Jatkan tässä postauksessa samasta aiheesta kuin edellisessä, eli siitä, kuinka tärkeää omien rajojen asettaminen on ja miten sitä voisi opetella. (Ekassa postauksessa käsiteltiin parisuhdetta, nyt seksiä.) Oon tämänkertaisen aiheen kanssa ehkä vieläkin varovaisempi kuin sen maanantain postauksen, koska en halua kuulostaa siltä että kerron täällä yksioikoisesti, miten asiat kuuluu tehdä. Kuvaan tässä juttuja, joita oon itse joutunut pohtimaan, ja toivon että tästä voi olla apua jollekin, jolla on mahdollisesti samanlaisia ajatusprosesseja meneillään.

Keskityn nyt erityisesti niihin seksiin liittyviin asioihin, jotka ovat ajankohtaisia tapailun tai parisuhteen alkuvaiheessa. Tässä joitakin kysymyksiä, joita oon miettinyt kyseessä olevissa tilanteissa:

Mitä toisen asuntoon meneminen käytännössä tarkoittaa? Se että on jonkun kanssa samassa, yksityisessä tilassa ja on mennyt sinne esim. treffikaljojen jälkeen, ei tarkoita vielä mitään. Ymmärrän kyllä mitä eufemismia joku ajattelee, kun se kysyy haluanko vielä ”tulla käymään teelle”, mutta silloin en välttämättä tiedä, haluanko lopulta juoda sitä teetä vai en.

Mun mielestä vetovoiman laajuutta on vähän vaikea arvioida, jos on vain keskustellut jonkun kanssa kaljan äärellä pari tuntia. Voi olla, että se toinen vaikuttaa tosi kuumalta tai ainakin ihan söpöltä, mutta sitten kun pussaillaan hämärässä keittiössä, tajuntaan iskee vain capslockilla kirjoitettu EI. Ajatukset harhailevat ihan liikaa, jotta pystyisi keskittymään mihinkään intiimimpään kontaktiin. Pussailu tuntuu ainoastaan märältä ja tylsältä, eikä kuplivalta ja innostavalta.

Tällaisessa tilanteessa pitäisi olla molemmille selvää, että vaikka fiiliksen lopahtaminen ei olisi molemminpuolista, toista ei pidä painostaa tekemään mitään vain, koska tämä on vastannut teekutsuun myöntävästi.

Voi tuntua vähän kiusalliselta ilmoittaa, että mä voisinkin itse asiassa lähteä tästä kotiin nukkumaan, mutta se on vähintään sata kertaa helpottavampaa kuin se, että tekee asioita vain miellyttääkseen toista. (En myöskään usko että kovin moni haluaa seksiä vain säälistä.)

Miten sanoa ei? Jos jokin on yläasteen terkan tunneilta iskostunut mun päähän niin se, että milloin tahansa seksin aikana saa sanoa, ettei halua enää jatkaa. Ei:n sanomiseen liittyy mun mielestä kuitenkin kaksi isoa hankaluutta, jotka voivat estää sen sanan tulemisen suusta ulos.

Ensinnäkin kieltäytymällä tai oman haluttomuuden ilmaisulla voi pelätä loukkaavansa toista. Toiseksi joihinkin tilanteisiin voi liittyä niin vahvaa painostusta tai jopa väkivallan uhkaa, ettei suostumuksen puutetta pysty sen takia ilmaisemaan, tai sitä ei kuunnella. Se on ihan paskaa, enkä aio nyt antaa mitään vinkkejä viimeksi mainitun kaltaisiin tilanteisiin. Keskitytään siis niihin, joissa suurin ilmassa leijuva uhka on lievä kiusallisuus.

Normaaleilla tunnetaidoilla varustetut tyypit osaavat yleensä lukea toista ihmistä kehonkielen ja sanattoman viestinnän perusteella. Omista fiiliksistä täytyy kyllä puhua suoraan, mutta ehkä jotain voi päätellä myös siitä, kuinka vastavuoroisesti tilanne etenee, miten toinen ääntelee tai ylipäätään toimii.

Jos tulee sellainen olo, että haluaa lopettaa, sen sanomiseen auttaa musta se, että kaiken perustana on arvostus itseä kohtaan. Puhuin edellisessä postauksessa parisuhteelle asetetuista standardeista, mutta mun mielestä myös seksille voi asettaa tiettyjä standardeja ainakin sen suhteen, miltä tuntuu olla siinä intiimissä tilanteessa toisen kanssa. Olenko jännittynyt vai rento? Pystynkö keskittymään nautintoon vai mietinkö koko ajan, mitä seuraavaksi tulee? Tapahtuvatko asiat mulle sopivalla tahdilla?

Joskus kun oon tuntenut fyysistä tai henkistä epämukavuutta, oon saattanut ajatella, että ei se mitään, ehkä se menee ohi ja en mä nyt kehtaa keskeyttää. En oo varsinaisesti koskaan tehnyt mitään, mitä en olisi halunnut, mutta oon nyt opetellut kertomaan omista fiiliksistäni pontevammin ja heti kun siltä tuntuu. Itsensä arvostaminen sisältää mun mielestä myös sen, että määrittää oman nautintonsa ihan yhtä arvokkaaksi kuin toisen. Siksi en tekisi asioita, jotka eivät tunnu musta hyvältä, vaikka toinen silmin nähden nauttisikin niistä.

Miten pyytää kumppania tekemään jotain eri tavalla? Nuorempana oli melko vaikeaa puhua seksiin liittyvistä asioista suoraan, mutta jossain vaiheessa mä huomasin, että mitä enemmän kävin keskusteluja aiheesta, sitä helpommaksi se muuttui. (Lopulta niin helpoksi, että näköjään kirjoitan siitä nyt täällä sadoille ja tuhansille tuntemattomille ihmisille.)

Nykyään mun seksuaalisiin tilanteisiin liittyvässä sana- ja lausevarastossa on sellaisia ilmauksia kuin voitsä koskee enemmän täältä, nopeempaa/hitaampaa ja just siitä. Jotkut saattavat ilmeisesti loukkaantua tällaisesta neuvomisesta, mutta mä en ole juurikaan kohdannut sellaista. Jos joku ottaisi siitä itseensä, se olisi musta aika naurettavaa. Eihän kukaan voi olettaa olevansa ajatustenlukija, enkä oleta itsekään niin, vaan kysyn tuntuuks tää hyvältä mieluummin kuin että teen vain jotain, mitä mieleen sattuu juolahtamaan.

Miten reagoida toisen haluttomuuteen? Melko usein heteronaisille suunnatuissa seksiä käsittelevissä teksteissä korostuvat negatiiviset, kieltäytymiseen ja nautinnon puutteeseen liittyvät asiat. (Kuten myös tässä postauksessa…) Näistäkin jutuista on tärkeä puhua, mutta valitettavasti niihin keskittyminen luo heteroseksistä vähän surullisen ja yksipuolisen kuvan.

Yksi tämän keskustelun varjopuolista on se, että miehet esitetään kyltymättöminä seksihulluina, jotka eivät koskaan kärsi haluttomuudesta. Rehellisesti sanottuna tämä mielikuva on vaikuttanut myös mun asenteisiin, enkä oo aina tiennyt miten reagoida, jos joku ei vastaakaan mun aloitteisiin.

Kerran kun yksi melko ihana tinderistä löytämäni tyyppi oli mun luona, riisuin sen paitaa ja kysyin siltä, laitetaanko verhot kiinni. Joo, mutta mä en varmaan halua harrastaa seksiä tänään, se vastasi. Mä tunsin samaan aikaan pettymystä (jota en toivottavasti näyttänyt) ja ihailua. Miten joku voikin sanoa sen asian noin kiertelemättä ja kuitenkin neutraalisti, ajattelin.

Sitten kun tällainen tilanne joskus taas tulee eteen, yrittäisin olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, koska haluttomuus todennäköisesti johtuu vain jostain sellaisesta, että se toinen ei halua edetä yhtä nopeasti kuin mä tai että sitä jännittää. Mulla on sen verran hyvä itsetunto, etten ainakaan ajattelisi sen johtuvan musta (varsinkaan siinä tapauksessa, että ollaan jo vietetty treffeillä aikaa yhdessä ja toinenkin vaikuttaa viihtyvän, eikä ole lähdössä mihinkään).

* * *

Yritin tiivistää mun ajatukset tähän postaukseen, mutta jotain jäi varmasti sanomatta. Jos teillä tulee mieleen jotain tärkeitä lisäyksiä, kertokaa kommenteissa!

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

7 hellää tekemistä yksin

Kolme kaunista pussailevaa paria

Ihmisiin kiteytyy vaikeita muistoja

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //