Termosmukin metsästys on päättynyt.

Pieni pohjustus otsikolle lienee paikallaan, koska kaikki eivät tiedä kuinka hankalaa yhden hemmetin mukin löytyminen tuntui olevan…

Ensimmäisellä Aasian matkalla ostin itselleni tuliaiseksi termosmukin Kuala Lumpurista. Se oli kallis, mutta olin moisesta jo tovin haaveillut, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla: matkamuisto ja hyötyesine. Mukissa oli suloisia kastelukannujen ja kukkien kuvia turkoosilla värillä tehostettuna, se oli täysin tiivis ja siinä oli kätevä kantokahva. Otin siinä lähes jokaisena työpäivänä kahvin mukaan, joskus mukissa saattoi kulkeutua vaikka sosekeitto jos tarve vaati. Iloisena hörpin työmatkalla bussissa kuumaa maitokahvia, täydellisestä kauniista mukistani. Kanssamatkustajat katselivat kateellisena kun kulautin kurkkuuni tuoretta kotona keitettyä kahvia. Kaikkia harmitti kun omassa kädessä oli vain se perinteinen pahvinen muki ja siinä päällä vielä luontoa tuhoava muovikansi.

Jossain kohtaa aloin huomaamaan merkkejä, ettei muki ollutkaan aina omalla paikallaan ja eräs kaunis päivä se olikin kadonnut. Ja kadoksissa se on edelleen. Syyllinen ei ole vieläkään selvinnyt, mutta vahva epäilys kyllä on. Tiesin, etten voisi enää elää ilman termosmukia, joten minun oli pikaisesti hommattava uusi. Tässä kohtaa luulin tilannetta helpoksi, mutta ehei, sitä se ei ollut. Kiertelin urheiluliikkeet ja retkeilykaupat ja totesin, että olin menettänyt jotain todella arvokasta. Asialla alkoi olla jo kiire ja keskustelin aiheesta myös työkavereideni kanssa, jotka näkivät tuskani. Kertakäyttökuppeja en enää tahtonut käyttää ja uutta mukia ei tuntunut mistään löytyvän. Olin täydellisessä umpikujassa. Minulle oli myös kehittynyt todella tarkka termosmukisilmä, näin heti oliko muki tarpeeksi tiivis, käteen sopiva, helposti pestävä ja tarpeeksi iso/pieni. Jossain vaiheessa mukin ulkonäöllä ei enää ollut merkitystä, niin epätoivoinen olin.

Aloin jo olla luovuttamispisteessä ja päätin jatkaa heräämistä hieman aiemmin, että ehdin kotona juoda koneistoni vaatimat kaksi kuppia kahvia, kunnes se tapahtui. Hieman salakavalasti ja ihan muilla asioilla Clas Ohlsonilla pyöriessäni hyllyltä huusi rivistö vaaleanpunaisia, vaaleansinisiä ja teräksen värisiä termosmukeja. Astelin hengittämättä mukien luokse ja katsoin ensimmäisenä tietenkin hintalapun: 9,95€, ei paha. Seuraavaksi oli aika tarkistaa mukin tärkeimmät ominaisuudet, käsituntuma oli napakka pinnan materiaalin vuoksi, muki oli juuri sopivan kokoinen, mekanismi tuntui jämäkältä ja kierrekorkki vaikutti tiiviiltä. Avot, näitä kaksi ja sassiin!

Nyt kuukausi jälkikäteen voin aiheesta jo kirjoittaa, koska kokemuspohjaa on tarpeeksi. Muki on ollut kovassa käytössä ja hieman epäilyksiä herättänyt mekanismikin on toiminut moitteettomasti. Kahvi pysyy kuumana ja vetoisuus on isohkon kahvimukin verran. Kyllä taas kelpaa työmatkalla siemailla kahvia ja voi nukkua pari minuuttia pidempään. Vilukisu todellakin suosittelee kyseistä termosmukia ja kannustaa tottakai kaikkia vähentämään kertakäyttöisten astioiden käyttöä!

… jos ens postauksessa taas jotain asiaa, tärkeää ja syvällistä.

… tai sitten ei!