Some on tuonut elämääni paljon hyvää
Mun instagram-tilin löytää täältä.
Viime aikoina olen alkanut ärsyyntyä pahasti, jos olen ollut mukana jossain sellaisessa keskustelussa, jossa yksipuolisesti vaahdotaan somen huonoista puolista ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta. Jotkut ihmiset kuulostavat puheidensa perusteella siltä, kuin he ajattelisivat kännyköiden ja sosiaalisten medioiden sovellusten olevan nykyajan Pandoran lippaita, jotka sisältävät kaikki maailman synnit, murheet ja surut, eivätkä juuri muuta.
Olen kyllä ihan samaa mieltä joistain huolenaiheista. Sosiaalinen media voi olla tosi addiktoivaa ja haukata ajankäytöstä suuren osan, jos siihen jää koukkuun. Omien tykkäysmäärien vertailu muihin voi heikentää itsetuntoa ja muiden paratiisilomakuvien selailu aiheuttaa turhaa kateutta. Sisällöstä suuri osa on pinnallista ja materialistista hömpötystä tai jotain liibalaabaa unelmien toteuttamisesta. Kaikesta tästä huolimatta en lopettaisi somen käyttöä kokonaan, enkä ajattele tuhoavani sieluani joka kerta, kun avaan instagramin. Tässä muutama syy, miksi:
1. Some tuo ihmiset lähemmäs
Facebookin avulla on helppo pysyä perillä myös muiden kuin läheisten ihmisten kuulumisista ja tutustua uusiin ihmisiin. Facebook-ryhmien kärjistynyttä keskustelukulttuuria haukutaan välillä ihan syystäkin, mutta minusta monessa ryhmässä on myös tosi kannustavaa ja avartavaa keskustelua, jonka avulla erilaisista ihmisistä muodostuu ihan oma yhteisönsä. Ja musta on kiva tietää, että esim. ala-astekaverini on saanut unelmiensa opiskelupaikan tai että joku vanha tuttu on mennyt kihloihin. Siten etäisempiin kavereihin säilyy jonkinlainen yhteys, vaikka heitä ei enää näkisikään muuten.
2. Somesta saa vinkkejä ja inspiraatiota
En tarkoita inspiraatiolla nyt mitään sellaista, että feedini olisi täynnä jotain ”the world is yours, achieve your goals, eat rainbows” tyylistä sisältöä, vaan sitä, että saan somekanavista ihan konkreettisia vinkkejä ja neuvoja elämääni. Esim. kasvissyönnin aloittaminen oli paljon helpompaa, kun sain siihen apua vegaani-ryhmistä tai kasvisruokaa suosivilta bloggaajilta. Seuraan somessa myös ihmisiä, jotka tekevät mielenkiintoisia töitä tai harrastavat jotain luovia projekteja. On aivan eri asia lukea jonkun ihailemansa tyypin haastatteluja pari kertaa vuodessa kuin nähdä joka päivä instagramista, miten tämä elää arkeaan. Tietysti somessakaan ei näytetä kaikkea, mutta sen kautta pääsee kuitenkin lähemmäs kiinnostavia ihmisiä kuin ilman sitä.
Luulen että aika monet haaveeni ovat konkretisoituneet sen avulla, että kiinnittänyt kuva- ja postausvirroissa huomiota tiettyihin asioihin, ja tajunnut että haluaisin omaan elämääni juuri niitä juttuja lisää. Esim. viime vuonna ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa enemmän ja tehdä siihen liittyviä projekteja, ja olisi hauskaa saada sellainen työ, jota voisi tehdä kotoa käsin itsenäisesti. Tänä vuonna olenkin tehnyt näitä molempia asioita.
3. Some on tehnyt minusta luovemman
Lempisovellukseni ja -someni on instagram, koska olen visuaalinen ja tykkään siitä, että voin tuoda tiettyjä puolia elämästäni esille kuvien avulla. Jos selaan koko profiilini läpi, huomaan selvän kehityksen kuvieni ja kuvatekstieni laadussa. Instagramin päivittäminen ei ole mulle mitään tervanjuontia, vaan on ihan aidosti hauskaa ottaa kuva jostain tietystä hetkestä ja jakaa siihen liittyviä ajatuksia. Tekstit ovat ainakin mulle lähes yhtä tärkeitä kuin kuvat, ja lyhyiden tekstien kirjoittaminen on toiminut hyvänä tiivistämisen ja kiinnostavan sisällöntuottamisen harjoituksena. Siitä saadut opit voivat olla avuksi myös pidempien tekstien kirjoittamisessa, sillä oletuksella tietysti että teen instagramissa muutakin kuin selaan kuvia kulhoruuista.
4. Huomaan enemmän kauniita ja hauskoja asioita
En todellakaan halua katsoa koko elämääni instagram-linssien läpi, mutta sovelluksen olemassaolo on vaikuttanut ajatteluuni siten, että näen yhä useammin asioita, joista voisin ottaa nätin tai kiinnostavan kuvan. Aina en sitä tee, vaan nautin niityistä tai auringonlaskun kultaamista seinistä ihan itse, mutta oman elämän kauniiden puolien jakaminen on auttanut huomaamaan niitä enemmän.
Tykkään myös esim. meemeistä, joistain jodelin hauskoista postauksista tai somejulkkiksista, jotka osaavat nauraa itselleen. Jos näen jonkun hassun tai tunteita herättävän asian (esim. hk:n sinisestä tehdyn runebergintortun), saatan jakaa sen vaikka instagraman storyssa ja päivitellä sitä yhdessä muiden kanssa. Jakaminen tekee asioista jotenkin merkityksellisempiä.
5. Itseilmaisu voi parantaa itsetuntoa
Some voi varmaan aiheuttaa myös negatiivisia tunteita, mutta se riippuu musta paljon siitä, miten sitä käyttää. Ihmiset ovat vertailleet itseään muihin jo ennen älypuhelimia. Koska olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni, en muutu vihreäksi jos näen kuvia toisten ihmisten viini-illoista tai matkoista Italiaan. Sitä paitsi monet niistä tyypeistä, joita seuraan, jakavat elämästään myös niitä varjoisampia puolia.
Omien kuvien ja tekstien jakaminen on mulle tärkeää itseilmaisua, jonka avulla voin näyttää muille, millainen ihminen olen ja miten näen maailman. Musta on siistiä ja kiinnostavaa, miten erilaisia ig-tilejä eri ihmisillä on. Muiden postauksia selaillessa voi vaikuttua siitä, miten joku on kirjoittanut humoristisen ja koskettavan kuvauksen omasta nimestään tai toinen on ottanut tosi kauniin kuvan homeisesta hedelmästä. Parhaimmillaan some on musta silloin, kun pääsee kurkistamaan toisen ihmisen sisälle: kaikkea ei paljasteta, mutta syvälle voi silti päästä.