Ookko nää Lapland Hotel Oulusa?

Ai että Ouluun? No miksipäs ei, pääsen tapaamaan ystäviä ja kummityttöä! 

Ai että hotelliyö? Kyllä kiitos, puhtaat muhkeat lakanat, pikkushampoot ja hulppea aamiainen! 

Ai että joudun olemaan koko illan yksinäni? No ei sekään haittaa, onhan mulla koirat, kirjoja ja pientä naposteltavaa! Eli ei ongelmaa, enköhän selviä. (lue: nautin omasta seurastani!)

Mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä paremmin viihdyn itseni seurassa. Ollaan molemmat Vellun kanssa sellaisia yksinäisiä susia, että tarvitaan omaa tilaa. On helppoa kun toinen ymmärtää ja antaa tilaa hengittää, ainakin suurimmaksi osaksi…  Ja meissä molemmissa on myös se toinen puoli, minussa ehkä vielä enemmän, sellainen sosiaalinen ja seuran- ja hellyydenkipeä. Saa nähdä ollaanko nelikymppisenä jo täysin erakoituneita jonnekin vielä syrjäisempään paikkaan kuin Tiukuvaara vai minne lie tuulet kuljettaa.

Tiukuvaara on viiden talon ”kylä” Kittilän kunnassa Lapissa, synnyinkotini. Se on juurikin tämän meidän minireissumme määränpää. Käydään moikkaamassa vanhempiani ja Skeletonkin pääsee ekaa kertaa viilettämään pitkin Tiukuvaaraan uljaita peltoja!

Terveiset Lapland Hotel Oulusta! Tyylikäs hotelli ja huonekin OLI siisti vielä muutama tunti sitten, ennen kuin rymyjengi asettui taloksi…