Suomi-versio Handmaid’s talesta
Kun muistelen tätä kesää joskus kymmenen vuoden päästä, muistan varmaan kamalat helteet ja Handmaid’s talen. Elässäni on kyllä tapahtunut muitakin asioita viime kuukausina, mutta tunnepitoiset jutut jättävät mieleen syvimpiä muistijälkiä, ja näihin kahteen asiaan on liittynyt eniten tunteita. Enimmäkseen ahdistusta ja pelkoa tulevasta sekä surua nykyhetkestä.
No niin, olipa miellyttävä aloitus. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että olen jollain masokistisella tavalla koukussa Handmaid’s taleen, enkä voi olla katsomatta sitä, vaikka se viekin yöuneni ja saa minut kytemään raivoa. Olen kuitenkin miettinyt, olisiko joku kevyempi tapa ”nauttia” tämän aiheen, eli naisten oikeuksien rajoittamisen käsittelystä. Tietysti sen Margaret Atwoodin alkuperäisen kirjan lukeminen, mutta olisiko joku muukin kirja? Yhtäkkiä tajusin, että olen jo lukenut sellaisen kirjan: Johanna Sinisalon Auringon ytimen (Teos 2013).
Auringon ydin sijoittuu vaihtoehtoiseen nyky-Suomeen, jossa naisista on sadan vuoden kuluessa jalostettu uudenlainen ihmislaji. Eloiset ovat uuden naisrodun edustajia, joiden ainoa tehtävä elämässä on toimia säyseinä, miellyttävinä ja vähän typerinä vaimoina ja synnyttää lapsia. Jalostusprosessia on perusteltu yhteiskunnallisen rauhan säilyttämisellä, kun miesten ei tarvitse purkaa parisuhdemarkkinoilla kokemaansa pettymystä, vaan kaikki saavat naisen. Valitettavasti kaikista naisista ei ole tullut eloisia, vaan osa on kehittynyt morlokeiksi, hedelmättömiksi naisiksi, jotka eivät voi osallistua parisuhdemarkkinoille fyysisen rajoitteensa takia.
Parisuhdemarkkinat tarkoittaa teoksessa siis ihan ehtaa kaupankäyntiä erityisissä tilaisuuksissa: naisten pynttäytymistä ja miesten pullistelua. Eloiset saavat vain vaimomatskuun tähtäävää koulutusta, eli sellaista joka sisältää esimerkiksi leipomista ja pyykinpesua. Kunnon dystopian mukaisesti Suomen rajat on suljettu ja asukkaiden elämää vahditaan tarkasti lapsuudesta lähtien.
Romaanin päähenkilö Vera (peitenimeltään Vanna) on morlokki, jonka täytyy salata oikea luontonsa viranomaisilta. Veran sisko Manna on eloi, joka menee haaveilemallaan tavalla naimisiin nuorena, mutta katoaa pian avioliiton solmimisen jälkeen. Vera hankkii itselleen tuloja pyörittämällä chilin, himoitun ja kielletyn huumausaineen laitonta kauppaa ja yrittää samalla selvittää, mitä Mannalle on tapahtunut. Dystopisessa maailmassa koko elämänsä kasvanut Vera alkaa myös vähitellen kyseenalaistaa kotimaansa yhteiskunnallisen järjestelmän ja sen, mille se perustuu.
Teoksessa on käytetty paljon eri tekstilajeja tavallisesta proosakerronnasta kirjeisiin ja tietosanakirja-artikkeleihin, mikä luo dystopiasta tiheän ja uskottavan kuvan. Siinä käsitellään osuvasti nykypäivän naiseuteen liittyviä kipukohtia, kuten ulkonäköpaineita tai sukupuolirooleja, mutta kertomus ei ole tällaiselle nössölle ja helposti murehtivalle lukijalle liian ahdistava. Romaani on tuore, eikä liian alleviivaava. Nyt kun pää on täynnä Orjattaresi-tarinaa, Auringon ydintä voi lukea uudesta näkökulmasta.
Erityisesti mietin sen lukemisen jälkeen näitä juttuja: Voiko poliittinen tilanne kehkeytyä Suomessa lähitulevaisuudessa naisvihamielisemmäksi? Nähdäänkö naisten elämän tärkeimmäksi päämääräksi joskus jokin muu kuin avioliitto ja lapset? Miksi yhteiskunnallisessa kriisissä rajoitetaan ensin naisten elämää?
oletteko lukeneet tätä romaania ja mitä tykkäsitte?