Marraskuun kulttuurisuositukset (kirjoja, leffoja ja vähän muutakin)

Loka-marraskuun pimeyden keskellä en sentään ole vain rypenyt kärsimyksessä, vaan oon myös lukenut kirjoja ja katsellut leffoja. Oon myös aikonut mennä museoon – en ole vielä toteuttanut tätä aietta, mutta yritän ryhtyä siihen ennen joulukuuta.

Mustarastas / Inka Nousiainen

Luulin ensin, että tää romaani perustuu Inka Nousiaisen omiin kokemuksiin, mutta tarina pohjautuukin Eeva Soivion elämään ja hänen monologinäytelmäänsä Mustarastas, kadonnut veli (2017). Joka tapauksessa se, että taustalla on todellisia tapahtumia, tekee romaanista entistäkin koskettavamman.

Romaani kertoo nuoresta tytöstä, jonka muutamaa vuotta vanhempi isoveli katoaa laivamatkalla Ruotsista Suomeen. Katoamisen syy ei koskaan selviä: on ilmeistä, että veli on hukkunut, mutta miksi niin kävi? Matkalla mukana olleilla kavereilla on viimeisestä illasta vain hajanaisia muistikuvia, joista päähenkilö, pikkusisko yrittää muodostaa kokonaista tarinaa.

Tykkäsin teoksen sinä-kertojasta, yksinkertaisesta, puhekieltä sisältävästä kielestä ja siitä miten romaanissa kuvataan menetyksen aiheuttamaa traumaa. Pikkusisko kasvaa vähitellen vanhemmaksi kuin isoveli ehti elää, ja saa oman lapsen, mutta muistelee aina sitä hetkeä, kun kuuli oven kolahtavan veljen lähtiessä kotoa viimeisen kerran.

Mä luin tän kirjan e-kirjana, mutta sen voi myös kuunnella. Lukijana on Eeva Soivio itse.

Toisinpäin / Maria Veitola

Oon lukenut Maria Veitolan kolumneja silloin, kun hän kirjoitti niitä Trendiin, mutta muuten en ole tutustunut Veitolaan. Olin vasta ala-asteella silloin Maria!-shown aikaan, enkä oo katsonut niitä muitakaan tv-ohjelmia. Jostain syystä pidin silti tästä kirjasta paljon!

Kirjan idea on se, että haastattelijan sijaan Veitola saa olla haastateltavana ja vastailla ihmisten hänelle lähettämiin kysymyksiin. Kaikkein kiinnostavinta oli musta se, mitä Veitola kertoi uransa alkuajoista (radioon töihin pääsemiseksi vaadittiin esim. yksi Stockan leluosastolla salaa nauhoitettu kasetti) ja julkisen ammatin hankalista puolista.

Koska en itse ole julkkis (lol), en jotenkin ole tajunnut, miten kamalaa arvostelua ja negatiivista huomiota mediapersoonat voivat saada. Esim. insta-selfien julkaistuaan täytyy varautua siihen, että siitä tehdään juttu Iltalehteen, minkä seurauksena inboxiin tulvii viestejä, joissa haukutaan kuvaa.

Lisäksi teoksessa on paljon kauniita ajatuksia elämästä – ei ehkä mitään maailman henkevintä sisältöä, mutta sellaista että kirjaa on kiva lukea iltasaduksi itselleen.

Atala / Chateaubriand

Tää on nyt tosi random, mutta luin tällaisen Francois-René de Chateaubriandin vuonna 1801 kirjoittaman rakkausromaanin. Tää oli aivan ihana! Oppikirjaesimerkki romantiikan ajan kirjallisuudesta, jossa ollaan loputtoman tunteellisia, kuvataan luontoa kauniisti ja nostetaan romanttinen rakkaus kaiken maallisen yläpuolelle.

Romaani on kyllä myös aika eksotisoiva ja kolonialistinen, sillä se kertoo kahdesta intiaanista, jotka karkaavat yhdessä ja vaeltavat viidakon halki. Kuvituksena on puolialastomia kuvia heistä. Toisaalta tarina kerrotaan kuitenkin toisen näistä alkuperäisasukkaista, Chactas-nimisen miehen näkökulmasta, eikä niin paljon ranskalaisen valloittajan näkökulmasta.

Pidin myös valtavasti rakastuneen parin toisesta osapuolesta, Atala-nimisestä naissoturista, joka on dynaaminen, tarinaa eteenpäin vievä sankari. Romaanissa on totta kai traaginen lopetus, mutta muuten se olisikin vähän liian lälly. Tää muistuttaa aika paljon Romeota ja Juliaa.

* * *

Lopuksi vielä muutama pikasuositus:

Mapplethorpe-elokuva

En tiedä missä tämän näkisi, mutta kävin katsomassa tämän Vinokinossa. Matt Smith, Mapplethorpin valokuvat, 1980-luvun New York, Hotel Chelsea, kaikki Mapplethorpin kuuluisat ystävät… Välillä oli vähän kliseistä, mutta olin silti melko haltioissani.

Crown

Crownin 3. kausi tuli juuri Netflixiin ja se on musta kausi kaudelta parempi. Tajuan myös koko ajan vahvemmin, etten kyllä tiedä Iso-Britannian lähihistoriasta juuri mitään.

Ateneum, Kiasma, Sinebrychoff, Amos Rex

Scherfbeckin näyttely on Ateneumissa vain tammikuun loppuun, eli sinne täytyy rientää pian. Haluaisin myös nähdä The Visitorsin Kiasmassa (2.2.2020 asti) ja renessanssitaiteilija Lucas Cranachin näyttelyn Sinebrychoffissa (5.1.2020 asti). Myös Birger Carlstedt ja kieltolakikahvila Amos Rexissä kiinnostaa!

Kivaa viikkoa <3

<3 Maria

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

Kulttuuri Kirjat Leffat ja sarjat Museot ja näyttelyt

Kuinka usein?

Kopioin tämän postausidean nyt röyhkeästi Iidalta ja Celineltä, mutta sehän blogihaasteiden idea kai onkin?

Ja hahaa, kun luin mun vastaukset lopuksi ja vertasin esim. siivoamiseen liittyviä vastauksia Iidan vastauksiin, tajusin entistä selkeämmin, että mun elämäntyyli on kyllä jäätävän sotkuinen. Se että tutkii gradussaan naturalismia, eli kaikenlaista ällöttävää ja inhottavaa, jättää jälkensä ihmiseen…

Kuinka usein

Vaihdat lakanat? Selasin äsken joitain sängyllä otettuja selfieitä ja huomasin, että nämä samat sitruunakuvioiset lakanat näkyvät siellä mun kuvissa jo jostain elokuusta lähtien… apua

Vaihdat pyyhkeet? Käsipyyhkeet vaihdan parin viikon välein, muita käytän aika paljon kauemmin

Putsaat lattiakaivon? Muutaman kerran vuodessa, mutta sen suodattimen vaihdan useammin, heti kun siihen kertyy hiuksia liikaa!

Peset ikkunat? Kerran vuodessa, ja viime kerrallakin äiti oikeastaan pesi ne.

Peset peitot ja tyynyt? En oo ees tullut ajatelleeksi, että nekin voisi pestä?

Peset pyykkiä? Kerran kuussa. Huuhtelen kyllä välillä hikisiä paitoja vessan lavuaarissa, koska oon laiska, enkä jaksa mennä pyykkitupaan muutaman paidan takia.

Siivoat jääkaapin? Välillä heitän jotain vanhoja hilloja pois, mutta muuten en tee asialle mitään.

Peset rintsikat? Pesen niitä käsin ehkä kerran kuussa, urheilurintsikoita useammin.

Vaihdat sukat? Melkein joka päivä.

Ostat uusia vaatteita? Kuukausittain ehkä yhden tai pari. Viime aikoina oon ostanut vain kirppareilta (paitsi yhdet kengät ja farkut uutena, koska en jaksanut käyttää aikaa niiden etsimiseen).

Tarkistat vaatekaapin ja käyt sen läpi? Pari kertaa vuodessa.

Peset hiukset? Joka toinen päivä.

Käyt suihkussa? Yhtä usein kuin pesen hiukset.

Föönaat hiukset? Aika harvoin, mutta jos menen aamulla joogaan ja sen jälkeen saunaan, niin silloin. (Tai jos herään lauantaiaamuna darrassa ja ryömin joskus klo 14 aikaan suihkuun.)

Puhdistat hiukset harjasta? Joka päivä. Pieni talo preerialla -kirjoissa irtohiuksista punottiin jotain koruja, ja mietin aina hiuksia harjasta irrottaessani, että miten joku on sellaistakin joskus jaksanut tehdä.

Sheivaat? En koskaan.

Vaihdat hammasharjan? Neljä kertaa vuodessa.

Peset autosi? Mulla ei oo autoa, mutta jos olisi, en varmaan pesisi sitäkään koskaan.

Käyt leffassa? Välillä voi mennä pitkä aika, etten käy ollenkaan, mutta leffafestareiden aikaan menen yleensä moneenkin leffaan. Tänä viikonloppuna Helsingissä on queer-elokuviin liittyvä Vinokino, ja aion mennä katsomaan Mapplethorpin ja Vita & Virginian.

Käyt metsässä? Ehkä pari kertaa vuodessa, eivätkä nekään retket yleensä suuntaudu mihinkään kunnon metsiin, vaan vain Keskuspuistoon. Ainoa asia josta en nykyisessä kotikaupunginosassani pidä on se, ettei metsiä ole ihan kävelymatkan päässä. Kaikkea ei voi saada.

Käyt kirjastossa? Muutaman kerran kuussa. (Paitsi Kaisassa tietysti käyn melkein joka päivä.) Käytän nyt niin paljon Storyteliä, että kirjastossa käyminen on alkanut tuntua vähän vaivalloiselta ja vanhanaikaiselta. Menen sinne yleensä kirjoittamaan enkä niinkään lainaamaan kirjoja.

Käyt puntarilla? Jos jossain on vaaka, saatan katsoa mun painon ihan mielenkiinnosta, mutta en seuraa sitä.

Käyt hammaslääkärissä? Parin vuoden välein. YTHS:n hammaslääkärikäynnit ovat niin halpoja (edellinen lasku oli jotain 18 euroa???), että oon yrittänyt käydä tarkastuksissa nyt opiskeluvuosina mahdollisimman usein.

Käyt kaupassa? Kerran viikossa ostan viikko-ostokset, mutta käyn hakemassa eväitä melkein joka päivä.

Soitat äidille? Suunnilleen kerran viikossa joko soitellaan tai nähdään.

Vierailet isovanhempien luona? Kukaan mun isovanhemmista ei ole enää elossa, mutta kun ne olivat, me käytiin mummoloissa muutaman kerran vuodessa. Pitkät välimatkat hankaloittivat tapaamista, enkä mä ollut isovanhempieni kanssa koskaan niin läheinen kuin olisin halunnut.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? En juuri koskaan, mutta jos joku sanoo mulle niin, vastaan tietysti samoin takaisin. Tällaisten asioiden sanominen tuntuu musta vähän epäluontevalta, ja osoitan välittämistä mieluummin jollain muulla tavalla. En kyllä tiedä tuleeko se mun tekojen kautta tarpeeksi hyvin esille.

Katsot kuivakaappien sisällön? Mun kuivakaappi on vain yksi ainoa hylly, joten tiedän aika hyvin, mitä kaikkea siellä on.

Luuttuat lattiat? Teen kolme kertaa vuodessa isomman siivouksen (kevätsiivous, syyssiivous, joulusiivous), eli niin usein.

Imuroit kotisi? Imuroin vain muutaman kerran vuodessa, mutta lakaisen roskia lattialta lähes päivittäin.

Siivoat? Mitä ihmettä siivoamiseen kuuluisi vielä näiden edellisten asioiden lisäksi? On varmaan jo tullut selväksi, etten siivoa juuri koskaan. Tykkään kuitenkin järjestyksestä ja siirtelen tavaroita oikeille paikoilleen joka päivä.

Peset vessan? Kerran kuussa. Tiedän että esim. pöntön siivoaminen olisi mukavampaa, jos sen tekisi useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Milloin kenellekään tulee sellainen olo, että pesenpä nyt vessanpöntön?

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Tämä on ehkä kaikkein häpeällisintä… En oo ihan varma, onko mulla edes palovaroitinta. Eteisen seinässä on joku pömpeli, mutta se saattaa olla myös ovikello. Suhtaudun tähän asiaan niin, että jos mun kohtalo olisi kuolla nuorena, olisin varmaan heittänyt henkeni jo esim. silloin, kun putosin lapsena parvisängystä pää edellä lattialle.

Syöt noutoruokaa? Pari kertaa kuussa. Oon asettanut tässä itselleni aika tiukat rajat, koska mulla menee hirveitä summia ravintoloihin ja baareihin jo nyt.

Leivot? Teen joskus tylsinä iltoina teeleipiä, mutta en osaa leipoa juuri mitään muuta.

Valehtelet? Luultavasti joka viikko valehtelen jostain pienistä asioista. En tiedä onko suurimmalla osalla valheista kuitenkaan kovin paljon väliä, jos ei yritä saada niillä ilkeitä asioita aikaan.

Syöt irtokarkkeja? En koskaan, en tykkää karkeista. Syön kuitenkin sipsejä tai poppareita joka viikonloppu.

Olet tehnyt raskaustestin? En ole, mutta oon ollut mun kaverin seurana tällaisessa tilanteessa, mikä on melkein sama asia.

Kivaa viikonloppua <3

<3 Maria

Kuvat: minä ja ne kuuluisat sitruunalakanat.

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo