Batukaras, always in my heart!
Niinhän siinä sitten kävi, että meinasi blogin kirjoittelu hieman unohtua kun ”oli niin paljon kaikkea muuta”! Toisin sanoen Batukaras (pikkuinen kalastajakylä Javalla) vei mennessään.
Saavuttiin muistaakseni keskiviikkona kylään ja otettiin rannan läheltä huone (n.10€) jossa majoituttiin aiemmin tutuksi tulleiden Marinan ja Wawanin kanssa. Alakerrassa oli pieni kahvila Kedai 82, jossa olikin sopivasti kemut iltasella. Kunnon suomityyliin liityttiin hilpeään joukkoon ja vikisemättä nieltiin kaikki mustat Arakit (paikallisten suosimaa halpaa alkoholijuomaa, jota myydään pusseissa) ja päästiin hyvin pian samalle taajuudelle paikallisten kanssa. Ihmisten aitous ja ystävällisyys teki vaikutuksen ja päätettiin viipyä alkuperäistä parin päivän visiittiä kauemmin. Välillä istuskeltiin tuntikaupalla kahvilassa ja juteltiin indonesiansuomenenglanniksi ties mistä, pelattiin korttia, grillattiin ja välillä joku soitti kitaraa ja joskus tehtiin nuotio rantaan.
Pari päivää asusteltiin kahvilan yläkerrassa ja harjoiteltiin surffaamaan, yleensä aamuisin kun vedessä oli vähemmän porukkaa. Surffilaudan vuokra oli n. 5€/päivä ja aallot aloittelijalle sopivia. Toisina päivinä surffaaminen tuntui sujuvan jo paremmin ja sitten tuli niitä päiviä kun touhusta ei tahtonut tulla tuon taivaallista!
Parin yön jälkeen vaihdettiin majoitusta hieman sivummalle, yhden uuden tuttavuuden veljen talon yläkertaan. Meillä oli oma iso terassi riippumattoineen ja skootteri koko ajan käytössä (maksettiin yhteensä n. 13€/pv).
Kahvilassa hengaillessa Vellu tuli maininneeksi (vai olinkohan se mie?) että on ammatiltaan kokki. Ja niinhän sitä lauantaina lähdettiin hakemaan raaka-aineita, koska kaikki halusivat maistaa jotain erilaista ja oppia tekemään uusia juttuja. Torilta napsittiin kasviksia, yrttejä, leipää ja vähän kaikkea mitä sattui löytymään. Matkan varrella ostettiin myös kana, joka tapettiin siinä samaisella hetkellä. Ruuaksi alkoi lopulta hahmoittua kanaleivät. Kaikille tuntui maistuvan, olipahan ainakin vaihtelua jatkuvalle riisin ja nuudelin mutustamiselle. Ja täällähän jaetaan aina ja kaikki, ostitpa sitten nasi gorengia, bissen tai vaikka jäätelön, niin kaikki jaetaan toisten kesken tai ainakin tarjotaan toisille. Niimpä Vellukin kokkaili reilulle kymmenelle ihmiselle yllättäin, kaikille ketkä sattuivat sillä hetkellä paikalla olemaan!
Lauantai-iltana saatiin myös aikaiseksi kunnon kekkerit. Paikalle roudattiin äänentoistohärvelit ja lopputuloksena syntyi reissun hauskin ilta. En muista koska olisi tullut naurettua niin paljon ja kyllä, alkoholillakin oli hiukan osuutta asiaan. Ilta jatkui myöhään ja sen todellakin tunsi nahoissaan seuraavana aamuna!
Pari päivää taisi mennä vähän puolitehoilla ennen kuin päästiin taas surffauksen ja elämän makuun. Päästiin useampaankin otteeseen syömään hyvin ja hyvässä seurassa. Opittiin molemmat myös syömään tofua, joka on ollut vähän vieraampi raaka-aine, mutta kun sen valmistaa hyvin, niin kyllä maistui!
Yksi kohokohdista oli päästä ystävämme Reganin bänditreeneihin, joissa päästiin/jouduttiin myös itse soittelemaan perinteisiä soittimia. Silloin oltiin taas sillä kuuluisalla epämukavuusalueella, mutta onneksi mentiin, koska lähdettiin taas kokemusta rikkaampana!
Pariin viikkoon mahtui kaiken hyvän lisäksi myös melkoista myrskyä ja myräkkää. Välillä nukuttiin surffiklubin lattialla ukkosta paossa ja sähköt oli useana iltana poikki koko pitäjästä useita tunteja. Vettä tuli kuin aisaa ja ruokapaikat oli kiinni. Kun sadetta oli jatkunut toista päivää putkeen, niin silloin vähän koeteltiin sekä psyykettä että parisuhdetta! Ei auttanut kuin keksiä tekemistä neljän seinän sisällä, koska ulos ei vain voinut mennä. Pelattiin muunmuassa Skibboa ja allaolevasta kuvasta voitte päätellä kumpi on voittanut…
Viimeisenä iltana oli kalastajien juhlat ja päästiin mukaan laivaan katsomaan kun pikkuruinen talo, jonka sisällä oli puhvelin pää, uhrattiin merten Jumalille kalaonnen turvaamiseksi, sankoilla heitettiin vettä kaikkien päälle onnea tuomaan ja sen jälkeen oli ilmainen ruokailu koko kylälle. Taas yksi ainutlaatuinen kokemus, jollaisessa harva saa olla mukana!
Niin ja koska oli viimeinen ilta, niin tokihan meidän piti järjestää läksiäiset kaikille uusille ystäville. Kuivaksi eivät nekään kekkerit yllättäen jääneet ja vaikka mieli oli jo hieman haikea seuraavan päivän lähdöstä, niin hauskaa oli! (Kuvat ei valitettavasti olleet julkaisukelpoisia…) Sain muuten juuri äsken puhelun yhdeltä uudelta ystävältä, joka soitti ja kertoi, ettei ole ollut yhtään juhlia meidän lähdön jälkeen, heh, jännä homma… Tällä hetkellä ollaan siis Yogyagartassa, josta lisää seuraavassa postauksessa!
…Ainiin, käytiinhän me katsastamassa yksi asunto Batukarasista, se oli keltainen ja aika sievä, riisipellon laidalla, omalla pienellä tontilla, lähellä rantaa…