Pelkoja, jotka ovat todennäköisesti turhia

Se että liiskaudun sulkeutuvien liukuovien väliin. Pelkään että niihin tulee joku häiriö ja ne pamahtavat kiinni juuri kun olen menossa sisään tai ulos. Luulin pitkään, ettei se olisi oikeasti mahdollista, mutta sitten luin tyypistä, jolle oli oikeasti käynyt niin. Mulla pitäisi henkilökohtaisen ovenavaajan lisäksi olla joku, joka menisi kaikista pelottavista liukuovista mun edeltä.

Se että pyöräilen alamäkeen, johon joku on virittänyt siiman, ja törmään siihen ja siima viiltää mun kurkun auki.

Se että syön katkaravun kokonaisena ja tukehdun siihen. Tämä pelko on osaltaan vaikuttanut siihen, että oon suurimman osan ajasta vegaani.

Se että kaikilla mun kavereilla on viiden vuoden kuluttua lapsia, ja sitten mäkin koen painetta hankkia niitä, vaikka en välttämättä muuten haluaisi.

Se että löydän mun elämän rakkauden ja olen tosi onnellinen, kunnes käy ilmi, että se on mun pikkuserkku tai joku muu sukulainen. Kullervon taru on ehkä vähän liian hyvin iskostunut mun mieleen.

Se että teen tahattomasti tai tahallaan jonkin hirveän rikoksen, minkä seurauksena kukaan mun ystävistä ei enää halua nähdä mua, paitsi se yksi, joka suhtautuu rennosti kaikkiin moraalittomuuksiin.

Se että en saa ensi vuonna kokopäivätyötä ja mun täytyy kituuttaa ja käyttää säästöjä vielä 25-vuotiaanakin.

Se että poltan joskus pilveä (en oo koskaan tehnyt sitä), jään siitä kiinni ja tuhoan mun opettajan uran ikuisiksi ajoiksi.

Se että mun astrologisen kartan huoneiden sijoittuminen tarkoittaa sitä, etten tule mun romanttisesta luonteesta ja lukuisista vaa’assa olevista planeetoista huolimatta koskaan löytämään ihmistä, jonka kanssa haluaisin olla pidempään kuin pari viikkoa tai vuotta.

Se että kirjoitan kirjan, joka julkaistaan, mutta se floppaa täysin. Ja kukaan ei kirjoita siitä arvosteluja eikä muista sitä enää puolen vuoden kuluttua. Tämä olisi pahempaa kuin se, ettei sitä julkaistaisi ollenkaan.

Se että menen yliopiston kirjastoon kaupunginkirjastosta lainattu romaani laukussa, minkä seurauksena hälyttimet alkavat piipittää, ja sitten joudun selittämään, että en ole varastanut mitään, mulla vain on aina joku kirja mukana.

Se että lentokone putoaa sen talon päälle, jossa mun äiti asuu. (Se on Helsinki-Vantaan lähellä.)

Se että joskus oikeasti näen kummituksen, enkä pelkästään aisti sellaista yliluonnollista läsnäoloa. Oon lukenut paljon kummitusjuttuja, ja ne sekä karmivat että kiehtovat mua. Mun kotitalon rapussa olevaan käytävään on nyt viime aikoina syttynyt monta kertaa itsekseen valot, vaikka yleensä ne menevät päälle vain silloin, jos joku kävelee siellä. Se nostaa vähän karvat pystyyn.

Se että ajan autolla jäätietä pitkin, ja yhtäkkiä jää humahtaa alta pois ja uppoan veteen. En ole koskaan ajanut jäätiellä, mutta ihan hyvin näin voisi silti käydä.

Se että putoan hiidenkirnuun ja jään sinne jumiin.

* * *

Kivaa viikonloppua <3