Romaani nimeltä Temppeliaukio ja muita kirjoitusunelmia
Viime kesän kirjoitusretriitillä me puhuttiin yhtenä päivänä kirjoitusunelmista. Ensin kerroimme toisillemme siitä, mitä kirjoitamme juuri nyt. Seuraavaksi listasimme kirjoittamiseen liittyviä haaveita, sellaisia projekteja, jotka siintävät jossain kuvitelmissa, mutta joihin ei ole vielä koskaan kunnolla tarttunut.
Se oli tosi mieleenpainuva harjoitus, osittain myös siksi että tulin sinä päivänä kipeäksi ja makasin tässä vaiheessa patjalla lattialla ja selitin sieltä käsin jotain sekavaa. Tajusin kuitenkin sen keskustelun aikana jotain tärkeää, joka on oikeastaan melko itsestään selvää, kun sen nyt sanoo näin, mutta mun oivallus oli siis se, että mikään ei estä mua toteuttamasta niitä kirjoitusunelmia.
Monien muiden haaveiden tiellä voi olla esteitä, jotka voi kyllä ylittää, mutta aina se ei onnistu. Kirjoittamista taas voi tehdä aina, kunhan on ylimääräistä aikaa ja jotain tarvittavia välineitä. Tällaisia haaveita mulla on ollut tässä viimeisen vuoden aikana:
Kirjoitan romaanikässäriä, joka kertoo Helsingistä, ystävyydestä ja tytöistä. Tämä ei ole enää vain kaukainen unelma, koska oon tekstin kanssa jo aika pitkällä. Nyt mun päiväunikuvitelmat ovat siirtyneet tämän kässärin suhteen siihen vaiheeseen, että haluaisin päästä kirjoittamaan tokaa versiota mahdollisimman pian ja tarjota jotakin melko valmista versiota jossain vaiheessa kustantamoihin.
Nyt kun tiedän suunnilleen, mitä haluan sisällyttää siihen romaanikässäriin, tiedän myös, mitä mun pitää jättää pois. En kuitenkaan haluaisi luopua kokonaan kaikista niistä hajanaisista ajatuksista, joita oon kirjoittanut mun kännykän muistiinpanoihin. Mun mielessä on alkanut muodostua ideoita toista kässäriä varten, vaikka tuntuu ihan suuruudenhullulta kirjoittaa siitä nyt, kun ensimmäinenkään romaani ei ole vielä valmis. Mua kuitenkin kiehtoo ajatus toisesta tarinasta, joka sijoittuisi osittain samaan maailmaan kuin ensimmäinen, ja jonka nimi olisi Temppeliaukio.
Silloin kun Demin instagramissa julkaistiin Pientä säätöä -chatfiction-sarja (sitä ei taida enää löytyä tuolta kohokohdista, mutta se oli superhyvä), mulle tuli hirveä himo kirjoittaa chatfiktiota. Se tarkoittaa siis esim. whatsapp-keskustelun muotoon kirjoitettua fiktiota, joka tapahtuu pelkästään kännykän ruudulla. Mä aloin jo hahmotella jonkinlaista tarinaa (sellaista kunnon viihteellistä rakkausjuttua) ja miettiä sopivia henkilöhahmoja, mutta tekninen toteutus tuntui vähän hankalalta, koska haluaisin että hyvän tekstin lisäksi tällainen ”sarja” myös näyttäisi aidolta. Eikä mulla kyllä ole ollut kunnolla aikaakaan tälle.
Jostain syystä vanhat, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tiilirakennukset, joita on aiemmin käytetty tehtaina tai makasiineina, saavat mut jotenkin sekaisin. Rakastan Skattan rannan kahviloita, esim. Johan&Nyströmiä, ja haluaisin joskus kirjoittaa seikkailullisen tarinan, joka sijoittuisi johonkin sellaiseen hylättyyn, tyhjillään olevaan rakennukseen.
Alan kuolaamaan kun ajattelen isoja ruutuikkunoita, valtavissa saleissa leijuvaa pehmeää valoa ja kierreportaissa juoksemista. Itse asiassa kirjoitin jotain tämänkaltaista lastenromaanityyppistä tekstiä joskus 14-vuotiaana, mutta en saanut vietyä sitä loppuun. Siellä ne henkilöhahmot odottavat mua, ne piileskelevät jossain vanhan tehdasrakennuksen syrjäisissä nurkissa, kunnes mä joskus taas jatkan sitä kertomusta.
Kauan sitten hullussa nuoruudessani kirjoitin myös runoja. Niiden tekeminen (ja julkaiseminen yhdessä toisessa blogissa) oli tosi opettavaista ja tärkeää, se auttoi mua kirjoitusrutiinien luomisessa ja vapautti mun ajatuksia siitä, mitä kaikkea kirjoittaminen tai runous tai proosa voi olla. En suunnittele paluuta runouteen, mutta joskus olisi tosi ihanaa tehdä yhteistyötä jonkun musiikkia harrastavan tyypin kanssa, ja kirjoittaa lyriikoita biiseihin. Mulla olisi ainakin yksi sellainen runo valmiina, jonka haluaisin jonkun joskus säveltävän.
Nyt siirryn toisenlaisen kirjoittamisen pariin ja yritän suunnata haaveet kohti gradun valmistumista. Kivaa maanantaita <3
<3 Maria
Voisit tykätä myös:
Laskiaisbrunssi ja muita pieniä unelmia