Paskan kierre

Noniin, viimeisin kirjoitus oli ihanan rentoa chillailua Barcelonassa ja nyt mennäänkin siihen toiseen laitaan.

Arkihan se jysähti päälle yhtä nopeasti kuin se reissulla kaikkosi. Tässä on pari päivää menty tunnerintamalla stressistä ahdistukseen ja masennuksesta pieniin toivon pilkahduksiin. Eli hienosti menee, mutta menkööt. Ajattelin vähän avautua josko se auttaisi tästä päivästä selviytymiseen edes hieman.

Vesivahinko on paskaa kaikin puolin, senhän kaikki tietää. Siihen kun yhdistetään köyhä taloyhtiö, tietämättömät asukkaat, saamattomuus ja totaalinen epätietous, niin aika hyvä kombo on kasassa. Ja meillä on juuri sitä nyt tarjolla. Vakuutuksen aika on umpeutumassa ja kohta ei ole sitten sijaiskotiakaan. Remontti etenee niin hitaasti ja joka asiaa joutuu perään kyselemään. Hienoa, eikö? Asiaahan ei paranna se, että vastaukset kysymyksiin ovat aina niin tylyjä, että tuntee itse olevansa syypää kaikkeen. Ja tavallaan onkin kun on ostanut moisen murjun. Jotenkin ihmisten sydämettömyys puistattaa kerta toisensa jälkeen, vaikka luulisi siihen jo tottuvan. Tässä joutuu ihan tosissaan tekemään töitä sen eteen, ettei itse koskaan muutu jääkalikaksi joka ei ota toisten tunteita huomioon. 

Noh, on tässä vielä hetkittäin niitä toivon pilkahduksia kun aikaa on kuitenkin jäljellä, mutta ei se ihme ole jos vanhemmiten ihmisistä tulee kyynisiä ja kiukkuisia. Lapsena kun pyytää ohikulkijan kättä maatessa kuralätäkössä polvi auki, niin varmasti joku auttaa. Aikuisena kysytään tyyliin, että paljon maksat jos nostan? Tai että oletko kännissä? 

Raharaharaharaha… mitään ei tehdä jos siitä ei saada korvausta. 

Ökyrikasta keskiviikkoa, koitetaan kaikki kestää aikuisiän ongelmien ja murheiden keskellä. Ja älä huoli, yksi ongelma kun on selätetty, niin aina tulee uusi! 😉 Tsemppiä, niin mulle kuin sullekin! 

>A<

 

PS: Onko asunnossasi ollut vesivahinko? Kerro siitä, vertaistuki vois olla poikaa!