Neljä kuvaa minusta, noloa,  hävettää vähän ja pyydän anteeksi, mutta oli pakko: pitäähän pää esitellä joka puolelta! Tässä ne nyt on, paljon puhutut täydelliset hiukset. Siis minulle täydelliset, ei välttämättä kenellekään muulle. Minulle on tärkeää, että ulkonäkö heijastelee persoonaa, ja siksi hiukset eivät missään nimessä saa olla vain ”close enough”. En tiedä mikä niissä on parasta: ehkä väri, ehkä helppous, ehkä mieletön muunneltavuus (sivusliippaus, takasliippaus, rento surffari, nuttura…) tai ehkä vain se, että ne herättävät huomion ja tunteita. Tai ehkä kuitenkin se, että näytän taas minulta. 

Tänään yksi mies tuli metrossa kehumaan, miten hyvin nenäkoruni ja hiukset natsaavat yhteen, ja että ”i love it when a girl enjoys her life”. Loppuun tyyppi kuitenkin totesi, että voihan se tietysti olla, että haluan parin vuoden päästä alkaa näyttämään naiselta. Olin hetken hämmentynyt yllättävästä lopetuksesta ja totesinkin vain, että yeah, who knows. Tyyppi oli perinteinen latino, joten en vaivannut päätäni sen puheilla: näytän tytöltä, vähän jännemmältä sellaiselta!

-Vilma K.