliitosta, johon liittyi henkistä väkivaltaa ja alkoholismia. Se ei ole pelkkää vihaa, vaan läsnä ovat kaikki tunteet joita epäterveessä parisuhteessa voi tuntea, mutta teosta lukiessa alkaa kyllä tuntea myös myötätuntoista vihaa. Runot ovat vangitsevia ja voimakkaita näin 40 vuoden jälkeenkin. Jos haluaa tietää millainen avioliitto oli toisen osapuolen näkökulmasta, voi lukea Henrik Tikkasen Helsinki-sarjan (esim. Mariankatu 26), mutta minusta Vuosisadan rakkaustarina on taiteelliselta arvoltaan paljon vahvempi, suorempi ja rehellisempi kuvaus. ” − Piru viekoon / ettei minun ikinä anneta olla heikko / sinä sanoit.”

Suru: Jää (Ulla-Lena Lundberg 2012) ja Neljäntienristeys (Tommi Kinnunen 2014)

Luin Jään ensimmäisen kerran vasta tänä keväänä, ja löysin itsestäni saaristolaisromaanien rakastajan. 1950-luvulle sijoittuva romaani kertoo pieneen saaristokylään muuttavasta nuoresta papista ja tämän perheestä ja perustuu Lundbergin omiin lapsuudenkokemuksiin. Ympäristön- ja ajankuvaus tuntui niin elävältä, että kirjan sivuilta leyhähti sekä suolaisen tuulen että navetan tuoksua. Ja surullisimmassa kohdassa itkin ihan valtoimenaan. 

Neljäntienristeys kertoo sodanjälkeisistä vuosikymmenistä, mutta ei ole mikään sotaromaani, vaikka Lapin sota onkin kaiken taustalla. Kaikki henkilöhahmot ilmentävät omalla tavallaan teoksen isointa teemaa, tunnetta siitä, ettei pysty kuulumaan omaan yhteisöönsä. Alun raaka synnytyskohtaus symboloi sitä, miten suvun salaisuuksien paljastuminen on väistämätöntä, mutta se tapahtuu hitaasti ja kivuliaalla tavalla. Kirjan lukemisen jälkeen ajattelin taas sitä mitä usein mietin: ilman tätä teosta en tietäisi miltä nämä kokemukset tuntuvat, miltä tuntui elää tuollaisessa maailmassa ja kokea olevansa vääränlainen. 

Hämmennys: Lapsen oikeus (Ian McEwan 2014)

En tarkoita hämmennyksellä sitä, että tämä teos olisi jättänyt hämmentyneen olon vaan sitä, millaisia tunteita sen päähenkilöt kokevat. Romaani kertoo perheoikeuden tuomarista, joka joutuu työssään monien moraalisesti ja eettisesti vaikeiden päätösten eteen. Yksi oikeudenkäynneistä liittyy 17-vuotiaaseen poikaan, joka on Jehovan todistaja ja sairastaa leukemiaa. Poika tarvitsisi parantuakseen verensiirron, mutta kieltäytyy siitä uskontonsa takia. Samalla tuomarin oma aviomies haluaisi aloittaa liiton ulkopuolisen suhteen nuoremman naisen kanssa. McEwan on ihan mestarillinen kertoja, joka vie henkilöhahmonsa mahdottomalta tuntuvien tilanteiden äärelle. Päähenkilöiden maailma ja tunnekokemukset laajenevat, mutta niin laajenevat lukijankin. Tämän kirjan jälkeen on kihelmöivä ja muuttunut olo.

Toivo: Avoimille vesille (Annika Thor 2008)

Tämä nuortenkirjasarja oli lempikirjojani n. 10 vuotta sitten, mutta uskon että nauttisin sen lukemisesta edelleen. Avoimille vesille on sarjan viimeinen teos, ja se kertoo kahdesta sisaresta, jotka ovat paenneet juutalaisvainoja Ruotsiin ja yrittävät sopeutua sinne sodan päätyttyä. Hienointa näissä kirjoissa on minusta se, miten sota on läsnä, mutta Ruotsista katsottuna kaukana, ja tyttöjen elämässä on ihan samanlaisia hankaluuksia kuin muidenkin nuorten. Sarjan aiempiin teoksiin liittyi vahvasti suru ja pelko vanhempien menettämisestä, mutta tämä viimeinen osa on tosi toiveikas ja tulevaisuuteen suuntaava. En todellakaan halua verrata itseäni 80 vuotta sitten eläneisiin juutalaistyttöihin, mutta kun teini-ikäisenä luin näitä kirjoja, pystyin samastumaan siihen, millä tavalla tyttöjen kasvua aikuisiksi kuvattiin.

Rakkaus: Viha, ystävyys, rakkaus (Alice Munro 2001)

Alice Munron novellit ovat parhaita joita olen lukenut. Kokoelman nimen mukaisesti näihin tarinoihin sisältyy paljon muitakin tunteita kuin rakkautta, mutta niminovellin ”Viha, ystävyys, riiaus, rakkaus, häät” sanoman mukaisesti rakkaus tai kiintymys on kaikkien novellien taustalla vaikuttava voima. Se ajaa ihmisiä erilaisiin tekoihin, joita voi olla vaikea ymmärtää, mutta jotka ovat kaikki lähtöisin samasta inhimillisestä tunteesta. Pidän myös siitä, että nämä novellit ovat ihanan pitkiä, muutaman kymmenen sivua kaikki. Ne tavoittavat ihmisyydestä jotain sellaista, joka on ajatonta ja universaalia. Näiden mahtipontisten sanojen saattelemana suosittelen erityisesti ”Ponttonisilta” ja ”Lohtu”-novelleja, mutta kaikki ovat kyllä tosi hyviä.

 

onko teillä koskettavia suosituksia mulle? 

 

Hyviä paikkoja näiden teosten lukemiseen löydät täältä.

Kulttuuri Kirjat

Viisi parasta lukupaikkaa Helsingissä

20170728_102110902_ios.jpgKasvitieteellisessä on tänäkin kesänä aistipuutarha, jossa saa esim. silitellä jännän tuntuisia kasveja.

Tämä alkukesä on hellinyt mua erityisesti siksi, että olen voinut toteuttaa lempipuuhaani eli kirjojen lukemista puistossa niin monena päivänä. Olen huomannut, että lukemiseen soveltuvat paikat eivät välttämättä ole samoja kuin esim. hyvät piknikpaikat (vaikka usein yhdistänkin nämä kaksi). Paikkaa valitessa pitää ottaa huomioon monta asiaa, kuten missä voi istua, onko tunnelma tarpeeksi rauhallinen ja häiritsevätkö valkoposkihanhet. Parin kesän empiirisen tutkimuksen jälkeen olen muodostanut viiden puiston listan, josta valitsen aina sitten sen, joka sillä hetkellä houkuttelee eniten. Nyt jaan tämän salaisen listan myös teille:

1. Tervasaari

Tervasaari on söpö pieni saari Liisankadun itäpäässä, Kruununhaassa. Sinne pääsee kävellen ja itse asiassa autollakin helposti laituria pitkin, ja saari on kaikille avoin. Sieltä löytyy esim. mukavia ruohokumpuja, pieni hiekkaranta, ravintola, kaunis silta ja mattolaituri. Saarelta näkee Krunaan, Katajanokalle, Kruununvuorenrantaan, Korkeasaareen, Kalasatamaan ja Merihakaan. Iltaisin paras paikka on länsipuolen rinne, jota aurinko lämmittää laskuunsa asti. Aina kun juon jotain tiettyjä alkoholijuomia, esim. oluita, mulle tulee mieleen kesäisin Terviksessä viettämäni illat. Saari on siis melko täydellinen keidas, mutta sinnekin ovat valitettavasti löytäneet hanhet, eli kannattaa ottaa istuma-alustaksi jokin vähän kulahtaneempi viltti.

2. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin on pääsymaksu, mutta ulkopuutarhaan pääsee ilmaiseksi, ja se on auki joka päivä klo 9-20. Suihkulähteen solinaa kuunnellessa ja kauniiden kukkien keskellä on minusta paljon mukavampaa viettää aikaa kuin esim. viereisessä Kaisaniemen puistossa, joka on aika epäviihtyisä paikka. Kasvitieteellisessä on kivasti penkkejä sekä auringossa että puiden alla, ja kävijät näyttävät olevan usein kiltin näköisiä vanhuksia tai nuoria pareja. Ei siis tarvitse pelätä, että joku örveltäjä tulee keskeyttämään lukuhetken. Jopa lokkeja, joita muuten on keskustassa pilvin pimein, on täällä aika vähän.

3. Eiranranta

Tämä paikka ei oikeastaan ole puisto, mutta annettakoon se anteeksi, koska täällä on niin kaunista. Aurinkoisena päivänä voi lukea pienellä hiekkarannalla, mutta suosittelen vierailua tänne myös ilta-aikaan, kun taivas on vaaleanpunaisen värinen ja kadut hiljentyneet. Keskustasta voi esim. pyöräillä tänne rantatietä pitkin. Penkit ovat muistaakseni metallisia, mutta silti ihan mukavia istua, ja illan hämärtyessä täällä on rauhallista, vaikka vieressä on autotie. Ainoa miinus on se, että lukeminen saattaa unohtua, kun jää tuijottelemaan saapuvia risteilylaivoja ja utuista horisonttia.

4. Tähtitorninvuoren puisto

Kaivopuistokin on ihan kiva, mutta minusta Tähtitorninmäki on rauhallisempi ja vähemmän tuulinen. Paras paikka siellä on se rinnepuutarha, joka on suunnilleen Fabianinkadun ja Unioninkadun välissä. Korkeat puut antavat suojaa ja kauniit istutukset ilahduttavat. Täällä on sekä penkkejä mukavuudenhaluisille että yllin kyllin vihreää nurmea niille, jotka kokevat tarvetta juoksennella.

5. Eiranpuisto

Viimeinenkin paikka on Eirassa, koska 1. pääsen sinne sekä sporalla että pyörällä helposti ja 2. rakastan sitä kaupunginosaa. Eiranpuisto on Tehtaankadulla, Eiran sairaalan vieressä. Se on aika pieni, mutta tosi ihana paikka: keskellä on nurmikkoa ja kukkaistutuksia ja reunoilla hiekkakäytäviä ja valkoisia penkkejä. Eirassa ja Ullanlinnassa on muitakin tällaisia hyvin hoidettuja puistikkoja, jotka tuntuvat jotenkin yksityisiltä, vaikka ovatkin ihan avoimia. Eiranpuisto on niistä mun mielestä kaunein.

BONUS: Kolme paikkaa, joissa en suosittele lukemaan kirjoja

Espa: Kello neljän jälkeen aina ihan täynnä, lokit kirkuvat ja autot jyräävät molemmilla puolilla puistoa. Ja aurinko liikkuu sillä tavalla, että vaikka menisi valoisalle puolelle istumaan, huomaa pian olevansa ihan varjossa.

Kaisaniemen puisto: Tämä on vain jotenkin vastenmielinen paikka. Hanhiparvia, epämääräistä porukkaa eikä edes kunnolla auringonpaistetta muualla kuin siellä kukkulan laella.

Tuomiokirkon portaat: Ajatus täällä lukemisesta kuulostaa ehkä ylväältä, mutta on kaikkea muuta. Nämä portaat ovat Helsingin lokkien pääkallopaikka, jossa ne ovat häikäilemättömiä ja uhkarohkeita, joten mitään syömistä ei voi ajatellakaan. Linnut tulevat tosi lähelle, vaikka kädessä olisi vain kirja, ja kaartelevat koko ajan uhkaavasti pään päällä. Lisäksi tosi monena kertana kun olen istunut täällä, joku yli-innokas tyyppi on istunut viereeni ja päättänyt, että haluan jutella sen kanssa kysymättä minulta ensin. Siksi suosin vähän syrjäisempiä paikkoja.

missä te aiotte lukea kesällä, ja mitä?

Kulttuuri Kirjat