Reseptiuhmaaja.

Noniin, tein sen taas.

Kävin lähikaupasta välttämättömiä ruokatarvikkeita ja korissa oli jo pussillinen esipaistettuja sämpylöitä. Hetken mielijohteesta vein pussukan paikalleen ja siirryin jauho-osastolle. Tässä vaiheessa mielessä käväisi onnettomat leipomistaitoni, mutta kerrankos sitä, vapaapäivänä, ihan muutaman simppelin sämpylän pyöräyttää. Valitsin jauhopussin sen kyljessä olevan sämpyläreseptin pohjalta. Noin viisi ainesosaa ja lyhyt valmistusohje, ei voi mennä pieleen. Kotiin palattua samantien kaivoin esille isoin´mman mahdollisen kulhon ja aloin tärskäytellä aineksia sekaan. Tässä vaiheessa olin jo lopettanut reseptin lukemisen ja sovelsin menemään. Miksikö? En tiedä, joku siinä vain on, etten koskaan pysty keskittymään reseptiin tarkalleen. Vaikka yritän ja vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertainen juttu, niin joka kerta löydän itseni tilanteesta, jossa huomaan etten olekaan katsonut ohjetta hetkeen, vaan tehnyt oman mielen mukaan. Joskus oikein yritän pinnistellä, etten harhautuisi reseptipolulta, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Joskus toki koen osaavani itse paremmin ja siksi muokkailen ohjetta, mutta yleensä kyse on vain siitä, etten viitsi keskittyä tarpeeksi. Minua ärsyttää se tahmainen taikina ja joka paikkaan pölisevät jauhot ja haluan vain tekeleeni olevan valmis mahdollisimman nopeasti. Olen oikeasti aika kateellinen niille, jotka rentoutuvat tehdessään ruokaa, itsellä kun vaikutus on täysin päinvastainen.

Noh, palataan sämpylöihin, joiden luulin olevan täysin jo tärviöllä ja syömäkelvottomia, kiveäkin kovempia kopukoita. Niin ällös huoli, vaikka joku ainesosa olikin jäänyt matkasta ja muutenkin mitat ja muut olivat vähän vinksallaan, niin niistä tuli aivan uskomattoman hyviä! En uskonut makunystyröitäni kun tungin ensimmäistä epämuodostunutta möykkyä suuhuni, NAM!

Jos kuulut tähän reseptiuhmaajien joukkoon, niin koitappa tätä reseptiä. Ei ole niin justiinsa miten ja missä järjestyksessä teet, mutta hyviä tulee!

Vasemman puoleinen kuva Pirkka jauhopussin kyljestä ja oikealla valmiit herkkusämpylät. Näiden kanssa käy juuri se perinteinen ”jos vielä yhden ottais” ja kohta huomaat, että koko kasa on hävinnyt.