Yrjönkadun uimahallista ja yksinolosta
Muutama viikko sitten, kun palautin gradun, menin heti seuraavana päivänä Yrjönkadun uimahalliin uimaan.
Varasin etukäteen kolmen tunnin ennakkolipun täältä. Nyt uimahalli on siis kiinni koronarajoitusten takia, mutta kai sinne taas joskus ensi vuonna pääsee – toivottavasti. Mietin aluksi, että mitä mä tekisin sen koko kolmen tunnin ajan, mutta aika menikin tosi nopeasti, vaikka kävin uimassa vain kerran ja silloinkin melko lyhyesti.
Olin väsynyt kaikesta graduun liittyneestä stressistä, ja olin jo aamulla käynyt body-tunnilla. Kun siis kävelin kylpytakki päällä 2. kerroksesta 1. kerrokseen ja kuljin pylväskäytävää pitkin altaalle ja astelin portaita pitkin altaaseen, ajattelin että nyt en kyllä ota mitään paineita uimisesta.
Pysyin kuntouimareiden eli hitaiden uimareiden radalla, kauhoin vettä hitaasti ja venyttelin välillä mun kaulaa, joka menee koiran uimisesta nopeasti jumiin, koska en osaa pitää sitä oikeassa asennossa. Kolmannen kierroksen kohdalla alkoi jo väsyttää. Nousin altaasta pois ja menin höyrysaunaan.
Mulla oli aluksi vähän hävettävä olo, koska en ollut käynyt 2. kerroksessa aiemmin, enkä tiennyt miten siellä pitäisi toimia, ja uimapuku päällä tuntui yllättävän kiusalliselta yrittää selvittää asioita. Ne työntekijät olivat kuitenkin tosi ystävällisiä, ja yritin hälventää kiusallisuutta kävelemällä sen jälkeen itsevarmasti sinivalkoisia mattoja pitkin yläkerran käytävillä.
Siltä varalta että joku muukin tarvitsee yksityiskohtaisia ohjeita tällaiseen tilanteeseen: 2. kerroksessa on vastaanotto, josta saa lokeron avaimen, pyyhkeen ja kylpytakin. Avaimen numero kertoo, minkä lepohytin saa itselleen, niitä on yhdelle tai kahdelle hengelle. Yläkerrassa on tavallisen puusaunan lisäksi höyrysauna ja infrapunasauna – ja kahvila, jossa on pöytiintarjoilu.
Uinnin jälkeen en paljon muuta tehnytkään kuin istuin saunassa. Kävin puusaunassa pari kertaa ja höyrysaunassa kerran ja olin niissä molemmissa pitkiä aikoja, pidin polvia koukussa ja silmiä kiinni. Höyrysauna oli mun lemppari, siellä eukalyptushöyryn keskellä pystyin katoamaan omien ääriviivojeni keskelle, vaikka siellä oli muitakin ihmisiä.
Välillä kävin lepohytissä juomassa vettä ja katselin alas altaalle, jossa jotkut energiset nopeat uimarit etenivät pikavauhtia päästä päähän. Yläkerran kahvilan pöytien ääressä istui jo monia ihmisiä juomassa saunajuomia. Munkin olisi tehnyt mieli tilata joku ihana drinkki, mutta en tehnyt sitä vielä siinä vaiheessa. Kun menin tokan kerran puusaunaan, näin miten joku mimmi istui sen kavereiden kanssa juomassa skumppaa pyyhe lanteilla, ylävartalo paljaana. Mietin että tuon itsevarmuuden ja ilon mä haluaisin itsellenikin.
Teen aina välillä asioita yksin, koska se tekee mulle hyvää, enkä myöskään kaikkia tekemisiä varten jaksa pyytää ketään mukaan. Parhaiten yksinoloon soveltuu mun mielestä kahvilla tai kirpparilla käyminen tai kirjan lukeminen jossain kivassa ympäristössä. Niihin hetkiin kaipaan usein rauhaa ja sitä, ettei tarvitse keskittyä keneenkään muuhun samaan aikaan.
Jossain kulttuuritapahtumissa sen sijaan en haluaisi käydä yksin, koska niihin liittyvän ilon haluaa yleensä jakaa jonkun kanssa.
Musta tuntuu, että lähes aina kun oon tietoisesti yksin jossain, mun pitää vähän käsitellä sitä asiaa. Oon kokenut aiemmin paljon yksinäisyyden tunteita siksi, että mulla ei ole ollut tarpeeksi läheisiä kavereita, ja ne tunteet usein aktivoituvat, kun oon jossain julkisessa tilassa yksin. Mulle tulee ehkä joku epämääräinen kokemus yksinäisyyden leimasta, vaikka ketään muuta ei varmaan kiinnosta yhtään mitä mä teen, enkä muutenkaan kovasti mieti muiden ihmisten mielipiteitä.
Ne yksinäisyyden tunteet ja niiden kaiut pitää siis käydä läpi, jotta vapaaehtoisesta yksinolosta voi aidosti nauttia. Joskus voi myös käydä niin, että vaikka on etukäteen suunnitellut tekevänsä jotain itsekseen, hetken koittaessa saattaakin kokea vahvaa seurankaipuuta. Silloin pitää ehkä tavallista pontevammin vakuutella itselleen, että kaikki on hyvin, ja tämä tunne menee ohi ja pian sä taas näet ihmisiä.
Vaikka täyttäisi elämänsä kavereiden näkemisellä, sosiaalisen työn tekemisellä ja perhe-elämällä, lopulta on kuitenkin aina yksin. Mun ei tarvitse pärjätä ilman apua, mutta mun pitää tulla toimeen itseni kanssa, koska yksin mä loppujen lopuksi koen kaikki vaikeat tunteet ja kokemukset, jotka vielä ovat edessä.
Joskus onni voi tuntua jaetulta, mutta oikeastaan kukaan ei koe sitä juuri samalla tavalla kuin minä, joten myös sen tunteen kanssa oon lopulta yksin.
Kun yksinolo on onnistunutta ja kivaa, se tuntuu tosi palkitsevalta. Mä olin ylpeä itsestäni monella tavalla, kun istuin saunomisen jälkeen kahvilan pöytään ja tilasin simaa ja vegaanisen toastin. (Cafe Yrjön lista oli aika vaikuttava, teki mieli ottaa vaikka mitä.) Luin vähän Knausgårdia ja kohensin välillä mun kylpytakkia, joka meinasi valahtaa olkapäältä pois.
Se valahtaminen ei kyllä olisi haitannut mitään, olisin voinut syödä siellä vaikka alasti – eikä mistään ajatuksesta tule vapauttavampi olo.
Muutama päivä sitten kieriskelin ahdistuksessa pääkaupunkiseudun uusien koronarajoitusten takia. Kun uutisissa sanottiin, ettei ”kannattaisi nähdä muita kuin normaaliin perhearkeen kuuluvia ihmisiä”, mulle tuli jälleen ulkopuolinen olo. Ohjeistuksista tuntuvat jatkuvasti unohtuvan esimerkiksi kaikki yksinasujat, joilla ei ole mitään normaalia perhearkea, tai joiden perhe voi olla jotain muuta kuin ydinperhe.
Ahdistus hellitti kuitenkin nopeasti, kun puhuttiin mun läheisten kavereiden kanssa, että voidaan muodostaa yhdessä pieni koronaperhe. Kävin jo yhden ystävän kanssa unarilounaalla ja parin muun kanssa iltakävelyllä, joka oli sään puolesta erittäin synkkä, mutta muuten ei ollenkaan.
Onneksi mulla on ennen joululomaa myös niin paljon töitä, etten ehdi ajatella yksinäisyyspeikkoja kovin paljon.
Ja onneksi oon harjoitellut yksin olemista ja osaan tiettyyn pisteeseen asti tehdä siitä mukavaa ja rauhoittavaa, koska nyt sitä taitoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Toivon että kenenkään ei kuitenkaan tarvitsisi kytkeä läheisyyteen liittyviä tarpeita pois päältä. Ilahdun aina kivoista instagram-viesteistä ja kommenteista, joten mulle voi tulla juttelemaan jos haluaa puhua jostain <3
Mahdollisimman kivaa viikkoa!