Säärien sheivaaminen ja 5 muuta asiaa, joista en välitä
Asioita joista välitän tosi paljon: hyvin syöminen
Janoan seikkailuja, yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä, mutta silti rutiinit ovat mulle tosi tärkeitä. Tykkään siitä että kaikki päivät menevät suunnilleen samalla kaavalla: arkisin töitä tai opiskelua, sitten urheilua, ruoanlaittoa ja viininjuontia kavereiden kanssa, viikonloppuisin joogaa, blogin kirjoittamista, kirjojen lukemista ja mahdollisesti juhlimista.
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, että mun on aika vaikea saada aikaiseksi sellaisia asioita, jotka eivät kuulu näihin mun päivärutiinien valikoimaan, esim. joku sellainen tylsä hoidettava asia, kuten passin uusiminen lykkääntyy jatkuvasti eteenpäin, mutta tiskata jaksan melkein joka päivä, koska se on niin tuttua ja tavallista. Samalla tajusin myös, että on hirveän hyvä olla ottamatta joitain asioita säännölliseksi osaksi omaa elämää. Rutiineista tulee nimittäin helposti niin pinttyneitä tottumuksia, että huonoista tavoista tai itselle pahaa mieltä tuovista asioista voi olla vaikea päästä eroon.
Kun aloin listata sellaisia asioita, joita voisi ehkä tehdä aina tasaisin väliajoin, mutta joita en tee, huomasin että niitä on aika paljon. Mulla ei myöskään ole mitään aikomusta ryhtyä näiden juttujen tekemiseen tästä eteenpäin. Mutta: jos ne kuuluvat sun elämään etkä koe niiden häiritsevän, älä missään nimessä lopeta. Tämä on vain mun oma pieni paljastuslista, eikä mun tarkoitus ole paheksua ketään yhtään mistään.
Asioita, joista en jaksa välittää:
1. pöly
Äidillä on tapana kuittailla mulle siitä, että siivoan kotona vasta sitten, kun sisällä alkaa aivastuttaa liikaa. Aina välillä mietin, että voisin ehkä ottaa jonkinlaisen viikkosiivouksen tavakseni, mutta kun sitten olisi sellainen hetki, että ehtisin siivota, se ei koskaan ole päällimmäisenä mielessä. Pysyn siis mieluummin tässä systeemissä, jossa siivoan muutaman kerran vuodessa lattiasta kattoon, ja muulloin lakaisen vähän lattioilta pahimpia murusia pois.
Sama välinpitämättömyys pätee myös pikkareiden viikkaamiseen pyykkäämisen jälkeen. Yleensä kaadan alusvaatteet vain niille tarkoitettuun koriin ja poimin niitä sitten sieltä käytettäväksi. Pikkuhousujen pakkaaminen on musta täysin turhaa.
2. kalorit tai paino
En ole koskaan osannut laskea kaloreita, eikä se tunnu oleelliselta taidolta oppia. Syön terveellistä ruokaa lautasmallin mukaan, juon satunnaisesti alkoholia ja pidän yleensä lauantaisin sipsipäivän, mutta sen tarkemmin en rajoita sitä, kuinka paljon syön. En myöskään tiedä tarkasti, kuinka paljon painan. On tosi vaikea kuvitella että mulle tulisi yhtäkkiä yli kymmeniä kiloja painoa lisää, kun syön pääosin vegaanista ruokaa, liikun aika paljon ja kuuntelen omaa nälän tunnettani ja kehoani.
3. arvosanat
Täytyy sanoa, että vielä lukiossa välitin arvosanoista kyllä ihan liikaa. Toisaalta oli kivaa saada hyvä ylppäritodistus, mutta nyt yliopistossa kurssiarvosanat tuntuvat aika toissijaisilta. Jos joku kurssi on tosi mielenkiintoinen, ehdin lukea hyvin kaikki tenttikirjat ja panostan lopputehtävään tai kokeeseen, on tietysti kivaa, jos weboodiin kilahtaa vitonen. En kuitenkaan usko että ketään tulevaisuuden työnantajaa kiinnostaa, miten olen menestynyt fonologian ja morfologian tentissä, vaan enemmän varmaan se, millainen opettaja olen tai millaisia omia projekteja mulla on opiskelun ohella.
4. karvattomat sääret
Nyt muistelen huvittuneena sitä, miten kokeilin kaiken maailman vahaliuskoja ja muita vaivalloisia aineita säärikarvojen sheivaamista varten joskus 15-vuotiaana. Jossain vaiheessa lopetin karvojen ajelun melkein kokonaan, ja nyt teen sen ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Karvattomuus on musta vain hölmö naisia koskeva normi, jonka ylläpitäminen vie kauheasti aikaa ja rahaa. Aika monilla säärikarvat ovat myös niin haaleat, ettei niitä edes näe, ellei kumarru ihan lähelle katsomaan. Ja jos on päässyt siihen tilanteeseen asti toisen ihmisen kanssa, ei varmaan kovasti enää välitä jostain haituvista jaloissa…
5. deittailupelit
Se, että pystyy toimimaan dettailun suhteen itsenäisesti ja omien arvojen ja tunteiden mukaan, on vaatinut aika paljon opettelua, mutta musta tuntuu, että olen nykyään siinä ihan hyvä. Jos haluan nähdä jotain ihmistä uudestaan, kerron sen, enkä odota kolmea päivää laittaakseni viestiä jollekin. Jos taas en ole tarpeeksi kiinnostunut, sanon senkin suoraan, ainakin jos se toinen kysyy tai tahtoisi jatkaa tapailua. En mieti sellaisia asioita, kuten monensillako treffeillä voi mennä toisen luo yöksi tai missä vaiheessa voi sanoa toiselle, että tykkää siitä (tähän vaiheeseen asti en tosin ole kovin monta kertaa päässyt). En myöskään ota vakavasti sitä, jos joku ei vastaa Tinderissä mun viestiin tai antaa pakit, erityisesti jos se tyyppi tekee sen suoraan ja rehellisesti. Sellaista se elämä vaan on!
6. se, mitä muut ajattelevat mun mielipiteistä
Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä valmis muuttamaan mun ennakkokäsityksiä ja ajatuksia jostain asiasta, ja otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta, jos oon toiminut tai sanonut jotain hölmösti. Mulla on kuitenkin myös sellaisia arvoja ja mielipiteitä, joista en halua tinkiä esim. yhdenvertaisuuteen tai kasvissyöntiin liittyen. En siis usko, että tulisin koskaan kannattamaan jotain sellaisia asioita kuin maksullinen korkeakoulutus tai koulujen kasvisruokapäivien poistaminen. Lisäksi pystyn ihan ylpeästi sanomaan, että olen feministi. Jokainen saa kutsua itseään miksi haluaa (kunhan nyt ei natsiksi), mutta musta sellainen feminismi-sanan konnotaatioista väitteleminen vie vain turhaan tilaa ja aikaa niiltä oikeasti tärkeiltä asioilta, joita feministit yrittävät muuttaa.
Seuraava askel voisikin olla sitten se, että yrittäisin luoda itselleni vielä muutaman hyvän rutiinin, jotka toisivat iloa mun elämään. Haluaisin esim. jonkun säännöllisen ja yhteisöllisen harrastuksen, ja yritän löytää mun päivittäisten ja liian usein toistuvien some-hetkien tilalle jotain vähän kehittävämpää tekemistä.
Mistä jutuista te ette välitä?
Lue myös: