60 päivän viisumi Indonesiaan

Aiemmin lupailin juttua viisumeista ja nyt vihdoinkin on sen aika! Pikkuisen reilu kuukausi lähtöön ja 60 päivän viisumit on passeissa valmiina! Ei olla aiemmin haettu Indonesian viisumia Suomesta, vaan ollaan hommattu ne vasta matkan varrella. Tällä hetkellä alle 30 päivän reissuihin saa suoraa lentokentältä viisumin, ainakin meillä on mennyt vaivattomasti muutamassa minuutissa, hinta oli pari vuotta sitten 25 dollaria. Se on kuitenkin sellainen viisumi, jota ei voi pidentää vaan täytyy käväistä välillä pois maasta. Nyt kumminkin on tarkoitus olla pari kuukautta pelkästään Indoissa, niin eipähän tarvi siellä alkaa säätämään, kun on samantien 60 päivää aikaa tsippailla. Tarkalleen ottaen ollaan siellä 61 päivää, joten joudutaan maksamaan yhdestä päivästä overstay (n.25 dollaria), joka toivottavasti menee kivuttomasti eikä myöhästytä lennolta…

Listaan tähän mitä siihen 60 päivän viisumihakemukseen tarvittiin:

– passikuva (värillinen, normaali Suomen passikuva koko)

– kopiot lentolipuista

– viisumihakemukset (www.indonesian-embassy.fi)

– passi (joka on voimassa vähintään 6kk reissun jälkeen)

– kuitti maksusta ( www.indonesian-embassy.fi löytyy tilinumero, johon maksetaan 40€/viisumi ja viestikenttään 60 day visa, nimi ja passin nro.)

– kaksi kirjekuorta (A5 oli aika hyvä koko)

Eipä sitten muuta, kuin täyteltiin hakemukset ja marssittiin postiin. Kirje täytyy postittaa kirjattuna kirjeenä, osoite löytyy myös indonesian-embassy:n sivuilta. Postin tätiltä piti pyytää kaksi lipuketta, toiseen täytettiin lähtevän kirjeen tiedot ja toiseen meille palautuvan kirjeen tiedot. Postimerkkejä piti molempiin kuoriin ostaa 8,70€ edestä. Sinne lähti läjä dokumenttia ja jäätiin jännittämään myöntävätkö meille viisumeita yhden ylittyvän päivän vuoksi. Taisi mennä alle viikko, kun kirje tulikin takaisin ja kun pienen sähellyksen (Piikku travels iski jo kotimaassa) jälkeen saatiin kirje lunastettua postista, niin siellähän ne viisumit passien väleissä komeili.

Olivat postissa muuten TODELLA tarkkoja siitä että, kun vastaanottajaksi oli merkitty meidät molemmat, niin meidän molempien piti olla paikalla kirjettä noutamassa tai sitten toiselta piti olla valtakirja. Se tuntui olevan viisumihakemuksen vaikein osuus, kun posti on vielä täysin väärällä suunnalla, mutta muutenhan nuo tulivat oikein joutuisasti ja juuri niin kuin pitikin!